Voikohan tähän edes suhtautua?

Nainen, jonka kromosomeista puolet lillivät soluissani, soitti minullepäin. Tilanne vertautuu moniin muihin puhelinsoittoihin. Esimerkiksi sellaisiin pirinöihin joita nähdään "Ring" tai "Scream" -elokuvissa. Itse asiassa soitto tuli jo perjantaina. Minulla oli vakaassa harkinnassa jättää koko juttu mainitsematta täällä, mutta asia on kuitenkin jälkimainingeissaan alkanut pikku hiljaa alkanut ärsyttämään siihen malliin, että se voi sittenkin olla tarpeellista ja pakollista. Minun vain on yksinkertaisesti nillitettävä pikkumaisuuteni ja ärsytykseni maailmalle. Luvassa lienee ryöpytystä ; So it's Floodtime:Yleensä ottaen hän soittaa minulle aina syystä. Ja se syy en koskaan ole minä. Koskaan tähän asiaan ei mennä suoraan, vaan ensin on kierreltävä ja kaarreltava. Joskus aihe on hänen perheriitansa tai muu vastaava asia. Tämä kerta ei ollut poikkeus.

Asia täytyi tietysti alkaa kysymyksellä siitä, olenko töissä. Soitto oli toki siihen aikaan, että normaali -ihmisellä on siihen aikaan töitä. Ja siksi ajatuksena olikin, että se olisi enemmän varmistus. Oletuksena olisi tietysti se, että töissä ollessani en varmasti olisi verbaliikaltani yhtä häijy kun olisi ulkopuolisia kuulijoita. Onneksi minulla on häröt työajat. Mutta en lähtenyt häijyyskikkailuun koska en ollut sillä tuulella.

Tällä kertaa asiat täytyi lähestyä silloin jo ohi menneeseen syntymäpäivääni. En toki pidä päiviä niin tärkeänä, että tämä haittaisi. Joku minut hyvin tunteva voisikin soittaa vaikka puoli vuotta synttäreistä ja toivottaa päivät silloin. Sillä joku tietty päivämäärä on aika mielivaltainen juhlittava.

Varsinainen aihe oli ilmoittaa matkasta, jonne vietiin muita sisaruksia. Jonne minua ei oltu edes pyydetty. Toki minut tuntevat tietävät, että en oikein välitä matkustelusta. En ymmärrä miksi ihmiset tekevät sitä. Mutta nyt näytti siltä, että kyseessä oli muistutus siitä, että mistä jään paitsi, kun en "toimi oikein ja tottelevaisesti". On toki selvää että kun välimme ovat "viimeisimmän jälkeen" tolalla, ei yhteistä matkustelua tai muuta yhdessäoloa ole helppo järjestää. Tämä soitto olikin tavallaan minulle tärkeä muistutus: Soitto oli symbolinen vihje siitä että "tästä jäät paitsi kun".

Matkaan ei liitetty lahjontaa vaan rangaistus. Vaikka en olekaan matkaihmisiä, niin symbolisena anteeksipyynnön eleenä ja rauhantarjouksena se olisi ollut mukava. Olisin kyllä mitä luultavimmin kieltäytynyt, koska välimme ovat mitä ne eivät ole. Tässä muodossaan se oli jotain sellaista, että minun pitänee laittaa hänen syntymäpäivänsä muistiin ja soittaa hänelle viikko tämän perään ja vittuilla että hänen lahjansa on annettu toiselle ihmiselle, sellaiselle paremmalle.
Olin täysin tyrmistynyt jo soiton aikana, ja se näkyi tosi pitkänä taukona matkailmoituksen jälkeen. En ollut järkyttynyt jostain sisaruskateudesta. Vaan siitä, että minut synnyttänyt homo sapiens sapiens lajin edustaja ei todellakaan ymmärrä sitä, mikä asema hänellä on minulle. Matka olisi järkyttävän pelottava kokemus ja hirvittävä riski nimenomaan minulle.

Olen nimittäin känyt hänellä muutaman kerran kylässä. Ja olen joutunut selvittämään hänen perheriitojaan joita hän on peräti väkisin pumpannut esiin. Eli perheriitaa ei olisi ollut ilman äitini panosta. Ja kun riita on päällä, on kissa nostettu pöydälle ja minun tulisi ratkoa perheongelmat. Ihan vaan sen takia että olen kiinnostunut filosofiasta ja lukenut paljon, joudun ratkomaan joitain ongelmia joista epistemologiset ja teologiset kiemurat ovat kaukana. Tämä on toki sujuva jatke sille, millä lapsuudessani ansaitsin kannukseni lempilapsena, jolta odotettiin huomattavasti muita vähemmän kotitöitä. Ansaitsin tämän kuuntelemalla samoja valituksia aiheesta Hämäläisen Marjatta ja muut päivän angstausaiheet. Ne kaikki olivat kliseitä ja osaan ne ulkoa. Tätä oli helposti tuntikaupalla päivittäin. Jotenkin hän näyttää olettavan että nautin siitä että kaikki ongelmat ja paska kaadetaan minun päälle minun ratkottavaksi. Ja luulee tätä vielä senkin jälkeen, kun vaadin erikseen että "Ei jumalauta enää tämmöstä paskaa perkele enää koskaan ikinä missään. Saatana!" Tämä muistetaan kohteliaasti seuraavan kerran, mutta ei enää sen jälkeen, kun pitää taas saada sama sirkus aikaiseksi.

Lisäksi kyseinen olento, jonka kelpoisuutta olemassaoloni vastentahtoisesti mutta vääjäämättä korottaa ja jonka genotyypin heritabiliteettia joudun tilastollisten lakien johdosta ilmentämään fenotyypissäni, ei näytä arvostavan yhtään mitään minussa. Utelut joissa on uskonnollisena haasteena "selitä universumin synty" ovat tavallisia. Eikä vastaukset sitten kiinnosta puolta korvaa, vaikka jos kysyy niin sitten pitää kestää vastsaus. Sama on pahempana miekkailunharrastamisen kanssa. Edellisellä vierailulla hän ensin sai minut lupaamaan tulemaan ja sen jälkeen - ei edes itse, vaan mutkan kautta - viestitti että tikut ja kepit ei saa tulla. Toisin sanoen pyyntöön suostuttuani toimintaehtoja muutettiin radikaalisti, itse asiassa mahdollisimman radikaalisti. Ja tämä tehtiin käyttämällä konnotaatioiltaan mahdollisimman halventavia termejä. Tunnetusti Juuri Tässä Aiheessa kyseessä ei enää ole vain jokin mitä minä teen, vaan mitä minä olen. Tämä rajoite on minulle täsmälleen sama kuin kieltää kristityltä iltarukouksen tai muslimilta rukoustuokion. Asiaa kuvannee se, että jopa lyhyt reissu isoäitini hautajaisiin tarkoitti sitä että huitomisvälineet oli pakattava mukaan. Vaatteita ja muita tarvikkeita oli pakattuna niukasti. Tämä asettanee kontekstin. Ja jos ei sitä tunne, ei yksinkertaisesti tunne minua ja tämän tason ignoraatio voi onnistua vain yhdellä tavalla. Minä ja Minun Kuulumiset Ei Kiinnosta Pätkääkään.

Asiaa ei auta se, että mikäli minun etiikantajuni, menneisyydentuntemukseni ja laskutaitoni väkivallassa ovat minulle jotain ymmärrystä tarjonneet, niin minun tulisi vaatia häneltä totaalista teräasesensuuria, ei toisinpäin.

Matkustus olisi siksi aika pelottava kokemus jo pyyntönä. Siinä mentäisiin viikoksi yhteen ilman mahdollisuutta päästä pois. Minut, ilman lupaani, maailmaan tupannut olento ei ole ilmeisesti tajunnut että tämänlainen reissu olisi luultavasti lahjan sijasta se rangaistus. Jotain joka on pelottavimmillaan sellaista, että sitä suostuu mieluummin alistumaan renessanssiajan kuppapuoskarin hoitotoimenpiteisiin. Jos hän tajuaisi sen, hän tajuaisi osansa. Mutta tämän tajuamiseen pitäisi tunnustaa oma syyllisyys ja se, että omilla teoilla on osuus tapahtumiin. Ja tätä ei tule tapahtumaan. Olen hyväksynyt, että hänen silmissään minä olen bad guy. Se olkoot minun osani tässä maailmassa.

---

Kiertoilmaisut ovat olennaisen tärkeitä. Ne asettavat oikean kontekstin. Kun tajuaa että siinä ilmaisuissa ei ole kierretty yhtään mitään. Oikean sanan puutte suomen kielessä johtaa siihen että sitä joutuu käyttämään tämänlaisia.