""Hei, äijä, mitä peliä sä pelaat, ei sun kuuluisi nähdä mua!"
"Minä olen velho! Me näemme asiat, jotka ovat todella olemassa, ettäs tiedät", Ritkuli sanoi, "Ja Kvestorin tapauksessa myös asioita jotka eivät ole olemassa.""
(Terry Pratchett, "Valkoparta Karjupukki")
Platonilla oli käsitys ideamaailmasta. Tässä ytimenä oli se, että ideamaailmaa ei voitu nähdä. Sen sijaan ideamaailman epätäydellisiä versioita nähtiin maan päällä. Tästä malliesimerkkinä ovat erilaiset geometriset muodot : Esimerkiksi ympyrä voidaan ymmärtää matemaattisena kappaleena. Mutta jos sen piirtää harpilla, siinä on aina jotain -kenties vain mikroskooppisen pientä- heittoa tähän ideaalitilaan nähden.
Vaikka täydellistä ympyrää ei ole, järjellä käsitellen voidaan kuitenkin tietää esimerkiksi ympyrän kehän ja säteen suhde toisiinsa. Tätä kautta esimerkiksi matematiikka voidaankin ymmärtää eräänlaisena ideamaailman tarkasteluna.
Se, että ideamaailmaa ei voi nähdä voisi tietysti herättää ajatuksia siitä että se olisi samaa kuin epäempiirisyys. Hieman yllättäen näin ei kuitenkaan ole. Teoria on itse asiassa ideamaailmallinen malli - itse asiassa hyvin monet tieteelliset teoriat ovat matemaattisia yhtälöitä, joten sukulaisuus matematiikkaan ja ideamaailmaan ovat tavallaan aivan selvät. Jokainen induktio on malli, jossa havainnot "yhdistetään toisiinsa sillalla", tehdään yleistys.
Monessa tapauksessa äärellisestä koejärjestelmästä nostetaan esiin äärettömän montaa tilaa käsittelevä laki. Esimerkiksi pudotuskokeissa olemme testanneet vain rajatun määrän painoisia kappaleita. Mutta oletamme että vaikka painoeroa olisi hitusen, se ei muuta putoamislakia.
Induktion ongelma itse asiassa yksi tapa näyttää että yleistys on nimen omaan teoreettinen. Looginen positivismi taas kumoutui siihen että mukana oli aina teoreettista painolastia. Suora sääntöjen havaitseminen ei yksinkertaisesti onnistu. Tässä suhteessa Platon oli selvästi oikeassa ideamaailman suhteen pitäessään ideoita eihavaittavana.
Vaikka empiirinen tiede itse asiassa penkoo yhdeltä kantilta ideamaailmaa ja matematiikka toisesta, kuitenkin monesti ideamaailma liitetään teologiaan. Taustalla on pitkä perinne. Teologit ovat pitkään yhdistäneet kristinuskon kertomuksia Platonin ajatusmalliin.
On kuitenkin vaikeaa nähdä miten Jumala olisi ideamaailmallinen kappale ; Ideamaailmaa käsittelevät oudot ja epäintuitiiviset matematiikan muodot ovat käsiteltäviä ja tutkittavia:
1: Imaginaariluvut ovat esimerkiksi paitsi matematiikassa eksaktisti toimivia systeemeitä, joita voidaan esimerkiksi laskea yhteen - ja niitä sovelletaan esimerkiksi MP3 -soittimissa.
3: Epäeuklidinen geometria tulee vastaan matematiikan kirjoissa ja suhteellisuuteorian yhteydessä.
on teologia korostanut mystisyyttä, sitä että Jumala ylittää järjen. Tätä kautta Platonin ideamaailmaa pitäisi tavallaan täydentää vielä epäideamaailmalla jota ei voi havaita eikä järjellä käsitellä, jotta Jumaluus saataisiin sinne hyvin sopimaan.
Bloggaaja muistuttaa että meillä on empiristit jotka havaitsevat maailmaa ja mallintavat sitä ideamaailmalla. Ja matemaatikoita jotka mallintavat ideamaailmaa miettimättä sitä sopiiko se empiiriseen maailmaan. Ja lisäksi meillä on teologeja jotka. En oikein tiedä, mitä he oikein tekevät. Mutta luulen että heidän keskiaikainen alkeisversionsa, jossain toisessa ja kuvitteellisessa ideamaailmassa, tottelee nimeä Kvestori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti