Eri Jumalat?

Tämän jutun ytimessä on ajatus siitä, että uusateistit ja uskovaiset ovat itse asiassa määritelleet Jumalan aivan eri tavoin. Tätä kautta he ovat monista asioista yksimielisiä. Kysymys keskustelussa on siis tavallaan myös siitä, kenellä on yksinoikeus määritellä Jumala/jumaluudet ja määrätä muunlaiset Jumalat/jumaluudet kerettiläisiksi. Tätä kautta tematiikka tiivistyy uskon määritelmään.

Usko = Faith.

Tilanne lähtee siitä, että jos usko on uskomus, jonka tueksi ei voida tarjota näyttöä. Tämä on itse asiassa yllättävän usein uskovaisten oma kanta. Jumala esiintyy esimerkiksi mystikkojen tapaan, jolloin Jumalasta ei voi levittää propositionaalista tietoa. Ja toiset taas esittävät Jumalasta tietoa ja tiivistävät selkeitä väitteitä esimerkiksi tuonpuoleisesta, mutta he pitävät näitä olennaisesti universumimme ulkopuolisena asiana. Ja monet muutkin ovat jonkinlaisen yliluonnollisuuden kannalla. Jos Jumala on määritelty näin, muuttuu ateismi automaattisesti uskomukseksi. Koska asiaa ei voi todistaa rationaalisesti tai tieteellä, ei ateismi ole loogista.

Tämä määritelmä ajaa minut vahvasti agnostismiin. Koska mikään muu ei olisi järkevä tapa. Uskonto tai ateismi on määritelmän kautta pakosti hyppäys epäloogisuuteen. Jos pluralistinen maailmankuvitusargumentaatio on totta, on itse asiassa niin että agnostinen kysymyksen jättäminen avoimeksi on ainut oikea tapa. Sitä kun ei ole pakko esittää edes todellisuutta koskevana väitteenä, vaan itseä koskevana väitteenä. (Eipropositionaalisen kannalta "epäselvä" on sekin jonkinlaista tietoa..)

Järkevä uskontodebatti on mahdottomuus. Teologia ei ole tiede Jumaluudesta vaan saivarteluja ja totaalisen epäonnistuneita yritelmiä jostain muusta. Teologian merkitys totuudenrakastamisessa menettää arvonsa ja jäljelle jää kenties vain uskomiseen uskominen, kuten Pascalin vaa -an tyyppinen mekanistinen "mitä mä tästä saan" -hyötyajattelu tai "miten tulen onnellisemmaksi" -hedonismi.

Toisaalta teologian rooli tässä näyttäytyy teologian alla olevan "luonnollisen" dogman levittämisen ja vallankäytön kautta. Teologit käsittelevät sitä miten ihmisten tulisi toimia ja nähdä elämä, kuolema ja muut arkiset ja konkreettiset asiat. Ja esittävät tämän sen yliluonnollisen Jumalan tahtona. On hyvä huomata, että tässä kohden ei puhuta Jumalasta vaan konkreettisten, empiiriseti havaittavien ja tätä kautta propositionaalisen tiedon alla olevisen ihmisten, tavoista, toimista ja heidän ilmaisemistaan kannanotoistaan, jotka nekin ovat kieltämättä varsin havaittavia asioita (joskin tunne niiden takana voi olla vaikeammin lähestyttävä). Tämä kuitenkin muuttaa uskonnon aika likaiseksi, jopa hieman epäeettiseltä vaikutavaksi, asiaksi.

Usko = Belief.

Tämä näkemys on selvästi sekä uusateistien että esimerkiksi kreationistien suosiossa. Rationaalisessaa uskossaa kysymys on ikään kuin siitä että otetaan haltuun perimmäiset premissit, joiden päälle muut uskomukset rakennetaan. Tätä voidaan periaatteessa lähestyä esimerkiksi modus tollens -ajattelulla. Eli meillä on kaksi premissiä joista pitää seurata jotain. Sitten tapahtuukin jotain aivan muuta, joten lähtökohtamme ovat selvästi väärin.

Tämä lähestymistapa tekee mielekkään Jumalatodistuksen tekemisen mahdolliseksi. Se tekee kreationismista potentiaalisesti hyvän tutkimusohjelman - tai vaihtoehtoisesti se myös sanoo että voidaan näyttää että kreationismi on surkean huono tutkimusohjelma. Ja Jumalasta voidaan saada tietoa ja teologia on muutakin kuin vallankäyttöä ja satujentulkintaa. Jumlasta voidaan saada tietoa.

Tämä näkemys on periaatteessa sellainen, joka jollain tavalla innostaa minua. Valitettavasti tässä kohden on pakko mainita että Jumalatodistukset näyttävät ajautuvan siihen että ne törmäävät kehäpäätelmiin tai epämääräisyyksiin. Ja ne joudutaan tämän jälkeen joka tapauksessa joudutaan pelastamaan vetoamalla faith -uskoon. Näin tehdään esimerkiksi silloin kun aletaan puhumaan maailmankuvista: Silloinhan esitetään että Jumala on järkevä jos ja vain jos ottaa tietyt alkuoletukset ilmiselvinä ja lopputulos on niiden kautta koherentti, ja että aivan päinvastaisella kannalla voidaan tehdä sama asia.

Kommunikaation vaikeus.

Tämä eri määritelmien välisen valtapelin tulkinnan kautta moni asia näyttää paljon järkevältä ; Tällöin esimerkiksi selittyy McGrathin inttämiseltä vaikuttava tapa argumentoida. Hänhän on aina vain toistanut Jumalan yliluonnollisuuden kun on esitetty että kenties Jumala on sittenkin tieteellinen hypoteesi. Hän voi vain toistaa määritelmän, koska se ei ole johtopäätös vaan alkuoletus. Tässä kohden auki jää, miksi toisen pitäisi sitten luopua omasta määritelmästään - etenkin kun moni uskovainen itse asiassa jakaa näkemyksen uskon(belief) luonteesta. Ja se, miten hän määrittelee asiat "Ateismin lyhyt historia" -kirjan sivulla 194 seuraavasti : "Ateisti on henkilö, joka tietoisesti ja periaatteesta kieltäytyy uskomasta Jumalaan." Jos uskonkysymys ei ole tiedon ja tieteen hallittavissa, on määritelty että kannanotto molemmin puolin on tunneperäinen. Eli uskovainenkin olisi pakosti dogmaatikko ; "Henkilö joka kieltäytyy luopumasta Jumalauskostaan." Minä vihaan tunteen kautta määriteltyjä lähestymistapoja. (And remember : haters hate.)

Samoin ymmärrettävämmältä näyttävät monet varsin saivartelevat "voi olla" -kertomukset. Esimerkiksi McGrath moittii ateisteja siitä, että nämä käyttävät uskon selittämiseen aivotoimintaa, jota ei ole suoraan osoitettu. Se esiintyy kieltämättä siten, että esitetään mahdollinen kehitysketju, mutta ei osoiteta tätä kokeellisesti. Samoin teologian puolella tehdään käsienheiluttelu aivan samassa kohden vedoten esimerkiksi ihmisille luontaiseen jumalkaipuuseen Jumalatodistuksena. On mahdollista että (1) tunne on aivotoiminnan epärationaalinen harha joka selittää uskonnon suosion ja on itsessään uskon syy, mutta ei ole silti todiste Jumalan olemassaolosta, tai sitten kyse on (2) oikeasta ja aidosta Jumalan kutsusta.

Molemmat "voi olla" kertomukset ovat kuitenkin tärkeitä sitä kautta että ne itse asiassa kumoavat jonkinlaisen "mahdotonta" -väitteen. Jos joku sanoo että usko ilman Jumalaa on mahdotonta, se osoitetaan keksimällä vaihtoehtoinen näkemys. Tätä ei tarvitse osoittaa, koska tässä ei olla todistamassa vaihtoehtoista näkemystä vaan kumoamassa "mahdotonta" -väite. Tämä on itsessään ns. käsien heiluttelua. Mutta jotta toinen voisi tämän jälkeen sanoa "mahdotonta", hänen olisi kumottava tuo esitetty vaihtoehto - tai olla dogmaatikko.

Faith -näkemys sopii hyvin myös perinteisiin jumalatodistuksiin, koska niissä kysymys on itse asiassa siitä että Jumalan kuolema vain oletetaan. Uusateismi on kuitenkin pohjimmiltan empirialähtöistä. Aivan kuten bussimainoskin sanoo, Jumala ei ole kumottu vaan epätodennäköinen; Perinteinen "Jumalaa ei ole" on korvattu "Jumalaa tuskin on". Tämä ei ole sanasaivartelua, vaan se johtuu siitä että uusateismi elää "empirismi tai ei mitään" -maailmassa. Ontologinen naturalismi on itse asiassa puhtaasti ilmassa riippuva oletus -toisin kuin metodologinen naturalismi, joka on itse asiassa evidenssillä a posteriori tuettu, todennäköinen joskaan ei satavarma, näkemys. Mutta niin ilmassa riippuu myös teistinen todellisuusnäkemys. Juuri siksi että olennaista testiä joka kaataisi ontologisen naturalismin tai teismin, ei ole itse asiassa tehty.

Tiedämme että voimme mitata gravitaatiovakion suuruutta ties kuinka monella desimaalilla. Mutta me emme oikeasti tiedä, voiko Jumalan oikeasti jollain ovelalla tavalla laittaa vaakaan vai ei. Kenties tämän vuoksi minä olen agnostikko. Kehittäkää ensin kunnon määritelmä ja sopikaa sille yhteinen merkitys. Sitten voidaan ruveta rakastamaan Totuutta. Ennen tätä tila on vain (1) jotain jota voi katsoa sivusta huutaen 'apelkaa, 'apelkaa ja (2) trollata ja provosoida esiin erilaisia tunenreaktioita.

Kehoitukseni uskontokeskustelussa olisikin niinkin outo, kuin sanoa että "Määritelkää edes mistä keskustelette", "Katsokaa että olette edes erimielisiä samasta asiasta" ja "Olkaa edes yksimielisiä siitä mistä olette erimielisiä." Niissä kaikissa on sama, oikea, henki. Agnostismini yltää siis jopa uusille ulottuuvuuksille ; Sen lisäksi että en usko että minulla on Jumalasta mitään tietoa, en enää varma edes sitä mikä ihme tämä Jumala -määritelmä ylipäätään on. Tämä ajaa tietysti rajaamaan kannanottoja sen olemassaolostakin. Nyt minulla on huono tapa hakea määritelmä ja antaa määritelmäänsopiva vastaus. Eri Jumalamääritelmät saavat minulta oleellisesti eri vastauksen.