"Verosub is concerned more with the use and abuse of climate science by non-scientists, but even there I think he gets it wrong in associating denialism and scepticism with a postmodern outlook on the world. The contrarianism of climate sceptics and deniers has more to do with cold, hard politics, and as such it is frighteningly rational"
(Francis Sedgemore, "Climate denial: more Machiavelli than Derrida")
Fasismi on ilmiönä vaikeasti tulkittava. Yhtenä syynä on se, että fasismi ilmeni lähinnä sen kautta, mitä sen parissa vastustettiin. Tätä kautta on vaikeaa saada positiivista kuvausta ja sisältöä liikkeelle. Tämä erottaa sen natsismista jonka positiivinen piirre oli rasismi.1 Fasistit ovat vaikeampia, koska ne lähinnä moittivat muita, joten niillä itsellään ei ollut näyttää mitään tälläisiä kannanottoja joista olisi voinut saada otteen. Natseja on helppo vastakritisoida kun tajuaa että he ovat rasisteja.
Postmodernismia pidetään aika vaikeasti lähestyttävänä. Positiiviset kuvaukset puuttuvat. Mutta sitä kuvaa kuitenkin tietynlainen suvaitsevaisuus ; Erilaisia näkemyksiä tulee esittää ja niistä keskustella. Denialismi taas on sitä, kun tästä poistetaan suvaitsevaisuus.
Tyylipuhtain denialismihan ei synny positiivisen oman tulkinnan, vaan vastaankirjoittamisen kautta. Merittävin piirre on asioiden vastustaminen.2 Denialismin ytimessä on se, että jotain teoriaa vastustetaan, vaikka tämä ei ole tieteellisesti perusteltua. Syynä on se, että tätä teoriaa pidetään jotenkin epämiellyttävänä eikä sen siksi anneta olla totta. Tälläisiä kiistettäviä asioita ovat esimerkiksi se että tupakointi aikaansaa keuhkosyöpää, AIDS syntyy HI -viruksen kautta, natsien juutalaisten joukkomurhat, evoluutio, ilmastonmuutos ja monet monet muut asiat.
Kun teoria on "epämiellyttävä totuus", sitä vastaan hyökätään ilman että perustelut hyökkäämiselle olisivat kohdallaan. Denialistit ovat vastustaneet monenlaisia asioita. Niiden maalit ovat erilaisia, mutta strategioissa on paljon yhteistä. Niitä yhdistää se, että he käyttävät hyvin postmodernistista jargonia oikeuttaessaan toimintaansa. Syynä on tietysti potmodernismin suvaitsevaisuuteen olennaisesti liittyvä relativismi, joka korostaa erilaisten tulkintojen esittämistä. Sekä ajatus siitä että intressit johtavat valtapeleihin joissa joitain näkemyksiä vaiennetaan. Tästä denialistit rakentavat Galileo Gambitin, jossa itseä verrataan väärinkohdeltuihin toisinajattelijoihin, yleensä Galileo Galileihin.
Tästä on tietysti hyötyä koska esimerkiksi journalistit ottavat mielellään molemmat puolet haastatteluun, vaikka toinen puoli olisi marginaalinen ja vain toinen merkittävä. Tätä tehdään myös tiedekysymysten parissa. Näin marginaali saa paljon julkisuutta.
Kuitenkin pohjimmiltaan denialismi lähinnä käyttää postmodernia kulttuuria siksi että sillä on valtaa. Sen asenteet ovat hyvin erilaisia. Sillä denialismiin liittyy aina jonkinlainen dogmaattisuus ja ehdottomuus. Vastapuolen voittaminen korostuu. Vastapuoli on, paitsi tulkinnaltaan erilainen ja valtapeliä käyttävä, myös ehdottomasti tieteellisesti väärässä.
Denialismi on enemmän Machiavellia kuin Derridaa. Takana on intressit, tukiryhmät ja PR -työ. Postmodernia kieltä käytetään kun korostetaan omaa toisinajattelija -asemaa ja täten haetaan poliittisia pisteitä ja parannetaan omaa asemaa. Skientististä kieltä käytetään kun halutaan kritisoida vastapuolta jolloin näyttää että vastustajat ovat "objektiivisesti väärässä". Denialistit vaihtavat puheenpartta ja argumentaatiostrategiaa olennaiseti kontekstin mukaan.
Denialisteille tyypillistä on, että he penäävät Keskustelua. Jos vastapuoli argumentoi, Keskustelua ei silti ole tapahtunut. Näin voidaan esiintyä jatkuvasti vainottuna osapuolena. Mutta tyypillistä on myös että vastapuolen etiikka ja muu nollataan. Toisin sanoen, vaikka esiintymisissä suvaitsevaisuutta ja keskustelua pidetään denialistien hyveinä, käytännössä denialistit eivät ole suvaitsevaisia.3
Denialismi on postmodernismia ilman suvaitsevaisuutta ja tieteellisyyttä ilman rationaalisuutta. Itse olen haaveillut siitä että onnistuisin jotenkin yhdistämään asioiden hyvät puolet. Mutta huonojen puolten yhdistäminen näyttää olevan tässä kohden olennaisesti helpompaa.
1 Tässä positiivisuus ei tarkoita eettistä toivottavuutta, vaan sitä että rasismia voidaan kuvata viittaamalla käsitteeseen rasismi, joka kertoo siitä minkälaisena maailma on. Fasisteilta puuttui tämänlainen kuvaus.
2 Näin esimerkiksi perinteinen kreationismi on lähempänä normaalia pseudotiedettä ja Intelligent Design on lähempänä denialismia. Vasta ID -piirien suosiossa Doverin oikeudenkäynnin häviön jälkeen yleistynyt "evoluutiokriittisyys" on tyylipuhdasta denialismia.
3 Jos väittää että vastapuoli on älyllisesti dorka ja moraalisestikin paska, niin ei siinä voi olla kovin järkevää pohjaa millekään avoimelle keskustelulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti