Tänään minulle kävi varsin erikoisesti Helsingin asematunnelissa, siinä kompassin yläpuolella, McDonald'sia vastapäätä olevan ruokakaupan nurkilla. Vastaani tuli spurgu. Hän opetti minulle ainakin sen, että aggressiivinen kerjääminen on varsin monisyinen määritelmä. Jonka ylikin voidaan mennä.
Hän aloitti kommunikaation kanssani, oikea käsi selkänsä takana, varsin iloiseen sävyyn. "Haluatko että vedän sinua turpaan?". Tämä aikaansai minussa pysähdysreagoinnin, ja itse asiassa terveellisen askelparin taaksepäin. Etäisyyden pitää olla hieman suoran lyönnin ulkopuolelle. Ja otinkin arvioiden paikan juuri tästä. Juuri ja juuri liian kaukaa. Kun esitin että "jos ei nyt vaikka", niin jatkoipa hän sitten kysyen että "mutta haluatko sen sijaan antaa kaksi euroa?" Jatkoin siten, että "Kas. Onko tässä nyt siis niin että minulla olisi ikään kuin nämä kaksi vaihtoehtoa tarjolla?" Vastaukseksi tuli käden että "Mutta jakosuhde on hyvä." En jäänyt ihmettelemään, mitä jakosuhde käsitteenä tarkoittaa, luultavasti se liittyy jotenkin halpaan hintaan. Kaksi euroa on kuitenkin mitätön. Sen sijaan kaivoin mieleeni sen, mitä tikaria vastaan olevia tekniikoita tunsinkaan. Oletin että isku tulisi alhaalta koska käsi selän takana oli alhaalla. Mieleeni tuli vain yksi, sellainen jossa on helposti tehtävä käsivarsilukko, joka tuetaan hartiavoimin (koska olen tosi hernekeppi, tarvitsen kaiken tukipinnan mikä on mahdollista, niin ja se tosiaan oli ainut tekniikka joka hätäpäissä muistui mieleen, joka kertoo siitä että runsas lisäharjoitus olisi hyvästä), ja jossa on yleensä sivuseurauksena murtunut käsi. Yksi kuitenkin riittää. Jatkoin että "Vai on Tuomopoju tänään tälläisessä valinnan paikassa. Että rahaa tai turpaan. Tässä vaiheessa hieroin leukaa ja sanoin "Hmm." Killistin päätä, vasemmalle, ja sanoin rauhallisesti, jopa huvittuneesti että "Mietinkin tässä että pitäisikö minun palkita sinua tämänlaisesta käytöksestä..." Tauon jälkeen esitin että "haluan turpaan." Spurgu hämmästyi valinnasta, ja lopetti aggression. Selän takana oleva käsikin oli tyhjä. Hän antoi minulle mahdollisuuden poistua. Tämän jälkeen annoin hänelle 2 euroa 50 senttiä. Sen verran nyt sattui olemaan pikkuhiluja.
Merkittävin asia oli se, että minua ei missään vaiheessa pelottanut. Siis oikeasti. Kaiken kaikkiaan tästä kohtaamisesta tuli hyvä mieli. Sellaista, jota sain vartijan hommissa hyvin ja onnistuneesti tehdyn työn jälkeen.
Tosiasiassa kyseinen spurgukin on etelässä varsin tuttu. Sellainen alahuulenimeksijä, jota voidaan pitää yleisesti aika leppoisana tyyppinä. Pelottomuutenikin johtui luultavasti tästä "esitiedosta". Olin itse asiassa antanut joitain hilujakin hänelle aikaisemmin. Luultavasti kyseessä oli ns. irvistelyä. Sitä vartijana kohtasi aika paljon koivukylän Lidlissä. Se on sellaista eiväkivaltaista uhittelua, jossa testataan toisen kanttia, mutta jossa ei ole oikeasti kunnon intentiota. Ja jos näissä "hevosenleikeissä" näyttää huumorintajunsa, niin yleensä se pitää vakavammat ongelmat kaukana.
Osasyynä voi olla myös inhimillinen epätoivo. Nyt on yksinkertaisesti kylmät kelit. Periaatteessa on ihan tunnettua että epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja. Tämänlaisesta irvistelystä tehty lakitupaan heitto olisi juridisesti mahdollista, mutta oikeasti sellaisen tekeminen tuntuisi jotenkin nyylältä ja osoittaisi lähinnä oman tilannetajuttomuuden ja huumorinsietokyvyn puutteesta. Tämä ei tarkoita sitä että olisin joku naivi idiootti, joka ei ottaisi huomioon sitä mahdollisuutta että se olisi voinut olla pahempi juttu. Tässä on kuitenkin painotukset sanalla olisi voinut. En tuomitse tälläisiä pelästymisien vaan tekojen asenteen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti