Miehen epävarmuus.

Ihmisen seksuaalinen käyttäytyminen eroaa hyvin paljon monien eläinten seksuaalisuudesta.

Suurin syy on tietysti se, että ihmisten tilanne eroaa monien muiden eliöiden tilanteista. Esimerkiksi hämähäkeillä on ihan viisasta että koiras antaa naaraan syödä itsensä, koska se takaa että naaras kykenee tuottamaan enemmän munia. Syynä on se, että hämähäkeillä yksilötiheys on aika suuri, ja on itse asiassa aika epätodennäköistä että sama koiras pääsisi puuhiin toisen -saati kolmannen naaraan kanssa. Näin itsemurhasta "ei tule kelpoisuuden kannalta takkiin". Ihminen kokee tämänlaiset toimet epämieluisina, koska nainen tuskin tuottaisi useampia vauvoja vaikka olisi minkälainen miestennielijä(kannibaalisessa mielessä). Ja miehet toki saavat vähintään tilaisuuksia muidenkin naisten kanssa, joten heille panostus ei ole järkevä.

Ihmisten seksuaalisuudessa on kuitenkin laajempikin piirre ; Joku kannibalismi ei ole luonnossa pääsääntö, vaan erikoistapaus. Ihmisen erikoistapaus, kenties oudoin piirre, on naisen kiima -ajan puute. Ihmiset harrastavat seksiä paljon sellaisiin aikoihin kun se ei ole puhtaasti lisääntymisen kannalta järkevää.

Esimerkiksi naudoilla ja sioilla asia on selvästi erilainen. Itsekin MTT:llä siemennysaikatauluja ja kiimantarkkailua kokeilleena tiedän, että sioilla seksuaalinen käyttäytyminen on aikataulu. Karjut kykenevät haistamaan emakoiden päivät. Emakoita ei seksi kiinnosta muulloin. Ihmisillä vastaavaa ei ole. Ihmiset, jotka haluavat keskittää seksuaaliset touhunsa nimen omaan lapsensaantiin, joutuvat hankkimaan erillisiä apulaitteita.

Ensinnä, joku voisi tietysti sanoa että ihmiset tekevät seksiä koska se on hauskaa. Mutta tosiasiassa seksin hauskuuden takana olisi hyvä olla jokin syy. Esimerkiksi siat ja koirat pitänevät seksistä kovastikin, mutta vain kiima -aikoina. Kysymys onkin siitä, miksi ihmiset myös pitävät seksistä kokoaikaisesti.

Tähän liittyen konservatiivit ovat esittäneet seksin olevan sosiaalista liimaa. Seksillä on silloin primaarisen lisääntymisen lisäksi muitakin funktioita. Se toimii heille perhearvoja vahvistavana voimana. Selitys on sinänsä erikoinen, että:
1: Isoissa linjoissa tämä on "teologisesti outoa" ; Yleensä uskonnoissa ollaan korostettu henkisyyttä. Seksuaalisuus esimerkiksi puhtaasti hauskan vuoksi on yllättävän yleisesti kielletty syntisenä touhuna. Tässä korostetaan seksin lisääntymisfunktiota tavalla jossa logiikka tuntuu pelaavan siten että tarkoitukset olisivat aina jotenkin toisistaan pois tai että niitä ei voitaisi käyttää toisistaan riippumatta. Erityisen voimakas tämä on homoseksuaaleja koskevassa diskussissa. Siinä missä heteroseksissä syrjähyppyihin ja toisiin avioliittoihin suhtaudutaan
2: Luonto ei liitä seksiä ja parisuhteen uskollisuutta yhteen. Esimerkiksi bonobot ovat tunnettuja avoimesta seksuaalisuudestaan, mutta eivät parisuhteesta. Sen sijaan moni vain lisääntymisaikaan rajatusti sekstaavat lintulajit ovat hyvinkin pariuskollisia. Tämä näyttää, ei niinkään sitä että seksin liimaluonne olisi epäluonnollista, vaan pikemminkin näyttää että seksuaalisen liiman teoria on vain vakuuttuneena sanottu "koska". Mitään järkevää perusteluvoimaa sillä ei tuossa muodossa ole.

Naisen suurpanostettu varmuus ja miehen pienpanostettu epävarmuus.

Evolutiivisesti asiaa on tarkasteltu kahta kautta. (Niissä esiintyy laskelmoivaa ajattelua ja strategioita vaikka ihmiset eivät tietysti mieti niitä. Ihmiset ovat monesti halujensa vietävissä ilman että miettivät edes halujen tarkkaa luonnetta saati sen taustahistoriaa...) Molempiin niistä liittyy sama kantava teema miehen pohjimmainen epävarmuus jälkeläisestä. Tässä kohden tilanne on mielenkiintoinen ; Evolutiivisesti naaras -ihmisten kohdalla tietysti nainen tai leidi- panostaa jälkeläisiin paljon miestä enemmän. Ja lisäksi hän on varma siitä että jälkeläinen on todella hänen jälkeläisensä.

Uroksen - ihmisten kohdalla mies tai sovinistisika- kohdalla panostus on pienempi ja hän on epävarma jälkeläisensä geneettisestä suhteesta itseensä. Evoluutiossa merkittävän kelpoisuuden kannalta miehellä on aisankannattajan riski, joka tarkoittaa sitä että jälkikasvuun panostaessa sitä jätetään omien jälkeläisten hankkimista väliin ja panostetaan jonkun toisen, renttumaisen, uroksen jälkikasvuun. Evolutiivisesti tämänlainen on tietysti tappiotilanne. Molemmat evoluutiovoimat ajavat suuntaa siihen, että nainen menettää jälkeläisessä isomman panoksen (jo tehdyt sijoitukset) isommalla riskillä (varmuus jälkeläisen sukulaisuudesta) kuin mies.

Tästä tilanteesta on johdettu kaksi päätyyppiä, jotka selittäisivät piilo -ovulaation.
1: Ensimmäinen rakentuu ajatukselle haaremista ja jälkeläismurhista. Esimerkiksi leijonilla ja gorilloilla on jälkeläismurhia. Tällöin koiras tuhoaa laumasta pennut joille se ei ole sukua. Tätä voidaan minimoida sillä, että koiras voi tietää "mitä on mennyt sisään", mutta ei sitä onko se suhteessa siihen mitä "on tullut ulos". Tätä kautta jos naaras on paritellut useiden koiraiden kanssa, syntyy hämmennys jossa monesta koiraasta syntynyt möllikkä on "potentiaalisesti minun". Niitä ei tietysti kannata tappaa. Tämänlaista hämmennystä kasvattaa tietysti ovulaatiomerkkien katoaminen. Silloin paritteluaikaa voidaan pidentää esimerkiksi niihin aikoihin, kun ollaan jo tultu tiineeksi, mutta se ei näy ulospäin.
2: Toinen rakentuu yksiavioisuuden varaan. Siinä pohjalla on se, että jos ovulaatioaika on tunnettu, syntyy helposti huithapelimiehiä, jotka ovat sellaisia että ovat läsnä vain "lisääntymispäivinä". Muulloin hänen ei tarvitse vahtia puolisoa ja sen ajan voi käyttää turvallisesti rillutteluun. Kukaan vieras mies ei pääse heikentämään kelpoisuutta. Koska joko seksi ei kiinnosta, tai tästä ei ainakaan ole seurauksena mitään jota joutuisi kasvattamaan. Jos ovulaatiopäivä on hämärretty, ei tämänlaista toimintaa voida kovin hyvin tehdä. On panostettava puolisoon monena päivänä ja toistuvasti jotta voidaan varmistaa että jälkeläinen on todellakin oma. Toistuva seksin harjoittaminen yhdistettynä tiiviiseen parisuhteeseen lähentää ; Voidaan olla varmoja että jälkeläinen on oma. Tämä vähentää uroksen "aisankannattajaksi jäämisen riskiä", mikä tietysti innostaa yksiavioisuuteen päin.

Jared Diamondin "Miksi seksi on hauskaa?" -kirjan mukaan ihmisen evoluutiossa tällä hetkellä merkittävämpi on 2. kohta, mutta evoluutiohistoriassa on ollut vaiheita joina myös ensimmäiselle on ollut tilaa. Molemmat vastaukset ovat tavallaan oikeita. Samalla saadaan ehkä käsityksiä, paitsi siitä, miksi seksi on hauskaa, myös siitä miksi parisuhde ja avioliittojärjestelyt ja muut vastaavat asiat ovat hauskoja.

Ja tätä - blogaajan on korostettava tätä ihan sen takia että hän ei niin mielellään tekisi - kautta konservatiivien "sosiaalinen liima" -teorian suurin ongelmakin tulee itse asiassa paikattua. Heidän selityksensä oli lyhytjänteinen; Ihmisillä seksi tosiaankin toimii sosiaalisena liimana. Pitkäjänteinen selitys kuitenkin kertoo miksi seksi toimii sosiaalisena liimana. Samalla selvittyy -onneksi- kuitenkin myös se, miksi liberaalit korostavat seksin eilisääntymiseen liittyvää hauskanpidollista puolta.