Miten olla perustellusti väärässä?

Hume kertoi induktion todistusvoiman heikkouksia valottavan tarinan aavikolla asuvasta henkilöstä. Hän kuulee ulkopuoliselta kertomuksia. Niissä kerrotaan uskomattomia asioita, kuten tarinoita siitä että vesi muuttuu kiinteäksi. Tämä kuulostaa niin kaukaa haetulta että hän ei usko tätä tarinaa. Ei, vaikka kulkija kuika vetoaakin siihen että aavikon ihminen ei ole itse käynyt pohjoisessa.

Tarina tuo esiin olennaisen asian ; Aavikon ihminen on perustellusti väärässä. Hänellä on hyvät syyt olla uskomatta mitä tahansa. Asiaa voi kenties kuvittaa sitä kautta mitä euroopassa tapahtui ; Bestiaarien tekijöillä oli aikomuksena ikään kuin tehdä eläinkirjoja. Mutta laivojen mukana olleet arvelivat että he saavat paremmin olutta kertomalla eriskummallisista olennoista jotka eivät ole olemassa. Siksi eläinkirjoihin livahteli taruolentoja ; Paikalla käyneen silminnäkijäkuvaukseen luotettiin sellaisenaan.

Hämmennys on aivan ymmärrettävä ; Esimerkiksi kun menin Pohjanmaalle rengin hommiin, siellä oli tavallisena linnustona sellaisia lintuja joita Etelä-Suomessa ei yleensä näe. Eri paikoissa on erilaisia eläimiä. Siksi ei ole ihmeellistä että kaukomailta löytyy eriskummallisia eläimiä joita ei ole "täällä kotomaissa päin" ollenkaan nähty.

Siksipä jos Aavikolla kuuntelijalle matkamies olisikin kertonut tarinoita lohikäärmeistä ja yksisarvisista, ja sitten jäästä, niin tarueläimet ovat kuitenkin tavallaan lähempänä arkikokemusta. Olisi ymmärrettävää jos tarueläintarinat otettaisiin todesta ja sitten alettaisiin epäilemään kun juttuihin astuvat mukaan eksoottiset jäätarinat.

Monesti tämänlaisista asioista syntyy helposti ajatus että aavikon miehemme kannattaisikin itse asiassa vain hylätä koko tarinoitsija kun hän kertoo niinkin outoja jäästä. Eli kyseessä on ikään kuin koko tarinankertojan yleisesti kredibiliteetistä ja luotettavuudesta, jossa lohikäärmetarinat ja jäätarina oletetaan molemmat aivan yhtä luotettavaksi. Tämä onkin jonkinlaista lähdekritiikkiä.

Kuitenkin tarinankertoja kertoo vaeita ja totuuksia. Useimmiten ihmiset ovat tälläisiä. Aavikon ihminen voisi siksi periaatteessa tehdä niin että ottaa uskottavat palaset ja hylkää epäuskottavat. Tällöin hän voi ottaa tarinoiden yksisarviset eläinkuvauksina ja eksoottiset tarinat jäästä jonain jolla halutaan herättää mielenkiintoa - olutta vastaan - iltanuotiolla. Jontain jotka ovat joko valehtelua tai viihdettä. Näin tehdessään hän olisi perustellusti väärässä.

Kenties tämän vuoksi tieteessä ei usein luoteta silminnäkijäkertomuksiin sellaisenaan. Koejärjestelyissäkin toistettavuus on tärkeää. Aavikon ihmisen lähdettyä reissaamaan ympäri maata, hän saattaisi huomata että lohikäärmeitä ja yksisarvisia ei näy missään, paitsi tarinoissa. Ja että pohjoisessa on ihmeellisiä älyllisesti rajoittuneita ihmisiä jotka aamuisin lapioivat kiinteää lunta ja kiroilevat. Tämä kokemusmaailma muuttaisi oletuksia siitä, mitkä asiat ovat järkeviä vai eivät.

Toki tarinaa voisi hieman sovellella arkielämässäkin. Tunnetaan nimittäin huijausmuoto nimeltä Nigerialaiskirje. Siinä joku väittää olevansa rikas, ja että rahat poissaamiseen tarvitaan apuja. Tässä luvataan pienellä panoksella isoja voittoja. Rahaa lähettäneelle selitetään lisämutkista ja häneltä pyydetään lisää rahaa. On selvää että mitään rahoja ei koskaan tule lahjoittajalle. Nigerialaiskirjeet ovat niin yleisiä, että eräänä päivänä teimme netissä ystävän kanssa rikkausvertailun, jonka pohjalla oli se, että rikkaus arvioitiin sitä kautta mitä parempi tarjous rahamäärinä oltiin saatu näissä Nigerialaiskirjeissä. Kun sellainen tupsahtaa sähköpostiin, en vastaa siihen ja lähetä varoja. Kuitenkin joskus joku voisi periaatteessa oikeasti olla vastavassa tilanteessa. Mutta kun "sutta on huudettu" ei kukaan enää usko kun joku huutaa että "susi tulee".

Nigerialaiskirjeiden kohdalla hyvin paljon, on todennäköistä että sekin tupsahtaa "trash -folderiin" miettimättä. Samoin sen "oikeassa hädässä olevan". Kun tämä naksahdus tapahtuu aidon rikkaaksi tekevän sähköpostin kohdalla, on klikkaaja perustellusti väärässä ; Selvästi meidän kokemusmaailmamme tuottaa rajoitteita. Sekin voitaisiin kiertää hankkimalla lisätietoa jokaisesta sähköpostin lähettäjästä ja viestin taustahistoriasta.