Saatana -nimen etymologia tulee heprean sanasta satan, vastustaja. Tämä tuli mieleeni tänään, kun kohtasin kovasti turhautuneen uskovaisen miehen. Vaikka elän kammottavassa arvotyhjiössä, minun tuli itse asiassa häntä hieman sääliksi. Ei siksi että hän olisi oikeassa tai edes erityisen eettinen olento. Mutta ihmisen tuska on joskus melko käsinkosketeltavaa.
Hänen ydinkannanottonsa koski homoseksuaalejen vihkimistä. Hänen ydinkohtansa oli, että nyky -yhteiskunnassa mitään ei saisi vastustaa. Kaikkea pitäisi vain hyväksyä. Jos jotain asiaa vastustaa, on suvaitsematon. Siksi esimerkiksi homokeskustelussa uusien asioiden sallijat ovat periaatteellisessa etulyöntiasemassa. Yhteiskunta ajautuu tätä vauhtia tuhoon kun mitään moraalia ei saa olla, kun mitään ei saa kieltää. Toki tässä on pohjalla slippery slopen henkeä. Eli että jos homoseksuaalejen avioliittoasiaa tukee, niin sitten on sallittava kaikki. Tämänlainen Oinosen "hauveliargumentti" on tietysti aika perustelematon väite. Oikeasti avoimessa yhteiskunnassa pitää asiat nostaa esiin ja niistä neuvotella. Tässä pitää nostaa esiin myös mahdollisuus homoavioliitoille kirkossa. Sen kieltäminen onnistuu demokratiassa tietyllä ehdoin, jotka eivät liene kenellekään kovin vieraat. Keskustelu johtaa tietysti siihen että joka ikinen arvo on neuvoteltavissa ja tätä kautta jokainen normi voi olla uhattuna. Mutta tämä ei tarkoita nihilismiä tai moraalittomuutta.
Kuitenkin tämä kieltämisen näkemys tulee melko selvästi esiin skeptikon puuhissa. Skeptikkohan on usein ensi sijassa kriitikko. Sitä etsitään huonouksia UFOista, vaihtoehtohoidoista ja salaliittoteorioista. Tämä tarkoittaa sitä että he vastustavat monenlaisia asioita. Heitä syytetäänkin kylmyydestä ja umpimielisyydestä tavan takaa. Skeptikoiden väitetään tavoittelevan ylivaltaa, vaikka tosiasiassa kaikkialla - kuten Radio Novassa ja vähän muuallakin - pursuaa kaikenlaista joka on varsin kaikkea muuta kuin sitä mitä skeptikko-illuminaatit ajavat takaa. Skeptikoiden näkemys koetaan ensi sijassa vastustavana, eikä katsota että suositut näkemykset harjoittaisivat skeptikoita kohtaan jotain valtapeliä moittiessaan näitä kovasydämisiksi kyynikoiksi.
Denialismi on ilmiönä puhdasta vastustamista. Ja he ovat huomanneet että valtapeliargumentaatio on hauskaa. Denialismissahan vastustetaan esimerkiksi tupakan syövänaiheuttamista, rokotteita, evoluutioteoriaa, ilmastonmuutosta... Näillä on vahva asema ja tilaus. Vaikka nämä itse asiassa ovat sensuurivoimia, niitä ei vastusteta. Denialistien näkemys on pelkkää moitetta - usein ilman positiivista vaihtoehtoa tilalle - eli heidän ideologiansa on määritelmällisesti ja toiminnallisesti ensi sijassa jonkun näkemyksen vastustamista. Sen kannattajat ovat pärjänneet PR -tempun avulla. Niiden harjoittajat ovat keksineet että kritiikki itsessään on mielipide. Siinä missä skeptikot eivät muistuta että skeptismi korostaa tieteellistä maailmankuvaa, ja kannattaa kriittisyyttä, ja ovat siksi moraalisen närkästyksen alla denialistit korostavat erimielisyyden olemassaolon merkitystä. Se on heille moniarvoisuutta ; He korostavat sitä että on kaksi näkemystä joista molempia on kuultava - ja se että heidän puolensa on pieni tarkoittaa tietysti heidän puolensa tyypeille paljon näkyvyyttä, sananvaltaa, mediajulkisuutta ja jopa tuloja. Denialistit ovat vastustamassa, mutta he ottavat marginaalissaolonsa syyksi heidän näkemyksensä vainon ja vastustuksen. Esimerkiksi rokotteita levittävät lääkärit vastustavat rokotevastustamista. Nerokkainta strategiassa on se, että se kätkee vastustusteeman.
Luultavasti yksi tärkeimmistä syistä on se, että meillä on vallalla paljon sellaisia käsitteitä kuin Harm Principle. Siinähän korostetaan suvaitsevaisuutta. Asioita saa harjoittaa ja kannattaa jos se ei vahingoita. Tätä kautta sallimisella on etulyöntiasema, moniarvoisuuden, mielipiteenvapauden, uskonnonvapauden ja monien muiden vastaavien vapauksien kannalta tämänlainen tietysti lisää niihin etuliitteitä "moni".
Mielestäni on tietysti erittäin hyvä että sensuuriin vaaditaan syy ja perustelu. Olisi kenties hyvä huomata että vastustaja voi olla, mutta ei automaattisesti ole Saatana. Tilalle saataisiin harkintaa, joka perustuisi tosiasioihin, eikä siihen kuka on enemmistössä tai vähemmistössä. Olisi hyvä jos enemmistön mielipide/näkemyksen toisinajattelustatus ei painaisi niin paljon. Eli mielipiteet muuttuisivat loogisen päättelyn kautta, eikä niin että loogiseksi vain määriteltäisiin se, mikä kulloinkin on enemmistössä/vähemmistössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti