Onko tässä minulla vastaus kaikkiin ongelmiisi?

Jos meillä on ongelma¹, miksi ratkaisisimme ongelman keksimällä toisen ongelman, jolla ei ole ratkaisua² vain saadaksemme sanoa että meillä on vastaus³ ensimmäiseen ongelmaan?⁴ Ja pitääkö meidän vastata tähänkin rakentamamme uuteen ongelmaan samalla tavalla?⁵ Sekö ratkaisee kaiken?⁶

---

1 Vaikka kysymys siitä miksi universumillamme on nykyiset parametrit eivätkä jotkut toiset?
2 Kuten Jumalan
3 Tässä kohden on hyvä erottaa "vastaus" ja "ratkaisu".
4 Etenkin kun ratkaisu ei kerro mitään miten keksimämme ongelma ei kerro miten ja milä keinoin se ratkaiseminen oikein tapahtuu, vaan se on lähinnä määritelmänä "mysteeri joka ratkaisee ensimmäisen kysymyksen johon ei ole vastausta - älä kysy miten" ja argumenttina "Sanon ääneen 'GODDIDIT', jonka väitän olevan vastaus ongelmaan, sellaisella mysteerisellä tavalla".
5 Yllättävän usein vastaus Jumalan ratkaisuun tällä tavalla näyttää olevan "ei". Vaikka premisseissä oletetaan että rationaalisuus tarkoittaa sitä että ilmiöt pitää ratkaista. Jos jokin on sellainen että ei tarvitse jatkaa keksimällä ratkaisuita, niin miksi ei vetää tätä yhtä askelta taaksepäin?
6 Ehdottomasti. Tosin ei rationaalisesti, vaan emotionaalisesti.