sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Debatin sivustaseuraamista ; Punktualismi ja adaptationismin asema.

Kenties vääristellyin evoluutioteoriaan liittyvä asia on Gouldin punktualismin käsittely.

Esimerkiksi kreationistit luulevat että se perustuu aukkoihin fossiilirekordissa. Eli että teoria oltaisiin tehty selittämään se, että Darwinin odottamia välimuotoja ei olisi. Larry Moran muistuttaakin siitä, että itse asiassa punktualismi selittää havaittavia muutosjaksoja fossiilistossa. Se ei vetoa tuntemattomaan, olemattomiin fossiileihin. Fossiiliaineistossa ei katsota puuttuvia välimuotoja, vaan aivan muuta asiaa "What the data shows is that most species don't change much for millions of years then over a relatively short period of time a speciation event occurs by splitting. The data indicate that most morphological change is associated with speciation events." Toki punktualismin kannalta olennaista on huomata nopeiden vaiheiden suhde fossilisaatioon ; Muuttuvia muotoja ei tartu joka ikistä versiota fossiileihin. Gould huomauttaakin esimerkiksi archaeopteryxistä sen verran että se on erinomaisen hyvä välimuotofossiili. Välimuotojen olemattomuus ei siis itse asiassa ole mikään selitystä kaipaava asia.

Olennaista on huomata se, että kyseessä on fossiliaineiston muutosnopeuden tarkkailu. Ja se voidaan huomata. Ja itse asiassa erot joista puhutaan ovat yllättävän pieniä. "The amount of change we're talking about is minor, as is the case with most speciations. It's comparable to the difference between two closely related species of beetles in the Amazon forest. Most of us wouldn't be able to tell the difference if we took a casual look at the fossils." Toisin sanoen tarkkuus on aikamoinen. Fossiiliaineiston välimuotojen tarkkuus taas liittyy fossilisoitumisen vaikeuteen. Ne eivät synny tavanomaisissa oloissa.

Tälle olkiukottamiselle on hyvä ja tunnettu syy. Kreationistit harjoittavat "impossible exeptations" -strategiaa. Siinä missä tieteessä tehdään parhailla mahdollisilla menetelmillä parhaat mahdolliset perustelut, he vaativat parhaita kuviteltavissa olevia menetelmiä. Hyvä esimerkki tämänlaisesta on Casey Luskinin toiminta. Hän lainaa Gouldilta "just so" -termin ja väittää että koko evoluutio on vain sadunkerrontaa. Ja tarjoaa tilalle "just not so" -tarinan, jonka paremmuutta hän ei osoita. Mutta vaatii vastapuolelta uskomatonta tarkkuutta ; Evoluutiohistoriaa vaaditaan todennettavaksi tarkkuudella, jossa vaadittaisiin sekä aikakonetta että huipputason biokemian välineistöä. Tämä strategia on tietysti tuttu jo Kent Hovindin "Were you There" -vaatimuksesta, jossa todiste kuin todiste kuitattiin kysymyksellä että oliko itse paikalla katsomassa tapahtumia. Tämä naurettava strategia on työ ja todistustaakan tarpeetonta siirtämistä "beyond reasonable doubt". Toinen tekee ja kriitikko sanoo vain "not good enough".
1: Malliesimerkkini oli se, miten Intelligent Designin johtonimet suomessa kertoivat "Luomisen lauantaissa", mitä olivat oppineet juuri suomeksi käännetystä Lubenowin "Myytti apinaihmisestä" -kirjasta. He selittivät miten kirja mullisti näkemyksiä esimerkiksi siitä, että fossiileja onkin enemmän kuin mitä kreationistien kirjoissa on paljon mainostettu. Eli että kaikki ihmisen varhaismuotoina käsitellyt fossiilit mahtuisivat yhteen laatikkoon. Minäkin olin tiennyt että niitä on hurjasti jo ennen tätä kirjaa ja yrittänyt jopa mainita asiasta. Kansa ihmetteli kirjan valistuskykyä. Minä taas ihmettelin että vuosia aihetta kritisoineiden perustiedot ovat tuolla tasolla. Elin silloin vielä harhaluulossa että kritisoijan tulisi tuntea kritisoimansa aihe. Sittemmin olen tajunnut että kreationisteille tunteminen tarkoittaa oman puolen propagandan lukemista ja sisäistämistä sellaisenaan.

Toinen asia on tietysti adaptaatioiden asema. Moni ajattelee että punktualismin perustelut kumoavat adaptaatioilla päättelyn totaalisesti. Kuitenkin asia ei ole näin. Moran huomauttaakin Daniel Dennettin adaptationismissa siitä, että moni sekoittaa adaptaatioiden käytön perusteluna adaptationismiin. Ja korostaa pluralistista näkemystä jossa adaptaatio on vain yksi selitysmalli esimerkiksi geneettisen ajautumisen ohella. Moranin lausunnon ytimessä on se, että adaptaatiot ovat evoluutiovoima, mutta niiden lisäksi on muutakin. Dennettin vastaus asiaan on se, että hän haluaa tasapainottaa keskustelukenttää. Hänestä Gouldin argumentteja on usein liioiteltu ; Esimerkiksi Fodor on esittänyt että adaptationistinen logiikka olisi tuhoon tuomittua. Hänkään ei kiellä esimerkiksi geneettisen ajautumisen vaikutuksia, mutta korostaa että tasapainon vuoksi adaptationistinen logiikka olisi jälleen aika korostaa yhdeksi luvalliseksi vaihtoehdoksi.

Juuri kukaan ei siis väitä että adaptaatiot eivät olisi loogisia. Itse asiassa keskustelussa on kysymys vain määristä, siitä missä määrin mitäkin selitystapaa tulee painottaa. Tässä mielessä kaikkia, paitsi evoluutioteoriasta aidosti kiinnostuneita, tämänlaiset asiat alkavat näyttämään hiustenhalonnalta. Ei puhuta siitä onko jokin logiikka sallittua, vaan siitä missä määrin niitä kannattaa käyttää. Argumentin rakenteen "käytetään-ei käytetä" -inttämisen sijasta puhutaan käyttämisten sovelluskontekstista.

Tämä on hyvin kaukana siitä kreationistien logiikasta, jota eräs herra minulle selitti. Että kaikki tietävät että punktualistit kritisoivat adaptationismia ja adaptationistit punktualisteja. Ja että kreationistit katsovat molemmat argumentit ja päättävät että ne ovat päteviä eivätkä siksi usko kumpaankaan. Jos kysymys olisi "käytetään-ei käytetä" -debatista, näin voisi ehkä teoriassa käydäkin. Nyt, kun asiantila on tämä, selitys näyttää vain sen mikä oli argumentin esittävän kreationistin osaamistaso asiassa.

Minusta tämänlaisen hiustenhalonnan tarkkuus kertoo kriittisyydestä. Jostain, jota evolutionisteilla ei kuulemma ole.

Ei kommentteja: