Missä nimen merkitys?

Usein nimen näyttämiseen liitetään mielikuvia avoimuudesta. Omalla nimellään toimija uskoo asiaan itse, joten hän on rippusen luotettavampi kuin nimetön tai pseudonyymi. Myös koulutuksella ajatellaan olevan merkitystä ; Uutisissa kysytään kantaa asioihin kyseisen alan koulutetulta, vaikkapa dosentilta. Eikä Putkimies Paavolta.

Tätä kautta on tehty psykologista tutkimusta, jossa arvioitiin miten nimen ja ammattiarvon merkitseminen vaikutti uskottavuuteen. Sama teksti vertailtiin "nimettömänä" ja nimellä ja professoriudella varustettuna. Tulos oli yllättävä ; Esimerkiksi blogien lukemisen kohdalla näytetty nimi, pärstä tai titteli eivät paina.

On vaikeaa sanoa kertooko tämä tulos hyvästä vai huonosta medialukutaidosta. Sillä lähdekritiikki on tässä kohden hyvin mutkikas asia. Lähdekriittisesti voisi olla järkevää keskittää huomio ammattilaisten blogeihin ja antaa niille kovempi uskottavuusarvio. Toisaalta jos tausalla on se, että keskitytään tekstiin eikä sen kirjoittajaan, on itse asiassa toteutunut arvioinnin paljon syvällisempi taso, jolloin lukija arvioi onnistuneesti tekstiä aivan itse, ilman että vetoaa auktoriteettiin.

Ainakin professorien kohdalla titteli on omalta kohdaltani vienyt merkitystä ja painoarvoa. Yhtenä syynä on se, että miltei jokaiseen pseudotieteeseen löytyy keulakuvaksi joku akateeminen tyyppi. He näkyvät koska heillä on titteli, ja he käyttävät titteliä PR -työkaluna, tuomaan kredibiliteettiä asialle. Se, että professoreita on maailmassa itse asiassa aika paljon, tarkoittaa sitä että heistä löytyy myös marginaalisia yksilöitä. Tämä epäily on tosin johtanut työläämpään tiehen, jossa kaikki arviointi pitää tehdä alusta asti itse.

On vaikeaa sanoa, tekeekö tällä lähestymistavalla virheitä olennaisesti vähemmän kuin olemalla sokeasti auktoriteettiuskoinen. On selvää että asiaa seuraamalla selviää että moni näkemys on varsin ymmärrettävistä syistä roskaa, jolloin jokunen auktoriteetinrakentamisen varaan argumenttinsa rakentanut huijari jää kiinni. Mutta joskus joku aito tulkitaan huijariksi ; Kysymys on tietysti siitä, miten tehokkaasti vaivanpalkka korvataan.

Tähän ei ole helppoa vastausta ; Lähdekritiikin kohdalla jokaisessa hopeareunuksessa on pilvi. Jos on jokin keino hankkia uskottavuutta, joku huijari/hihhuli yrittää käyttää tätä hyväkseen tai vähintään imitoida sitä, jotta saisi eiansaittua uskottavuutta itselleen.

Oma ratkaisuni on kombo, jossa vertaisarvioinnin merkitystä korostetaan. Tässä on taustalla ajatus "yleisönvalinnasta". Pseudotieteet eivät pärjää tiedemaailmassa, joten heiltä tulee vertaisarvioituja tutkimuksia harvakseltaan. Mutta he metelöivät paljon kansan parissa, koska siellä he pärjäävät. Yleisö valikoituu juuri niin korkeatajuiseksi kuin sen kohdeyleisö. Taustalla on ajatus siitä, panosteaanko tutkimukseen vai PR:ään. Väitän että PR:ään panostus on pseudotieteissä olennaista. Koska kansansuosiolla rakennetaan mielikuva "kiistanalaisesta tilanteesta".

Toiminan "korkeimman yleisen nimittäjän" kautta arvioiden saadaan taatusti vähintään kohtuullisen hyviä tuloksia. Tässä auktoriteetti on kaksiosainen. Professorinarvo on itsessään irrelevantti. Mutta se kuitenkin liittyy "mutkan kautta" ihan asiaan.