Länsimainen kulttuuri elää "älykkään ihmisen" hypetyksessä. Teologiassa Imago Dei -ajattelussa ihmisen ehdotonta järkevyyttä ; Ihmisessä on Jumalallisia ominaisuuksia, joista älykkyys on yksi sellainen. Descartesin näkemyksissä ihmisen järkevyyteen uskominen oli hyvinkin voimakas. Sama henki on myös valistuksessa. Ja jopa demokratiassa ihmisten yleinen rationaalisuuteen uskominen on tärkeässä roolissa.Uskallan jopa sanoa että luottamus omaan järkevyyteen onkin ihmisen yksi perustuskomus ja sen kokeminen värittää ison osan elämästä. Harva asian tunnustaen halaa humpuukia ja typeryyttä -vaikka me kaikki tietysti jotain höpöä teemmekin.
"Tiede 1/2011" pitää sisälläänaika mielenkiintoisen jutun "Arkijärki hylkii tiedettä". Siinä korostetaan sitä, miten analyyttinen ajattelu on ihmiselle hyvin vierasta.
1: Analyyttinen ajattelu on hidasta. Jutussa lainataan esimerkiksi Marjaana Lindemania, jonka mukaan hengissä selviäminen luonnossa vaatii enemmänkin nopeita, kuin välttämättä oikeita, tulkintoja. Heuristisesti on helppoa vetää stereotyyppisiä ja hätäisiä johtopäätöksiä. Intuitio vie hyvin usein harhaan.
2: Ajattelutapamme on yksinertaisesti suurimmalla osa ihmisistä yksinkertainen ; Asioita ajattellaan lineaarisesti, ei systeemien ja systemaattisuuden kautta ; Tämän seurauksena syntyy liiankin yksikantaista ajattelua, syy-seuraussuhde on karkeimmassa ja yksinkertaistetussa muodossa. Tämänlainen sarjallinen ajattelu ei välitä tieteestä tai argumenteista. Systemaattinen ajattelu on mutkikkaampaa Ja kenties vain 10% teollisuusmaiden ihmisistä ajattelee systemaattisesti.
3: Uskomukset ovat koulutetuillakin ihmisill vahvoja tiedon suodattajia. Tiedot vahvistavat ennakkokäsityksiä, eivät kyseenalaista niitä. Vaikka syytä voisi ollakin.
4: Tieteen ymmärtäminen on vaikeaa myös siksi, että ihminen elää "keskikokoisessa maailmassa". Siksi avaruuden valtavat etäisyydet, luonnonhistorian miljardit vuodet ovat liian suuria. Ja toisaalta nanokappaleiden pienet koot ajavat kauas normaalikokemuksen ulkopuolelle.
Sen sijaan opimme toisilta uskomuksia. On helpompaa vakuuttaa sosiaalisin keinoin, omakohtaiseen kokemukseen vedoten. Myös intuitioihin ja jo olemassaoleviin uskomuksiin vetoamalla saa näkemykselleen suosiota. Näin ollen pseudotiede elääkin intuitionmukaisuudesta. Ja pseudotieteiden parissa ihmisten järkevyyttä korostetaankin. Siksi ei ole ihme että Alvin Plantingan warrant on kadunuskovaistenkin parissa suosittu. Sehän hivelee egoa kun kuvataan miten ajattelu on niin korkealaatuisen virheetöntä, että siihen voidaan peräti aivan varmasti luottaa.
Pseudotieteiden parissa suosittu strategia onkin se, että tiedeyhteisö valehtelee, on etääntynyt todellisuudesta tai vainoaa. Tällä selitetään sitä kuilua joka on tämän suositun intuitionmukaisen näkemuksen ja tiedemaailman hyväksymien teorioiden, vallitsevien paradigmojen, välillä. Kuilu on olemassa, ja se on jotenkin selitettävä. Tämä selitys on helppo, koska se ei vaadi muuttamaan omaa peruskokemusta asiasta.
Siksi unohtuu helposti se, että tätä kautta syntyy iso kasa outoja tilanteita. Stephen Law kertoo tästä esimerkkinä tarinan "Davesta". Trmeinä kysymys on siitä kun psykologian ilmiö confirmation bias ja assimilaatio kohtaavat tieteenfilosofian kikan, ad hoc -selityksen. Dave uskoo että koirat eivät ole vain lemmikeitä ja eläimiä, vaan ulkoavaruuden olentoja joilla on suunnitelmia vallata maa. Hän kykenee suojaamaan näkemystään mitä tahansa kritiikkiä vastaan. Esimerkiksi koirien kommunikaatio on ihmisen tekniikan ylittävää, joten sitä ei voida havaita vaikka sitä tapahtuu. Ja koirien päässä on lähetin, joka on bioteknologiaa joten sitä ei voi nähdä eläinlääkärin pöydällä. Ja avaruusaluksetkin on rakennettu siten että sitä voi ohjata koiran tassuilla, hännällä ja kielellä, koska avaruusalusta ei ole tehty ihmisille vaan koirille.
Tämä muistuttaa siitä että usein vääriä käsityksiä "ei falsifioida kokeissa". Ja onkin itse asiassa aivan turhaa vaatiakaan tutkimusta joka olisi erikseen kumonnut Daven koiraselityksen. Sen sijaan voidaan vain katsoa teorian yleistä tieteenfilosofista heikkoutta. Koirien ylimaallisista ominaisuuksista ei ole havaintoja. Suojaus kertoo falsifioimattomuudesta ja yleisemmin itsekritiikin puutteesta. Koirien avaruusolentous ei selitä mitään havaintoaineistoa, jota teoria "tavallisesta eläinkoirasta" ei selittäisi. Arkiajattelussa tämänlaiset asiat vaan jäävät huomaamatta.
On niin helppoa olla Dave, ja omaa näkemystä suojelevan argumentin keksiminen kriitikon selityksille antaa jopa tunteen siitä että näkemys on rationaalinen ja järkevä, ja että kriitikko on huono kun hänen vasta -argumentteihinsa on vasta -argumentit. Ei ole helppoa vain erottaa saivartelua kunnollisesta argumentista. On helpompaa katsoa mikä kuvaa peruskokemusta. Peruskokemusta siitä että on järkevä ihminen.
Kuvissa on valon spektri; Ylemmässä lasisen suurennuslasin polttopiste, jossa näkyy piirteitä valoa lähettävän taskulampun rakenteesta. Sekä linssin aikaansaama värien siirtymä joka on ollut ongelmallinen vanhoissa kaukoputkissa. Alakuva on vain kristallilla "rikottua" valoa. Siinä on teille autistin spektrit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti