lauantai 19. helmikuuta 2011

Viesti haudan takaa.

"But wait a minute. Why am I doing this? Ah, yes, now I remember the punchline: I'll try anything once! There is nothing to take seriously!"
(Mitchell L. Heisman)


Eräs hyvin tyypillinen itsemurhaan liittyvä piirre ovat erilaiset itsemurhaviestit. Ne ovat ikään kuin viimeinen sana asioihin. Tälläinen oli esimerkiksi kiinalaisen miehen itsemurhaviesti, jossa selitettiin vaikeaa rakkautta, jossa itsemurha sai miltei seppukumaisia synnittömyyden todistamiseen liittyviä ja menneisyydestä puhdistavia piirteitä. Joka luultavasti ei välity omaisille. Itsemurhaviestejen kohdalla on ehdottomasti mainittava Mitchell Heisman, jonka itsemurhaviesti on kirjamainen. Hänen toiveenaan oli sen leviäminen, ja hänen äitinsä on ottanut tehtävän omakseen. Periaatteessa myös kouluampuja Auvisen "Luonnollisen valitsijan manifesti" on tulkittavissa poliittis-psykopaattiseksi itsemurhamanifestiksi.

Äidinkielenopettaja Walesissa pisti oppilaat peräti kirjoittamaan sellaisen, kielellisenä harjoituksena. Tämä nosti esiin myräkkää siitä, miten kauheaa itsemurhaviestin kirjoittaminen olisi. Aiheessahan olisi samastumiskokemus. Omasta mielestäni tämänlainen kirjoitus on tietysti raskas aihe, mutta aiheesta noussut närkästys kertoo siitä minkälainen tabu itsemurhan ympärillä on. Itsemurhan tekijä rikkoo yhteiskuntamme kahta kenties vahvinta itsestäänselvyyttä : Kuolemaa halutaan piilotella ja kaunistella. Ja elämisen perusonnellisuutta ja sen kasvattamista hedonistis-oravanpyörällis-spiritualistisin keinoin pidetään ilmiselvyytenä. Edes spurgujen ei uskota haluavan kuolla. Itsemurhaajaa syytetään usein moraaliargumenteissa itsekkyydestä, mutta yhteiskunnassamme nimen omaan yksilön halut on muutoin osoitettu tärkeiksi. Kolmas "yhteiskuntamme kolmijalan" pääjalka, individualismi, iskeekin itsemurhan kohdalla kaksi muuta jalkaa poikki.

Tärkeää on vain huomata, että viestit ovat yleisiä. Kuoleman vuoksi se ei ole oikein kaksisuuntaista viestintää. Itselleni koko itsemurhaviestin kirjoittaminen tuntui peräti vastemieliseltä. Ajatusratani seurasi jokseenkin seuraavanlaista latua:
1: Jos itsemurhaviestillä haluaa osoittaa syyllisen, niin se olisi kyllä aika raju temppu tehdä. Vaaditaan melko mielenkiintoinen tyyppi tekemään itsemurhaviesti jossa on sormellaosoittaminen ja sana YOU. Ajatus on toki houkutteleva ja sisältää makoisan koston siemenen, mutta mitä iloa on kostosta, jonka seurauksia ja kärsimyksiä ei pääse itse katsomaan vierestä? Ainakaan minulle ei mitään.
2: Syiden selvittäminen muutoinkin on vaikeaa. Ahdistuksen lisäksi mukana olevat itsemurha -ajatukset ja niiden kolkuttelu mielessä taukoamatta viikosta toiseen eivät tee järkeä itselle, joten ne tuskin tekevät tee järkeä muillekaan. Tästä ei tule mitään selitystä asiaan.
3: Viesti jossa on jotain heipäheitä taas on kovasti kontrastissa itse teon kanssa. Jos kirjoittelee siitä miten tärkeitä ihmiset ovat, ja tekee tämän itsemurhaviestissä, niin lukijalle syntyy kuitenkin olo siitä että asiassa on takana valehtelua. Jos kirjoittaa siitä miten onnelliseksi läheiset ovat tehneet, on läsnä kuitenkin se lausumatta jäänyt "mutta ei niin paljon että jättäisi tekemättä".
4: Viesti ei ole kommunikaatiota. Se on yksisuuntainen viesti, jonka vastaanottaja ei voi pyytää täydennystä - tai puolustautua jos siinä on jotain joka lähtee rullaamaan asiat häntä vastaan. Itsemurhaviestin edessä lukija ja vastaanottaja sekä kirjeessä mainitut henkilöt ovat aseettomia. Itsemurhaviestissä on voittamaton "Über Cloud of Demonizing" joka tekee valtavasti instantlämää triplakriittisillä.
5: Siis oikeasti, kuollut tyyppi joka haluaa jutella. Jos sitä haluaa kommunikoida, sen voi tehdä elävänä. Jos sanomiseen on tarvetta ja syytä, voi asian ensin hoitaa alta. Sen jälkeen on taas yksi syy vähemmän roikkua paikalla. Itsemurhaviestin kirjoittamisen tarve vihjaa siitä että itsemurhan tekeminen ei olisi loppuun asti päätetty asia, vaan jotkin asiat ikään kuin pitäisivät meidät vielä riippumassa elämässä. Silloin itsemurha taas oli minusta aika huono ja liian hätäisesti tehty päätös. (Minulle itsemurha on ratkaisu, mutta ei sellainen joka tulisi tehdä hötkyillen ja pikaistuksissa.)

Siksi en oman yritykseni kohdalla kirjoittanutkaan yhtään mitään. Se olisi jäänyt mysteeriksi. Sellaiseksi, joka se koko juttu oli minulle itsellenikin. Syitä tuntui olevan miljoona erilaista, mutta samalla ei yhtään kunnollista.

Tyhjä paperi olisi ollut ehdottomasti paras vastaus. Sen kirjoittaisin jos opettaja käskisi kirjoittaa sellaisen läksynä. "Green Dayn" "21 Guns" toimisi hyvänä mielentilaanpääsemiskeinona jolla voisi valmistautua kirjoittamaan tätä tyhjää lappua. Sillä siitä tulisi juuri oikeanlainen tyhjä lappu.
Kirjoittaja on kokeillut kaikkea, paitsi heroiinia ja pyöröovissa hiihtoa. Sekä joitain muitakin asioita joita ei tässä tarkemmin luettele. Hänen nuoruudessaan täyttyi iskulauseen "Sex, Drugs and Rock and Roll" -kolmikon kaikki kohdat. Paitsi kaksi. On hyvä huomata miten tämä tarkoittaa sitä että asiat eivät olleet totaalisen huonosti ; yksi kolmasosa onnistuneesta elämästä ja hyvästä nuoruudesta toteutui. Eli ei kovin huonosti. Kirjoittaja kiittää musiikkikaupan myyjää tarkemmin spesifioidusta onnistumiskokemuksesta.

Ei kommentteja: