perjantai 4. helmikuuta 2011

Pieni asia ; Erilaisia oppimiskokemuksia.

Fysiikassa voidaan käsitellä aikaa hyvinkin tarkasti. Esimerkiksi jos halutaan laskea paljonko aika muuttuu auringon lähellä 10 000 vuoden aikana, on meillä kaava.

t0 = t1*sqrt(1-(2GM/rc^2)).
Tässä kaavassa ;
t1 = havaitsijan aika
G = gravitaatiovakio = 6,67*10^-11 Nm2/kg2
M = gravitaatiokentän luova massa
r = etäisyys massakeskipisteestä
c = valonnopeus=300 000 km/s.

Auringon pinnalla r = 6.96E5km = 6.96E8m, M=2E30 kg.
→ t0 = tf* Sqrt(1 - 2 * 6.67E-11 * 2E30 / 6.96E8 / 9E16)
→ t0 = tf*Sqrt(1-4.26E-6)
→ t0 = tf * Sqrt(0,9999957407)
→ t0 = tf * 0,999997870
→ t0 = tf*(1-2.13E-6)
Vuodessa on 31,5E6 sekuntia → kello auringonpinnalla jätättää vajaan minuutin vuodessa. 10 000 vuodessa tämä tekisi ~ 600 000 sekuntia ~ 6,9 päivää heittoa.

Se, mitä ajan suhteen tapahtuu kokemukselle omasta menneisyydestä ja erinomaisuudesta on vähemmän ilmiselvää. Nostalgiamuuttujan vaikutus lienee kuitenkin kova. Aika-Nostalgia -avaruuden aallot antavat helposti ylpeydentunteita vielä vanhempanakin ja niiden voimasta ego alkaa kieppumaan erikoisilla kiertoradoilla, jossa itselle edistyminen näyttää nopealta mutta ulkopuolisen katsojan silmiin matkanteko näyttää kuitenkin vain hidastuvan. Näin käy ainakin omalta kohdaltani. Egon suhteen nostalgiaheittoa tuntuu kuitenkin kertyvän enemmän kuin ajalle auringon massan läheisyydessä.

Itse kävin tyttölukion. Tai jotain siihen suuntaan ainakin. En itse asiassa osoittanut erityistä lahjakkuutta oikein muussa kuin biologiassa ja muissa reaaliaineissa. Pitkä matematiikka oli minulle pelottavaa. Ruotsissa jouduin käymään kursseja moneen kertaan. Englannissa pääsin rimaa hipoen läpi. Äidinkieli eteni ilman toistoja, mutta tuurilla - Äidinkielennumeroissani on valtavasti variaatiota. Pääasiassa minulla oli aineita joissa olin tosi hyvä ja niitä joissa olin tosi huono. Keskimäärin olin varsin keskinkertainen oppilas. Olin osaamisalueistani ylpeä, ja pidin itseäni kaiken kaikkiaan aika fiksuna.

Kuitenkin oma osaamiseni näyttää jälkikäteen hupsuudelta. Ja ei ole mahdotonta löytää nykylukiolaisia joiden touhut eivät näytä. Otan tästä esimerkin. Esa Turkulaisen tämänpäiväinen facebook -status kertoo lukiolaisen harrastuneisuudesta seuraavaa :
"Pohdin tässä just. Normaalilla ilmanpaineella ja maapallon säteellä yksistään voi laskea koko maapallon ilmakehän massan, kilogrammoina.
Kuinka voisin olla rakastamatta fysiikkaa?"
...
"p = F/A
F = pA
p = ~101 hPa
...
A = 4πr^2
A = 4π*(6,37*10^6)^2
A = 5,099*10^14 m^2
F = 101 000 Pa * 5,099*10^14 m^2
F = 5,15*10^19 N
1 kg = ~9,8 N
Siispä 5,15*10^19 /9,8
= 5,255*10^18 kg
= 5,3 Zg (zettagrammaa)
Noinniinku pyöreesti"


Asialle kontrastina.

Allaoleva kuva taas näyttää epämääräistä suttua siitä, miten oppilas yrittää ratkaista matemaattista ongelmaa ilman että hänellä on hajuakaan sen ratkaisemisesta. Eikä hän osaa riittävästi matematiikkaa jotta voisi käyttää lukuja. Lopputuloksena on abstrakti geometrinen kollaasi, josta ei saa selville edes mitä/minkälaitsa tehtävää siinä on yritetty ratkaista. Siitä kuitenkin selviää varsin tiiviisti matematiikan transsendentti luonne. Se tarjoaa matematiikkaa mystikoille.
Voi (vain) arvata minkätyyppistä/mitä tehtävää sutuilla on (muka) ratkaistu. Saa ehdottaa.

2 kommenttia:

Aqua Fortis kirjoitti...

Minusta tuo on ilmiselvästi lämpöopin toisen pääsäännön soveltamista eristetyssä systeemissä, mahdollisesti vieläpä ideaalikaasun tilanyhtälöä havaintovälineenä käyttäen.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Vähänkö sä oot hyvä.