"Varsin monet ihmiset tuntevat Heikon ja Vahvan Antrooppisen Periaatteen. Heikon Periaatteen mukaan on pohjimmiltaan ällistyttävää, miten koko universumi on voitukaan rakentaa siten, että ihminen on kyennyt kehittymään niin pitkälle että pystyy hankkimaan elantonsa esimerkiksi nyt vaikka yliopistossa työskentelemällä, kun taas Vahvan periaatteen mukaan asia on juuri päinvastoin ; koko universumin tarkoitus on järjestää asiat siten, etteivät ihmiset yksinomaan työskentelisi yliopistoissa, vaan myös kirjoittaisivat jättimäisiä palkkioita vastaan kirjoja, joiden otsikoissa esiintyy sanoja kuten "Kosminen" ja "Kaaos"."
(Terry Pratchett, "Valkoparta karjupukki")
Tiedettä popularisoidessa antrooppisen periaatteen kaltaiset, varsin korkealentoiset, asiat ovat hyvin suosittuja. Ihmiset pitävät niitä kiinnostavina. Sen sijaan varmemmat tieteelliset asiat eivät kiinnosta yhtä hyvin. Niitä pidetään helposti jopa tylsinä. Tylsyyden syynä on se, että niissä on luokitteluja. Hyvin useat ihmiset kokevat kiinnostavina, ei tiedettä itsessään, vaan siihen liittyvät mielikuvat ja muut ajatukset. Tässä mielessä tiedettä popularisoidessa odotetaan jonkinlaista viihdearvoa, hieman kuten dekkarikirjoissa.
Pseudotieteet osaavat tietysti vedellä juuri oikeista naruista. Ne osaavat tehdä asioista kiinnostavia. Niissä vilisee esimerkiksi salaliittoja, paranormaaleita ilmiöitä ja muita piirteitä jotka tekevät myös juonellisista kirjoista suosittuja.
Lisäksi popularisoivan kirjan tulisi sopia lukijan ennakkokäsityksiin. Esimerkiksi antrooppinen periaate kiehtoo monia sen takia että se tuntuu epäsuoraan viittaavan - ja etenkin intuitiivisesti sopivan erityisen hyvin - siihen mitä uskonto on aina sanonut. Että ihminen ei ole sattumaa. Tämä antaa erityisyyden tunteen ja hivelee arki -ihmistä. Etenin jos hänellä on uskonnollisia mieltymyksiä.
1: Vaikka toisaalta kun epätodennäköisyys alkaa aiheen parissa pyörimään, se itse asiassa viittaakin aika vahvasti siihen että ihmisen olemassaolo ei olekaan niin erityisen ilmiselvää. Mutta tämä ei olekaan se, mitä intuitio asiasta sanoo.
Tieteen popularisoinnin ongelmana on siis ainakin vahvistusharha. Se vaikuttaa kaikilla tasoilla:
1: Jos joku hivelee lukijan ennakkokäsityksiä, se saa tuomion "viisaana ja hyvänä kirjana", koska se kertoo sen minkä on valmiiksikin tiennyt. Kun kirjan sisältö lisää sivistyssanamuodossa oman käsityksen, kirja tuntuu tosi fiksulta.
2: Jos asia onkin pohjimmiltaan monitulkintainen, valitaan automaattisesti ja huomaamatta se, joka hivelee ennakkokäsityksiä. Eli lukija tekee loikkia joita kirjailija ei ole tehnytkään. Ja olettaa että kirjoittaja on sanonut sen - ja siirtyy tämän jälkeen kohtaan 1.
3: Lukijan maailmankuvan vastainen näkemys vähentää tiedettä popularisoivan kirjan myyntilukuja. Se tuntuu myyvän valhetta ja vaarallista maailmankuvaa. Kirjaan valitaan lukutapa joka katsoo koko ajan "millä tavalla tämä kohta on väärässä".
Ja kuten Hawking muistuttaa "Ajan lyhyt historia" -kirjassaan ; Jokainen fysiikkaa popularisoivaan kirjaan laitettu fysiikan kaava puolittaa myynnin. Vaikka esimerkiksi minun olisi aika vaikeaa kuvitella kaavatonta fysiikkatiedettä. Tätä ohjetta seuraten kirjat tarjoavat parhaimmilalan sanallistettua matematiikkaa. Ne tosin myyvät.
"Näkymättömän Yliopiston Antropian Professori oli kehittänyt Erityisen ja Väistämättömän Antrooppisen Periaatteen, joka kuului näin : koko universumin olemassaolon tarkoitus oli ajan myötä kehittää Näkymättömän Yliopiston Antropian Professori. Hän oli tosin vain antanut nimen teorialle, johon kaikki ihmiset salaa uskoivat, täysin poikkeuksetta ja sellaisenaan, lukuun ottamatta pikkuruisia "lisää tähän oma nimi" -tyyppisiä yksityiskohtia."
(Terry Pratchett, "Valkoparta Karjupukki")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti