Historian aikana sotia on perusteltu uskonnoilla. Samoin tiedettä on käytetty sodankäynnissä apuvälineenä. Karkeasti voidaan sanoa että politikoinnissa ja muussa valtapelissä on käytetty kaikkea mitä vaan voidaan; Uskonto että tiede on valjastettu järjestelmälliseen oman edun tavoitteluun. Ja tietysti muiden kustannuksella.
Tämä tila on jotain josta kaikki lienevät yksimielisiä.
Kuitenkin näihin faktoihin suhtaudutaan hyvin eri tavoin. Tieteen osaa korostetaan usein vähättelevään sävyyn. Korostetaan miten tiede ei voi tuoda onnellisuutta. Uskovaiset muistuttavat tieteen ydinpommeista uskontokeskusteluissa, jotta saisivat puolustaa uskontoa. Uskonnon hirmuteot pitää ohittaa, koska "muuten menee lapsi pesuveden mukana". Tieteen riskien tunnustaminen ja huomioon ottaminen pidetään tärkeänä. Ei siis riitä että vain ollaan sitä mieltä että tieteessä on riskejä, täytyy olla jarrujärjestelmiä, joilla tätä tuhovoimaa rajoitetaan. Näin syntyy poliittisia kannanottoja esimerkiksi ydinasetutkimuksiin. Eläinten hyvinvointia koskien eläinkokeisiin tulee hakea luvat tietyissä rajoissa. Kuitenkin tieteen kohdalla on jarrujärjestelmiä. Keskutelu on tärkeässä osassa ja on nostanut sille erilaisia rajoitteita. Tämä on oikeasti tärkeä asia. On täysin normaalia ja ehdottoman epäprovokatiivista viitata tieteen auttamiin kauheuksiin, ja muistuttaa että tieteellinen maailmankuva ei ole täydellinen. Tästä ei saa provosoitua, koska kyseessä on tosiasiatila.
Uskonnon kohdalla pitää kuitenkin suvaita eri tavalla. On provosoivaa ja loukkaavaa viitata uskontoon epätäydellisenä, riskejä sisältävänä, myös mahdollisesti onnettomuutta levittävänä, voimana. On suvaittava. Uskontojen kohdalla taas Suomessakin tilanne on valitettavasti se, että on vain aggressiivista riskiuskontoa, sekä passiivinen enemmistö jonka selän taakse tämä aggressiivinen marginaali menee piiloon, uskonnonvapauden nimissä.
Nykytilassa on kliseisyyteen asti muodikasta muistuttaa tieteen riskeistä ja käsitellä sen suhdetta onnellisuuteen ja muistaa riskit jotta niitä osataan välttää. Uskonnon kohdalla tämä ei ole muodikasta. Tätä kautta voidaan päätellä kumpi on nykyään isompi riski. Itse jopa katson, että jos tätä asiantilaa ei korjata, on parempi tuhota koko könttä, eli jos "leppoisto" suojelee aggeressiivista marginaalia, ja fundamentalistien kritisoiminen on koko uskonnon vastaan käymistä ja fundamentalistien moittimista pitää rajoittaa koska jokainen uskokoon kuten haluaa, niin tehdään sitten niin ; Tämä keskustelukentän määrittely johtaa siihen että on eettisesti perusteltua tuhota koko instituutio.
Jos "support groupia" ei olisi, ei aggressiivinen marginaali olisi ongelma. Se oltaisiin jo korjattu. Silloin koko keskustelua ei tarvitsisi käydä. Olisi kuten tieteen kanssa ; Ei ole tarvinnut heittää lasta pesuveden mukana, koska lasta ei ole totaalisesti liuotettu pesuveteen.
Kappale on "Cradle of Filthin" "The Death of Love"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti