Aukkojen Jumala -argumentaatio on aika suosittua. Ajatuksena tässä on mysteerisyyden korostaminen. Näin Jumalaa nähdään arvoituksissa, siinä mistä ei tiedetä. Siinä missä tieteessä keskitytään siihen, mitä tiedetään, tässä keskitytään tietämättömyyteen. Aukkojen Jumala - on paitsi "mysteeri" -sanan ekvivokaatioon perustuva sisäisesti ristiriitainen perustelu jossa "emme tiedä" johtaa siihen että päättelemme että "tiedämme" - myös maailmankuva joka nojautuu ignoraatioon tiedon sijasta. Mitä enemmän tiedetään, sitä pienempi rooli Jumalalla on. Jokainen löytö muuttuu tämän mallin Jumalisuuden poistajaksi, ja siksi tieto itsessään alkaa esiintymään Jumalanpilkkana.
Aukkojen Jumalan ajatus on myös siitä omituinen, että usein Jumalaa nähdään maailman järjestyksessä ja lainomaisuudessa. Aukkojen Jumala -argumentaatiossa taas epäjärjestys, suttuisuus ja epäselvyys ovat Jumalisuuden merkkejä. (Yhdistelemällä molemmat taas saadaan mikä tahansa sopimaan Jumalaan, jolloin Jumala on totaalisen epäinformatiivinen.) Kaiken kaikkiaan Aukkojen Jumaluusmallissa kannattaa olla tietämätön, laiska ja typerä. Oma ignoraatio ja tietämättömyys lisää mysteerejä maailmaan.
Otin tämänlaisen näkemyksen esiin siksi, että Myers on onnistunut suututtamaan monia ateisteja. Syynä on se, että hän ei ole katsonut "Dictionary Atheismin" olevan kovin mielenkiintoista. Tässä näkökannassa ateismi määrittyy puutteena ; Se on vain Jumalauskon puutetta. Tällöin esimerkiksi vastasyntyneet ovat ateisteja. Tälläisessä ateismissa ei ole kunnon positiivista sisältöä, eikä se vaadi asioiden punnitsemista. "Sanakirja -ateismi" on sitä että esittää kuuluvansa tutkimattomaan elämään. Myersin mukaan (uus)ateismissa on muotoja joilla kuitenkin on rikas ajatteluperusta. Tällöin ateismi on tietynlaisen päättelyrakenteen seuraus.
Silloin ateisti ei vain sano että "en usko jumaluuksiin". Vaan on ateisti siksi että hänellä on luonnontieteellisyyteen keskittynyt perustelukenttä, jonka mukaan ajattelu on johtanut hänet vetämään johtopäätöksen siitä että Jumala on vähemmän toimiva teoria ja tutkimusohjelmana tuottaa vähemmän empiirisiä tutkimuksia kuin flogistonteoria ... Ja muistaa määritellä että muut tavat tuottaa tietoa eivät ole yhtä luotettavia, joten niitä kautta ei saada mitään kunnollista tietoa Jumalan olemassaolosta ... Ja tämä saa hänet päätelmään jonka mukaan Jumalaan uskominen ei ole ollenkaan järkevä vaihtoehto, jolloin hän tietysti on ateisti. Mutta olennaisesti eri tavalla kuin vauva, joka on ateisti siksi että ei ole edes kuullut Jumalasta. Tai joku joka on ateisti koska ei ole miettinyt koko Jumalakysymystä eikä vietä minkäänlaista uskonnollista elämää.
Teologeilla lienee samantapaisia tuntemuksia Aukkojen Jumala -uskovaisten kanssa. Moni ajattelee että uskonelämässä on paljon tutkittavaa, luettavaa, opittavaa, juteltavaa. Kaikkea sellaista rakentavaa. Joka eroaa siitä perustilasta jossa jokainen luonnontieteellinen tieto maailmasta vähentää Jumalan mysteerisyyttä. Hyvin moni nimittäin yrittää ajatella juuri päin vastoin.
Toki tälläisessä tietämättömyyden ja laiskuuden ja mielenkiinnon puutteen ympärille rakentuva maailmankatsomustapa on molemmissa jotain, jota ei lähestytä kerettiläisyyden tai muun vääräoppisuuden kautta. Teologisesti Aukkojen Jumala ei ole automaattisesti mitään väärää uskomista. Siinä on vain jotain sävyjä joita on vaikea arvostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti