Nykyisin "perhearvojen" nimellä tarkoitetaan likimain viktoriaanista ja puritaanista maailmankuvaa. Tai ainakin siitä ajasta olevien kuvitelmien nostalgista takaisinhaikailua. Yksi tärkeä asia tähän liittyen on koulutus. He pitävät koulutusta tärkeänä.
Koulutuksessa näyttää korostuvan se, että koulu olisi pääasiassa siveyttä ja oikeaa maailmankuvaa varten. Tähän koulimista ei kutsuta indoktrinaatioksi vaan tervehenkisyyteen kannustamiseksi. Tottelevat oppilaat ovat kilttejä ja reippaita, muut palavat kuoleman jälkeen Helvetissä.
Asennekasvatusta jossa halutaan kasvattaa tietynlainen asenne. Logiikka on sitä varten että saadaan ylläpidettyä ja puolustettua tiettyä, kristillistä, maailmankuvaa. Tätä varten on tietysti paljon ulkoaoppimista. Sen sijaan seksuaalisuus ja muut vastaavat asiat peitellään. Ne esiintyvät vain kukkien, mehiläisten ja mendelöintitaulukoiden muodossa. Sillä tälläisiltä asioilta pitää suojella. Seksuaalisuus esiintyy hillittömyytenä, jota on varottava. Ja ainakin tyttöset luulevat menevänsä kyltymättömien seksipetojen kanssa avioon. Poikaset taas tietävät tämän olevan totta.
Masennus ja ahdistus ovat tässä koulutusjärjestelmässä "ryhdin" ja "kurin" puutetta. Siksi nämä asiat on pistetty pannaan. Ongelmat omaisten kuolemasta pienempiin vaikeuksiin hoidetaan keskustelussa jossa pappi taputtaa selkään ja puhuu Jeesuksesta. Ateisteja ei ole olemassakaan, eikä luultavasti evoluutiotakaan. Ainakaan onnellisia ateisti-evoluutikoita ei ole kuin myyteissä jotka ovat satuja, toisin kuin Jeesuskertomukset. Jokainen hymyilevä kristillinen oppilas on todiste siitä että tämä kaikki on totta.
Muutenkin asioihin on sellainen erityinen suojeleva asenne jota voisi verrata siihen että ihmisille ei tarkoituksella opeteta itsepuolustusta jotta heidän kimppuunsa ei voitaisi käydä. Koska tämä on mahdollista vain etäällä todellisuudesta, on opetuksen tapahduttava sisäoppilaitoksessa tai munkkiluostarissa. Myös kotiopetus käy, koska silloin oppilasta voidaan pitää eräänlaisena askeetti-erakkona. Näin koulun tärkeäksi rooliksi muodostuukin se, että lapsien ei anneta vain vetelehtiä kotona eristyksissä, vaan he voivat samantien opetella joitain asioita siitä ryhdikkyydestä joka pitää heidät kotona, mutta ei maleksimassa. Koulutusta tarvitaan koulun perusteluun.
Kevätjuhlassa saadaan todistus ja kaikki laulavat aiheeseensopivan kristillisen virren. Tätä perustellaan perinteillä ja kulttuurilla, ja mukana on implisiittinen nenänvartta pitkin katsottu statement, jonka mukaan vain kristillinen voi olla kulttuuria, joten tässä lausumassa on turhaa redundanssia.
Tätä juttua ei kannata käyttää esitelmien pohjana sillä se rakentuu stereotypiaan jota on ruokittu blogaajan henkilökohtaisilla ennakkoluuloilla. Blogiteksti on julkistettu sen takia että suositut uskontoblogit näyttävät käyttävän em. strategiaa paljon. Pohjavire on myös siinä että vaikka se ei ole totta, siinä on kuitenkin paljon Totuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti