Nobel disease (Juo vettä)

"Respectful Insolence" nosti esiin erikoisen ilmiön. Moni Nobelin palkinnon saanut on "hupsahtanut" vanhemmiten. Eli he alkavat jahtaamaan jotain erittäin epäuskottavaa teoriaa "joka ei todellakaan toimi". Toisin sanoen useasta Nobelin palkinnon saaneesta on tullut crank.

Tämä voi arkimielellä ajatellen tuntua todella erikoiselta. Ehkä siihen saa kuitenkin ymmärrystä tieteensosiologian puolelta. Tieteensosiologian puolella tunnetaan se, että vaikka ihanteissa tiedemies on varovainen ja mieltään muuttava, on tiedeyhteisössä pärjätäkseen kyettävä puolustamaan omaa lempiteoriaansa vaikeuksista huolimatta.

Apuja saa kenties myös yleismentaliteetin kautta : Nassim Taleb on käsitellyt mustia joutsenia, asioihin vaikuttavia mutta ei suoraan tiedoissa olevia asioita. "Niiden jahtaamisessa" mukana on aina myös onnea. On varmasti niin, että huipputuloksiin päästään kun tehdään jotain riskaabelia ; Ollakseen tieteen eturintamassa ei voi vain tehdä niitä turvallisia tutkimuksia joista tulee melko odotettuja tuloksia. On tehtävä asioita joiden tulokset eivät ole varmoja. Riskejä ottavassa strategiassa on kuitenkin yksi jännittävä asia ; Se ei johda aina hyviin tuloksiin. Tällä tasolla on paljon voimakkaammin "upporikas vai rutiköyhä" -peliä. Matkimalla onnistuneen toimintatapoja, vaikka kuinka tarkkaan, ei suinkaan tuota samanlaisia menestyjiä - sanoi siihen Jari Sarasvuo mitä tahansa. Menestyneissä muistamme onnistuneet ja kehumme heidän rohkeuttaan. Työkkärijonon epäonnistuneet jäävät meiltä "huomaamatta".

Tätä kautta kun Nobelisteissa ilmenee tämänlaista toimintaa moni tietysti ihmettelee ja korostaa pettymystä. Onnistumisen ja epäonnistumisen välillä halutaan nähdä jokin ero. He miettivät mikä miehessä on muuttunut. Minä mietin sitä mikä miehessä on pysynyt samana. Eroista suurin on oikeassaolossa. Nobelin palkinto on tunnustus löydöstä. Tuurielementin vuoksi tämän on paitsi tiedealan taitavuuden ansio, myös "jonkinasteinen" lottovoitto. Voittajat ovat laadullisesti kelpoja, mutta heillä on käynyt myös onnea.
1: Respectful Insolencessä asia nostettiin esiin koska sen kirjoittaja on aika keskittynyt homeopatian vastustamiseen. Hänen listassaan "Nobel diseasesta" on tuoreena esimerkkinä Luc Montagnier. Montagnierilla on kannanottoja homeopatiaan ja autismiin, jotka ovat tietyllä tavalla "muodikkaita" juuri nyt vaihtoehtohoitorintamalla. Tämä vihjaa tosin hieman siihenkin että takana voi olla ihan puhdas rahanhalu. On mukavampaa olla rikas Nobelisti kuin vain Nobelisti.

Näyte.

Joku voisi väittää että homeopatia on vain niin edistynyttä että tarvitaan Nobelisti tajuamaan se. Ja että kyseessä olisi tiedeyhteisön ja skeptikko-illuminaattien sekä generational satanistien kauhea salajuoni. Siksi on kenties hyvä katsellla minkälaisilla asioilla Montagnier ansaitsee crank -kannuksensa. Otan esille hänen tekemänsä tutkimuksen. Julkaistut tutkimukset ovat tutkijan kruunu, eikä siihen liity mitään halpaa psykologisointia. Myersin blogissa se on itse asiassa käyty varsin tarkkaan läpi.

Montagnier esitti että sairaudenaiheuttajien DNA (mutta ei tauteja aiheuttamattomien bakteerien tai muiden vastaavien DNA) emittoi tiettyä elektromagneettista signaalia. Ja että tämä tietty signaali ei katoa vaikka laimentaisit tämän DNA:n homeopaattisesti niin että yhtään DNA -molekyyliä ei itse asiassa ole jäljellä. Ja että jos laitat tälläistä homeopaattisesti laimennettua vettä lähekkäin, tämä signaali hyppää yhdestä toiseen.

Julkaistu tutkimus on tehty rakentamalla järjestelmä jolla voidaan mitata elektronisia vaihteluita. Vertailussa oli ainesta ja laimennettua ainesta. Vertailussa oli "Background noise from a cell-free vial on the left, and a massive homeopathic dilution of a Mycoplasma suspension on the right". Tutkimuksessa oli tietokoneella otetut screenshotit. Havainto oli se, että niissä näkyi samanlaisuutta.

Tutkimuksessa myös jätetään kertomatta paljon asioita, jotka viittaavat siihen että laitteistoa ei ole kalibroitu ennen koetta. Esimerkiksi magnitudi on jätetty tyystin kertomatta. Nobelalan fyysikon luulisi osaavan tämänlaisen peruskäsitteen. Syynä voi olla se, että käytetyssä mittarissa saa aikaan paljon häiriöitä ja tapahtumia jos amlitudin kääntää mahdollisimman isoksi. Tällöin samanlaisuus ei suinkaan johdu aineesta ; Sama ympäristö tuottaa häiriöitä samantapaisella tavalla ja tämä koeympäristön häidiöiden tuottamat samanlaisuudet ovat havaittuja samanlaisuuksia ; Tutkimuslaitteiston toimintaperiaate on tunnettu, opiskelijat käyttävät sitä koska se on suhteellisen edullinen valmistaa. Sen ongelmana on se, että se on myös hyvin herkkä kaikenlaisille häiriöille. Esimerkiksi mittarin lähellä sormea liikutellen siihen saa hauskoja muutoksia.

Myers sanoo asian seuraavalla tavalla : "There are a couple of other indicators that this is pathological science. They're looking at a minuscule, variable result that is prone to be picking up all kinds of irrelevant signals, yet nowhere in the entire paper can I find the word "blind". This is the kind of experiment that demands extreme rigor and care, yet the authors don't even bother to describe the protocols used. That's a warning sign."

Perustelurakennekin on sellainen, että se pistää herkän miehen itkemään. Aiheesta pompitaan toiseen. Sen sijaan että he olisivat tehneet mitä normaalisti oltaisiin tehty, eli otettaisiin kunnollinen mittalaitteisto jolla osoitettaisiin selvästi jokin tietty ilmiö, on tässä otettu melko epämääräistä raakadataa. Teksti on melkoisen lennokasta.

Lisäksi tutkimus on vertaisarvioinnin läpäissyt, mutta päivämäärissä on melkomoisia mielenkiintoisuuksia. "paper was submitted on 3 January 2009, revised on 5 January 2009, and accepted on 6 January 2009" Toisin sanoen se oli läpäissyt vertaisarvioinnin pikavauhdilla. Tämä on harvinaista etenkin kun aiheena on tämänkaltainen hyvin erikoinen tulos. Arviointiin nähdään helposti vaivaa ja tämä vie aikaa, etenkin jos tutkimustulokset ovat erikoisia ja poikkeavia. Nopeuden voi ymmärtää, kun tajuaa että "chairman of the editorial board is: Luc Montagnier". Vertaisarviointi on tietysti kätevää ja nopeaa saada kun saa itse päättää sen hyvyydestä. Normaali käytäntö ei ole se, että kokeentekijä ja sen arvioinnin kannalta oleellinen henkilö olisivat sama ihminen.

Homeopaatit ovat rummuttaneet Montagnierin tutkimuksen hienoudesta. Se osoittaa että homeopatia on hienoa tiedettä koska Montagnier on Nobelisti. Ja koekin näyttää "veden muistilta", eli että veteen jää jälki siitä minkä ainesten kanssa se on ollut tekemisissä Kuitenkin tähän päätelmään on vielä yksi jättiloikka lisää. Homeopatian perusväite on siinä, että sen avulla voidaan parantaa sairauksia. Tässä mielessä koe ei käsitellyt tätä pääasiaa lainkaan. Jos homeopatia toimisi kaksoissokkokokeissa havaitusti, koeaineisto voisi selittää miten homeopaattinen aine - jota on laimennettu ja ravisteltu ja jossa ei ole keskimäärin molekyyliäkään laimennettavaa ainetta, vaan jäljellä on kemiallisesti vain vettä - voisi toimia. Kyseessä olisi itse asiassa vasta "ehdotettu" mekanismi. Asia vaatisi selvästi lisätutkimusta, useammilla aineilla.
1: Itse asiassa isoin ongelma on siinä, että mittari näyttää kaikkien patogeenien mutta ei muiden emittoivan tiettyä säteilyä. Tässä sairaus, ei parannus, olisi siirtyvää. Homeopatiassa tärkeää on myös se, mitä laimennetaan, mutta Montagnierillä asiassa on "patogeeni kuin patogeeni", jolloin erilaisia laimennuslähtökohtia ei tarvittaisi. Montagnierin täytyisi tosin keksiä jokin tapa purkaa tämä emittoiminen jotta siitä saataisiin parannus. Tosin "parannus" sanaan pitäisi laittaa heittomerkit, koska tosiasiassahan emme ole havainneet että taudit leviäisivät tämmöisen patogeenien saastaaman veden kautta. Siihen tarvitaan oikeita taudinaiheuttajia. Siksi vaikka jälki olisi tottakin, voisi olla että ne ovat vain bakteerin jälkiä, jotka eivät aikaansaa mitään tauteja tai liity niihin mitenkään. Kaiken kaikkiaan on vaikeaa käsittää miksi homeopaatit kannattaisivat koetta, vaikka se olisi tottakin! Rummutusta tämän ympärillä on kuitenkin ollut, joten heidän täytyy olla tuloksista oikein ylpeitä.

Sellaisenaan jäljen jääminen ei todistaisi juuri mitään. Sitä voisi verrata siihen että vaikka eläimen askellus vaikuttaa lumeen ja jättää jäljen, ei jäljen päälle jää mitään eläimen massaa - tai antimassaakaan. Homeopatia itse asiassa pärjäisi jo pelkästään kaksoissokkokokeissa pärjäämisellä. Lääketieteessä paranemismekanismi on toki kiinnostavaa, mutta parantava vaikutus on kuitenkin se pääasia. Fyysikot tietysti pitäisivät paranemismekanismia olennaisena asiana, jonka puute olisi "iso aukko" asiassa.

"Respecful Insolence:n" avulla voi hieman huvitella homeopatian ympärillä. "Normitieteenmukaisuutta" pidetään homeopaattien puolelta lähes syntinä. Jos edustaa "aina vaan valtavirtaa" on tylsimys. Kuitenkin he esittävät mielellään valtavirtatieteen termejä "Homeopathy is quantum medicine". Kvantteihin viittaaminen on tietysti sinänsä ymmärrettävää, koska veden muisti ei voi toimia molekyylitasolla koska siinä ei ole enää jäljellä sitä parantavaa ainetta. Siksi muutoksen täytyy jotenkin jäädä kvantteihin jotta vedellä voisi olla muisti ja jotta homeopatia voisi edes teoriassa toimia.
1: Kvanttiviittaus selvä myös sen vuoksi että kvantit tuntuvat oudoilta. Mutta ne ovat mitattavissa, toisin kuin homeopaattiset ilmiöt. Skeptikot eivät vihaa kvantteja. Itse asiassa kvantit ovat outoja siksi että ne ovat erittäin epäintuitiivisia, arkijärki ei käsitä niitä hyvin. Homeopatian kaltaiset ilmiöt sen sijaan toimivat siten että ne ovat äärimmäisen intuitiivisia, ne toimivat arkijärkeen vedoten. Tässä mielessä kvanteilla ja homeopatialla ei ole juuri mitään yhteistä.
___1.1: Homeopatian harjoittajien parista ei ole vaikeaa löytää kvanttimystikkoja. Kvanttimystikot taas eivät tunnetusti osaa kvanttifysiikkaa, mitä nyt vain heittelevät kvanttifysiikan termejä vääriin paikkoihin kuulostaakseen hienoilta.

Kaiken kaikkiaan on selvää että crank -kannukset on ansaittu. Itse asiassa tutkimusjärjestelmä ja sen julkaisutapa on kokonaisuutena niin outo, että on hyvin vaikeaa välttää ajattelemasta että toiminta oli tavoitteellista ja tarkoituksellista. Se ajaa ajatukset pois siitä "mikä miehessä on pysynyt samana" ja johtaa mielen taivaltamaan siihen suuntaan "mikä miehessä on muuttunut". Ennakko -oletukseni ei tuskin ollut oikea selitys ainakaan tämän miehen kohdalla.

Homeopatian kohdalla tilanne on huolestuttavampi. Sillä he pitävät tästä tutkimuksesta, oikeasti. Itse olen pitänyt mielessäni eräänlaista pseudotiede -kerrointa, jossa olennaisena osana on se, miten huonoja tutkimuksia he kannattavat huippuina. Se nimittäin kertoo innosta saada tuloksia että niiden saamisen vaikeuden kanssa. ~ Epätoivoinen mutta ajatuksestaan varma dogmaatikko on valmis hyväksymään surkeita sepustuksia koska parempia ei ole saatavilla. Tätä kautta tämän tutkimuksen rummuttaminen kertoo homeopatiasta hyvin huolestuttavia asioita.