Ihmisyydessä on jotain Jumalallisuutta. Karen Armstrongin "History of God" -kirjan mukaan tämä seikka oli korostunut Mesopotamialaisissa uskonnoissa. Tämän on korvannut syntiinlankeemuksen näkemys, jossa ihmisessä on jotain epäjumalisuutta. Juutalaisuuden ja kristinuskon perisynnin kaltaiselle näkemykselle tuli rooli.
Kuitenkin meillä on yhä merkkejä siitä että ihmisessä on jotain Jumalallista. Tämä korostuu siinä, miten Raamatussa Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät). Tämän ympärille on rakentunut Imago Dei -näkemys. Siitä, mitä Jumalan kuvana oleminen tarkoittaa, on muutamia versioita:
1: Ensimmäisessä näkemyksessä ihminen on luotu Jumalalliseksi, mutta perisynti on etäännyttänyt hänet tästä perustilasta. Näin ollen ihmisessä on enää sirpaleita jumalisuutta. Perisynti korostaa tässä versiossa ääripäässä jopa sitä, että ihminen ei kykene ollenkaan Jumalisuuteen muuta kuin autettuna. Tätä kautta uskonnolle kuuliaisuus korostuu.
2: Ihminen on subtanssiltaan samanlaista kuin Jumala. Tässä korostuu se, miten ihminen on ikään kuin materiaalinen versio siitä, mitä Jumala on transsendentissa maailmassaan. Toinen tapa on katsoa että ihmisen sielu on Jumalan henkiruumiin kanssa samankaltainen.
3: Kuva ja identtisyys ajetaan kauemmas toisistaan. Esimerkiksi perisynti voidaan nähdä ihmisen vapaan tahdon heijastumana. Ja tätä kautta perisynnin syy oli ihmisen Jumalisuudessa, joka ilmeni vain tavalla joka ei ole Jumalalle tyypillinen.
4: Jumalan kuvuus ilmenee vain kanssakäymisessä. Pääasiassa Jumalan kanssa. Vain kanssakäymällä Jumalan kanssa jumaliset piirteet tulevat ilmeneväksi. Tämä suhde ilmenee myös ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tällöin esimerkiksi avioliitto voidaan nähdä jonain, jossa parisuhteen rakkaus kuvaa jotain olennaista Jumalan rakkaudesta. Ja että tämänlainen asia ei ilmene yksin.
5: Jumalisuus on samaa kuin lupa vallankäyttöön. Näin esimerkiksi se, että ihminen sai Raamatussa Jumalalta erityisoikeuden nimetä eläimiä ja hallita luontokappaleita, on vain vastaavaa hallintasuhdetta kuin mikä Jumalalla on ihmiseen.
Imago Dei -näkemys on itse asiassa tärkeä. Kristillinen avioliittokäsitys on jaettavissa karkeasti kahteen osaan:
1: Useammin julkisuudessa käytetty rakentuu sen varaan, että avioliitto on vain luonnollista järjestystä, jolloin esimerkiksi homoseksuaalisuus näyttäytyy lähinnä perversiona, poikkeuksena ja vääristymänä. Se eroaa "mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" -kohdasta, joten tässä on kyseessä jokin jossa on selvästi perisynnin aikaansaamaa hairahduntaa. Jos homoseksuaalisuus olisi hyväksyttävää, olisi naitettavina Aatami ja Eero.
2: Toinen pääkuva rakentuu Imago Dei -järjestelmään. Tällöin avioliitossa kommunikaatiossa ja yhteiselossa on itsessään jotain jumalaista. Tässä näkemyksessä korostuu rakkauden rooli. Tätä kautta homoseksuaalisuus on kenties synti. Mutta se on kuitenkin kenties enemmän avioeroon rinnastettava synti.
Tämän asian ymmärtämiseen saa erikoisia kierroksia yllättävästä tahosta. Timo Soini vastasi haastattelussa että katoliset eivät hyväksy avioeroa. Mutta se voi olla juridisesti ja laissa ihan hyväksyttävää, koska ihmiset kuitenkin ovat erehtyväisiä ja epätäydellisiä. Hän oli paljon tiukempi kohdassa jossa kyseltiin hänen kantoja homoseksuaalisuuteen. Homoseksuaalisuus ei hänestä ole samanlaista inhimillistä erehtyväisyyttä, joka ei ole ihanteen mukaista mutta joka voidaan sietää. Taustalla oleva ajatus -sikälimikäli Timo Soinilla on ylipäätään ajatus, eikä ole vain ristiriitainen- hänellä lienee se, että avioliitto ei ole luonnonjärjestystä, mutta heteroseksuaalisuus on. Kuitenkin Imago Dei -näkemyksessä rakkaus on luultavasti korostuu olennaisemmaksi kuin biologia. Jumala ei ole lihaa, ihminen on, mikä voisi antaa tilaa suvaitsemaan homoseksuaalisuuden syntiä samaan tapaan kuin avioeron syntiä.
Karkeasti voi sanoa että jos avioliitossa korostaa biologista seksuaalisuutta ja pitää perhettä korostetusti lisääntymisyksikkönä, korostuu luonnonjärjestysnäkemys. Sen sijaan jos perhettä pitää vahvemmin rakkausyksikkönä, korostuu Imago Dei -näkemys. Omalla kohdallani kyseessä ei ole edes valinta. Vaikka olen paatunut evoluutikko ja tätä kautta hirveä seksimaanikko, korostan perheessä kuitenkin muita asioita kuin sukupuoliseksittelyä ja lisääntymistä ja maailman täyttämistä.
Käsittääkseni kristillisdemokraateilla on samantapaisia ajatuksia kuin Soinilla. Avioliitto on heille juridiikan ja teologan rajapinnassa. Tämä tietysti sopii hyvin yhteen sek luonnonjärjestystä että Imago Deitä korostavan avioliittonäkemyksen kanssa. (Minulle avioliitto taas on yksilön ja yhteisön ja varainjakojuridiikan rajapinnassa.) Ja asiassa voidaan tehdä joitain kompromisseja. Vaikka avioeroonkin Raamatun on itse asiassa aika tiukka ; Se sallitaan vain hyvin erityisissä tapauksissa, siitä voidaan joustaa kunhan muistutetaan että tämä eroaminen ei ole mikään ihanne tai haluttu tila. Onkin erittäin mielenkiintoista huomata, miten näkemykset joustavat toisaalla ja eivät toisaalla.
Kirjoittaja elää sellaisessa kummallisessa käsityksessä että armokin on farisealaisen teknisen osaamisen sijasta Jeesuksen ominaisuus, se jonka merkitystä hän korosti elämässään lähes alusta loppuun. Olen oppinut että Jeesus oli kirkkokriittinen mutta ei vääräoppinen. Ja että Jeesus heijasteli Imago Deitä maksimaalisesti.
Otsikossa lukee hepreaksi "tzelem elohim", joka tarkoittaa sitä Jumalan kuvaa joka Raamatussa on asian kohdalle laitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti