Filoa Sofialle

"Leonardolla oli niin harhaileva mielikuvitus, että joskus se palasi reissuiltaan matkamuistojen kanssa. Leonardon kirjat olivat täynnä nopeasti hahmoteltuja piirroksia - kissanpennuista, veden virtaamisesta, vaikutusvaltaisten Ankh-Morporkilaisten kauppiaiden vaimoista, joiden muotokuvien tekeminen oli hänen tärkein ansionlähteensä."
(Terry Pratchett, "Elävää musiikkia")

Tapanani on olla kirjoittaa blogaamisesta. Muut 99 juttua siinä välillä kun eivät ole aiheeltaan sidottuja. Tämä aihevalinta on hieman, kuten kouluaineiden määrätty aihe. Se voi lukita, mutta toisaalta sen kautta pääsee aiheenkeksimisen vaikeudesta. Voimavarat voivat keskittyä irrottelemiseen. Tämä on numero 1900.

Tätä blogia on kutsuttu jopa ihailevin sanoin. Esimerkiksi löytyy kaiken kehumisen keskellä esimerkiksi seuraava lausunto: "Sie oot sit luova immeinen." Toki minua hivelee suunnattomasti tämänlainen. Saan aina vähintään henkisen erektion kun joku kutsuu minua nerokkaanviisaaksi. Kuitenkin uskaltaisin sanoa, että paremmin minua kuvaa seuraava lausunto : "Sinä saatanan kaunainen korpikepulainen korkkiruuvijuntti et vain tajua valtiomiestason laatuproosan päälle. Ei ole tässä maassa mitään uutta. Pian omia itsetyytyväisyyspierujaan haistelevat tekstikriitikkohipit pystyttävät giljotiininsa Senaatintorille keisarin patsaan tilalle. Ja sitä pystyttäessä tulee teilläkin, arvoisat kaunakot, liekehtivä khimaira vastaan."

Kykenen perustelemaan asiaa. Otan tähän avuksi "Tieteen kuvalehti 14/2009" -lehdessä olleen jutun "Pään pitää myös irrotella" Siinä käsitellään unelmoinnin ja ajatusten lentelyn vaikutusta. Siinä valveunijärjestelmä, joka synnyttää kaikenlaista "haihattelua ja unelmointia ja päiväunia" on hyvin tärkeä asia. Se liittyy toiminnallisesti etuaivokuoreen, jossa korostuu se, minkälaisina asioita ja tapahtumia pidetään. Valveunijärjestelmä auttaa myös ajallisessa toiminnassa ; Se auttaa laittamaan asioita aikajärjestykseen. Järjestelmä pitää aivot myös valmiustilassa, josta päästään työläämpään ja energiaa kuluttavampaan ajattelun muotoon nopeasti. Tämä on tavallisen ihmisen aivotoiminnassa tärkeässä roolissa.

Autisteilla juuri tämä ilmiö ei toimi kunnolla. Lehtiartikkeli sanoo asiasta seuraavaa : "Autistit keskittyvät herkeämättä silloinkin kun he voisivat lepuuttaa aivojaan ajattelemalla jotain muuta kuin itse asiaa. Ehkä tämän omistautumisen vuoksi autistien aivot eivät saa riittävästi tilaisuuksia tunteiden ja kokemusten käsittelyyn ja heille tulee tästä syystä tarkkaavaisuus- ja vuorovaikutusongelmia." Asiassa on luonnollisesti vahvoja liitoksia elämääni. Minun vapaa assosiointini on prosessointitapa. Siinä missä moni vain antaa ajatusten juosta, minä törmäytän tietoisesti eri elementtejä. Näin ollen en oikeastaan ole aidosti luova, vaan enemmänkin lisään ajatteluprosessiini tarkoituksellisesti satunnaisia elementtejä. Olen toki tehnyt jotain tämän tapaista aina.

Suoraan sanoen ; Moni sekoittaa pakkomielteisen ja keskittyneen pakertamisen luovuuteen. Yritän kuitenkin tehdä blogaamisesta hieman vähemmän ihailtavaa, asettamalla blogauksen kontekstiin. Tämä herättää vaatimattomuutta, joka tietysti aikaansaa sielun ylevöitymistä. Ja ennen kaikkea egoilua siitä, miten vaatimaton olen.

Blogi kylähulluuden ilmenemisenä

"Mutta Leonardo oli ollut nero ja koki tämän maailman ihmeet suurella herkkyydellä, joten kirjojen marginaalit olivat täynnä tuherruksia mistä tahansa asioista, jotka askarruttivat hänen mieltään kullakin hetkellä. - valtavista vesivoimalla käyvistä piirityskoneista, jotka pystyivät kaatamaan kaupungin muurit vihollisen niskaan, uudenlaisista piiritystykeistä, jotka pumppasivat liekehtivää öljyä vihollisten päälle, ruutikäyttöisistä raketeista jotka ampuivat fosforia vihollisen ylle, sekä muista Järjen aikakauden ihmeluomuksista"
(Terry Pratchett, "Elävää musiikkia")

Hyvän lähestymistavan asiaan saa "Huutavan äänestä puistometsässä". Hänellä on kuva munkista, ja kuvateksti kertoo että Bloggaajien varhaisversioita olivat munkit ; Jo munkeillakin oli huono hiusmaku, eivätkä hekään ns. "saaneet". Ainakin se tapa, jolla minä bloggaan on juuri tämänlaista. Olen eristäytynyt, en toki munkkiluostariin koska kykenen eristäytymään ilmankin, ja sosiaalinen elämäni on yleisesti ottaen "varsin hiljaista".

Toinen bloggaajaversio voisi olla mielipidekirjoitus ; Blogikirjoittamisessa hyvin yleinen tekstintuottotapa rinnastuu varsin voimakkaasti sanomalehtien mielipidekirjoituksiin. Blogi on ikään kuin oma mielipidepalsta, jossa toimitaan itse päätoimittajana. Tässä on mukavasti valtaa, mutta Montesquieuta reflektioiden ; säätä, valvonta ja toimeenpanovalta saman ihmisen kädessä on aina hieman riskaabelia.

Eroa tulee myös kirjoitusalustan kautta. Sanomalehti ilmestyy melko harvoin. Kirjeen kirjoittaminen ja postittaminen sisältävät monta prosessia. Ja kynnys tehdä se on tätä kautta suurempi. Sen sijaan blogiin on aina helppoa nasauttaa tylyttävää ja vihaista tekstiä. Esimerkiksi omakohtaisesti uskallan sanoa että esimerkiksi moni blogijuttuni haeskelee tasapainoa jossa perustelun eleganssia horjutetaan valikoimalla kirosanoja osittain tämän vuoksi. Lehteen lähetettynä tekstissä olisi ainakin vähemmän sarkasmeja. Sanomalehti toteuttaa Montesquieuta blogia paremmin siltä osin, että siinä julkaisu arvostellaan, julkaisu on tuomiovallan ilmenemä. Toisaalta blogejen kommentointi mahdollistaa jonkinlaisen arvioinnin.

Merkitykset eivät liene olennaisia, koska sanomalehdet netissä toimivat lehden johdon valvonnassa ja niissä on samanlaiset kommentointimahdollisuudet. Bloggaaja on tätä kautta hyvinkin lähellä päätoimittajaa : Suurin erottava elementti on se, että bloggaajat eivät yleensä tienaa samanlaisia määriä kuin päätoimittajat. Siksi ei liene ihmeellistä se, että kun katsoo lehtien mielipidepalstoja, niitä kirjoittavat silti jonkinlaiset hullut jotka tuntuvat elävän todellisuudesta irrallaan.

Minunkin blogaamiseen liittyy se, joka tuntuu liittyvän kaikkiin mielipidekirjoittaviin aktiiveihin -jotka ovat usein juuri paikallisia kylähulluja joilla ei ole sananvaltaa oikein missään muualla. Suhteeni filosofiaan ja kirjoittamiseen löytyy "Apocalyptican" kappaleesta "Not strong enough" : "I'm not strong enough to stay away. / Can't run from you I just run back to you."