perjantai 18. helmikuuta 2011

Ei kakkoshäitä kirkkoon ja muita oikeaoppisuuden puuskia.

Homoavioliittokysymys tuntuu yhäkin herättelevän tunteita. Törmäsin keskusteluun, jossa tekstin osaamattomuus viittaisi kristofobiaan. Ja kun homoseksuaali kertoi että hänen avioliittoon menemisensä kirkossa olisi ihmisoikeus, vastaus homoavioliiton vastustajalta oli että hänen ihmisoikeuksiensa ilmeisesti olivat.

Muutenkin keskustelu aiheesta on ollut kummallista. Esimerkiksi "Vapaa -ajattelijat" -lehden uusimmassa numerossa kerrottiin miten KD teki ehdotuksen joka sisällöllisesti näytti siltä että "jos homot menevät kirkossa avioon, niin sitten ei mene kukaan". Eli oltaisiin vedetty asiaa jossa kirkko luopuisi tietyistä oikeuksistaan/velvollisuuksistaan avioliittoon liittyen. Olisi vain rituaali ja viralliset jutut tehtäisiin muualla. Tämä tietysti pelotti monia, kun mielikuvissa juuri rituaalista oltaisiin luovuttava.

Avioliittokysymys kirkossa tuskin lienee perustarve tai muukaan vastaava. Mielenkiintoista tässä on se, miten "vainokortilla" pelataan. Tässä homoseksuaali on paremmassa asemassa : Häneltä selvästi rajoitetaan toimintakykyä. Sivistysvaltioissa tämänlaiseen tulee suhtautua äärimmäisen tarkasti. Kieltojen tulisi olla hyvin perusteltuja. Ilman erityisen hyviä perusteluja. : Paras puolustus lienee teologinen. Eli että Raamattu ehdottomasti sanoo jotain. Kuitenkin Suomessa ollaan Suomen lakien, eikä kristillisen teokratian alla. Voidaan jopa esittää että homoseksuaalien avioliittokielto todistaa sen, että kristinusko on ihmisoikeuksia rikkova vainojärjestö ; Sellainen joka haluaa kontrolloida ihmisten yksityiselämän seikkoja ilman erityisen hyviä perusteluja.
1: Tämän tajuamisessa käytän häijyä ja yliampuvaa vertausta ; Kirkko saisi teologisesti vainota ketä haluaa. Mutta ei Suomen valtiossa. Yhteiskuntamme ei tarvitse hyväksyä mitään sharialakejakaan, ei edes uskonnonvapauden nimissä. Tämän mainitseminen sharialakejen kohdalla ei ole mitään kiellettyä eikä niiden paheksuminen ole samaa kuin islaminuskoisten ihmisoikeuksien kielto. Emme mene tälle tielle.

En lähde tälle tielle. Sen sijaan huomautan että kristinuskoisten oikeudet ovat ilmiselvästi "vapauksia jostain". Tämäkin on tärkeä vapaus. Voisin kuitenkin huomauttaa että "vapaus jostain" on yleensä aika outo ; joka ikinen katujulistaja Helsingin asematunnelissa rikkoo minun "vapauttani uskonnosta". Samaan tapaan se, että homoseksuaalit menevät kirkossa naimisiin, tarkoittaisi sitä, että kristityiltä heteroseksuaaleilta ei oteta avioliittomahdollisuutta pois. Heillä ei kuitenkaan ole "vapautta homoseksuaaleista".

Samoin jokaiselta katujulistajalta pitäisi kysyä, onko Jehovan Todistajat samassa asematunnelissa rikos heidän oikeuksiaan vastaan. Erimielisen ja kilpailevan tahon läsnäolohan on selvä. Kun olen kysellyt näitä, julistajat ovat yleensä kertoneet että erimielisyys ja keskustelu ovat mielenkiintoisia. Selvästi tämänlainen ei ole pois. Kyseessä on kuitenkin samanlainen oikeus tai vapaus, kuin "vapaus homoavioliitoista". Tätä kautta keskustelu on mennyt vainokorttirintamalla siihen että homot syyttävät että heitä vainotaan, ja kristityt että heidän homojen vainoamisensa on heidän mielipiteenoikeutensa ja tämän vainon rajoittaminen on heidän vainoamistaan.

Kirkko ei ole eksklusiivinen järjestö, eikä myy itseään sellaisena ; Päin vastoin, mainostetaan miten avoin kirkko on.

Mutta kuvitellaan että heitetään kaikki yllä olevat syrjään. Perinteiset Kristilliset Perhearvot kannattavat yksiavioisuutta. Tätä kautta voitaisiinkin sanoa että avioeron jälkeen ei saisi mennä uudestaan naimisiin kirkossa. Olisi pelkät maistraattihäät. Tätä asiaa pitäisi puolustaa viimeiseen asti. Yksiavioisuus on tärkeä asia. Teologisesti tämä rajoite on perustellumpi jos pohjana käytetään Imago -dei -näkemystä. Siinä ruumis häviää hengellisiin kysymyksiin. Rakastava yksiavioinen homo on parempi kuin aitoa pysyväistä rakkautta osoittamaan kykenemätön avioliitosta toiseen pomppiva moniavioinen hetero.

Siksi kirkko voisi noudattaa järjestelmää, jossa ensimmäisessä avioliitossa se tarkistaa esteellisyydet ja mitä muita asioita heillä sitten sen kanssa onkaan. Toinen avioliitto olisi oikeaoppisuuden nimissä maistraattikysymys. Kakkospari saisi samantapaisen rukouksen kuin homopareillekin on ehdotettu. Sehän se olisi ehdottomasti sortamaton ja erityisen riemukas oikeus.

Aivan yhtä hyvin voitaisiin sanoa että monihäisyys on hyvin loukkaavaa. Siinä kerettiläisyys laitetaan kirkkoon ja sen pyhittämiseen pakotetaan pappi. Se rikkoo kaikkia niitä joiden mielestä yksiavioisuus on "Raamatun" kanta. Tässä on turhaa heittää mitään tavaraa ihmisten erehtyväisyydestä ja epätäydellisyydestä tai armosta. Koska ei näitä argumenttipakkoja homoillekaan löytynyt. Raamattu näyttääkin että Päivi Räsänen ja muut aiheesta keskustelevat fundamentalistit eivät ole kunnon kristittyjä. He ovat olleet muutosvastarintaisia, mutta unohtaneet nostaa esiin vallitsevat väärinkäytökset ja vakavat syntiset epäkohdat ; Täysin ovat unohtuneet tämänkaltaiset olennaisen tärkeät asiat. Näin ollen he eivät voi seurata kunnollista puhdasoppista kristillisyyttä. Vaan käyttävät vain aiheita joissa heillä on PR -valtaa. Moraali ei kuitenkaan kysy poliittisia suhdanteita. Muutenhan juutalaisten joukkomurhatkin olisi OK asia, jotka olisi vain pakko "sietää olosuhteiden pakosta" kun poliittiset suhdanteet olisivat tehneet kritisoinnista hyvin vaikeaa.

Tämä pieni muutos on tärkeä siksi, että se avaa huomaamaan minkälainen keskustelukenttä aiheen ympärille on itse asiassa laitettu..
Tämä juttu tulee lukea orsi tai jokin muu pilke silmäkulmassa.

Ei kommentteja: