Taikamies ei kuseta! Ei voi?

Teologiassa todisteiden suhde Jumalaan on ollut monenlainen:
1: Evidentialistisen näkemyksen mukaan kaikkien uskomusten tulee perustua evidenssiin; ilman kelvollisia todisteita uskomus ei ole rationaalinen ja oikeutettu. Tämä tarkoittaa sitä että Jumalalle esitetään argumentteja jotta voitaisiin uskoa.
___1.1: Vahvan evidentialismin kannattajat ovat sitä mieltä että Jumalan olemassaolon puolesta voidaan argumentoida pitävästi, eli että jokaisen rationaalisen ihmisen tulisi vakuuttua tästä. Esimerkiksi Richard Swinburne on sitä mieltä että Jumalahypoteesi selittää parhaiten muun muassa universumin, ihmisen ja eläinkunnan olemassaolon joka tarkoittaa sitä että teismi on todennäköisempi vaihtoehto kuin mikään sen vaihtoehdoista.
___1.2: Heikon evidentialismin edustajista Jumalan olemassaolosta ei voida laatia todistusta, joka vakuuttaisi kaikki. Heille tärkeää on uskonnollisten käsitteiden määrittely, uskonnollisten traditioiden sisäisen johdonmukaisuuden täydentäminen. Heikon evidentialismin edustajat voivat esittää Jumalatodistuksia ja pitää näitä perusteluja rationaalisina, mutta he kallistuvat enemmän relativismiin: rationaalisuus on myös kontekstisidonnaista.
2: Fideistien mukaan uskonnollisten väitteiden puolesta ei voida argumentoida järkiperäisesti eikä uskonnollista uskoa voi todistaa oikeaksi vaan usko perustuu uskonratkaisuun, joka on tehtävä ilman sitovaa todistusaineistoa oman kannan puolesta tai sitä vastaan.
3: Reformoidun epistemologian mukaan sekä fideismi että evidentialismin muodot ovat puutteellisia ; He katsovat, että fideistit ovat väärässä koska jumalauskolla on tekemistä rationaalisuuden kanssa, mutta he eivät mukaile evidentialisteja, koska heistä teistiset uskomukset eivät kuitenkaan tarvitse osakseen erityistä evidenssiä. Reformoidut epistemologit pohtivat rationaalisuuden ja tiedollisen oikeutuksen käsitteitä ja pyrkivät osoittamaan, että teismiä voidaan pitää mielekkäänä ja rationaalisena perususkomuksena, jota ei tarvitse johtaa muista uskomuksista. Alvin Plantinga edustaa tätä kantaa.
4: Lisäksi voidaan laskea eksistentialistinen tapa suhtautua uskontoon. Tässä vakaumus riittää. tästä voisi mainita esimerkkinä Kierkegaardin, joka korosti että uskonto oli tärkeää koska siinä oli tehtävä uskon hyppy.

Tässä jutussa keskityn Alvin Plantingan argumentaatioon. Syynä on osittain se, että viime aikoina häneen liittyen on kirjoiteltu melko paljon. Esimerkiksi John Pieret kirjoitti asiaan liittyen. Lisäksi Myers kirjoitti aiheeseen liittyen melko huonon blogauksen, mutta johon kuitenkin löytyi muutama hyvä kommentti. Ja siitä pääsee lisäksi linkkien kautta hyviin tiivistyksiin.

Plantingan argumentti voidaan tiivistää siihen, että hän nostaa esiin sen, että evoluution tehtävänä ei ole tuottaa oikeita havaintoja ja mielipiteitä. Sen tehtävänä on sen sijaan tuottaa hengissä selviäviä yksilöitä. Siksipä emme voi sanoa varmasti että evoluutio olisi tuottanut meille järkevästi ajattelevat aivot. Plantinga lasekee asialle todennäköisyyksiä muutamilla tavoilla. Yksi perustuu siihen että evoluution pitäisi tuottaa tosi havaintojärjestelmä ja tosi logiikka. Näiden ristiikertominen tuottaa pienen todennäköisyyden. Toinen taas on se, että ihmisillä on eri uskomuksia. Voidaan kuvitella että evoluutio tuottaisi systeemin joka antaa sille väärän vastauksen. Oikeakaan ei ole mahdoton. Jos näille annetaan 50% mahdollisuus, voidaan näkemysten määrät kertoa keskenään ja saadaan pieni todennäköisyys. Plantinga taas on sitä mieltä että jos sen sijaan on olemassa rakastava Jumala, tämä ei huijaa ja siksi me saamme oikeaa tietoa. Tämä varmuustila, jonka Jumala antaa on tila, jota Plantinga kutsuu takeeksi, (warrant).

Tässä on mielenkiintoista huomata muutama asia. Nämä ovat taustoituksia, jotka kertovat missä argumentti toimii ja ei toimi:
1: Plantinga ei ole evoluutiota vastaan. Hänen argumenttinsa sallii tilanteen jossa rakastava Jumala pyörittää evoluutiota. Tällöin evoluutio tuottaa Jumalan ansiosta meille hyvän tavan havaita ja tietää.
2: Plantinga ei itse asiassa argumentoi naturalismia vastaan vaan pelkästään tilannetta jossa on ohjaamaton evoluutio. Jos luonto olisikin tuottanut eliöt jollain muulla tavalla, silloin evoluution käsittely veisi asiat tietysti harhateille. Mielestäni termin naturalismi -käyttö on tässä kohden tarkoitushakuista. Se rinnastaa naturalismin juuri ateismiin ja evoluutioon, kun tosiasiassa se on käsitteenä paljon laajempi. Tälle voi olla esimerkiksi poliittiset syyt: Kreationistit ovat kauan rinnastaneet että evoluutio=ateismia=naturalismia. Termin käyttö sopii täydellisesti tuohon jo kauan vallinneeseen "sanaleikkikäytäntöön". Onkin jännittävää, miten hyvin kielenkäyttö sopii tukemaan tätä liikettä. Samoin kuin se, että miten paljolti Plantingan argumenttia kannatetaan korostetusti lähinnä sen piirissä. Muut piirit eivät pidä sitä "fiksuimpana keksintönä sitten siivutetun leivän". Toki poliittisuus tai suosio kyseenalaisissa piireissä ei vielä tarkoita että se olisi väärin.
3: Plantinga ei itse asiassa argumentoi missään Jumalan olemassaolon puolesta. Hänen argumenttinsa ei itse asiassa tee Jumalan olemassaoloa todennäköisemmäksi vaihtoehdoksi. Se on itse asiassa tältä osaltaan hieman kuten Pascalin vaaka, joka ei todista että Jumala on, vaan argumentoi miksi tämän puolesta kannattaisi lyödä vetoa.
4: Plantinga ei itse asiassa argumentoi missään sitä että meillä olisi tae. Tältä osin hänen argumenteissaan kyseessä on korostetusti toiveajattelu. Tila, jonka olemassaoloa ei ole todistettu, vaan oletetaan lähtökohdaksi koska se on toivottava ja laskut tehdään tätä taustaa vasten. Jos erehtymättömyyttä ja tutkimuksella saavutettavaa kaikkitietävyyttä ja tieteellisen prosessin täydellistä erehtymättömyyttä, eli taetta, ei hyväksy, koko laskelma on oikeastaan aivan turha.
5: Plantingan argumentti ei voi hyökätä mitään naturalistista teoriaa vastaan ja kertoa sitä vääräksi. Syynä on se, että jos näkemys voi olla oikeassa ja väärässä, vaikka meillä ei olisi taetta, olisimme oikeassa aina silloin tällöin. Itse asiassa kun Plantinga itse käyttää arvausta 50% ajasta oikeassa ja puolet väärässä, niin silloin olisimme takeettomuudesta huolimatta 50% asioista ihan oikeassa. Kun muistamme että Plantinga ei laske todennäköisyyttä takeelle, voidaan ihan hyvin hyväksyä takeettomuus ja sanoa että uskovaisten kokemus Jumalasta onkin yksi niistä takeettomista arvauksista. Tällöin on yhtä rationaalista olla ateisti kuin uskovainen. (Tietenkin voidaan ajatella myös että jos logiikka pettää, myös Plantingan laskelma voi olla oikeassa tai väärässä ja voimmekin olla oikeassa monissa muissa asioissa.) Eli jos meillä ei olisikaan taetta, teorioita ei voisi väittää vääräksi, koska tälläkään arviolla ei tietysti olisi taetta. Itse asiassa tilanne on niin että jos meillä on tae, ja tieteellinen tutkimus näyttää että esimerkiksi evoluutio on totta, silloin evoluutio on takeen omaavan prosessin tulos ja siihen tulee luottaa.

Tämän lisäksi on mielenkiintoista huomata seuraavat asiat:
1: Plantinga ei itse asiassa käytä arvioissaan aitoja todennäköisyyksiä. Hän arvaa ne. Tässä hän käyttää matematiikan 50% keskiarvoisena. Tässä on kuitenkin vastassa sorsanmetsästäjien argumentti osumista vastaan: Vanhassa vitsissähän kaksi metsästäjää ja matemaatikko ovat metsällä. Ensimmäinen metsästäjä ampuu metrin liian eteen, toinen metrin liian taakse. Matemaatikko on innoissaan että "nyt me saatiin se". Tosiasiassa todennäköisyys voi olla mitä vain. Ja kun tuntemattomalle päätetään jokin arvo, se voi olla aivan mikä tahansa. Ja aina on edessä se, että emme tiedä onko arvattu arvo liian suuri, liian pieni ja jos, niin kuinka paljon. Tämä tarkoittaa sitä että jos evoluutio ei voisikaan käytännössä tuottaa yhtä todennäköisesti vääriä toimintoja, eli oikeanlainen tulkintatapa olisi helpompi saavuttaa kuin muut, laskelma on väärä. "Garbage in - Garbage out". Tämä tuottaa tiettyjä erikoisuuksia laskelmien luotettavuudelle. Toki tämä ei tee niitä vääriksi. Ne toisin sanoen vetoavat, eivät todista. Erimielisen ei ole mitenkään pakko hyväksyä annettuja arvoja. Voidaan esimerkiksi sanoa että vaikka arvoilla ja lottokupongeilla on mahdollista sekä voittaa että hävitä, ei arpavoitto ole yhtä todennäköinen kuin arpa tai lottokuponki joka ei voita. Toki, kun vien lottokupongin kioskille, mietin voittoa ikään kuin sen mahdollisuus olisi mainittavan suuri. Kuitenkaan ei ole rationaalista todella hyväksyä se, että "kun voi voittaa tai hävitä" että se tarkoittaisi että olisi fifti-fifti voitto-häviö -tilanne. On muistettava että "Lotto on tyhmyysverotusta ihmisille, jotka ovat huonoja matematiikassa."
2: Hän sekoittaa pienen todennäköisyyden ja mahdottoman. Hän argumentoi että jos evoluutio on totta, on epätodennäköistä että meillä olisi tae. Tässä kohden tilanne muistuttaa monin paikoin antrooppiseen periaatetteeseen sidottua jumalatodistusta, jossa ajatellaan että "tunnettu tämän hetkinen tieteellinen tieto antaa pienen todennäköisyyden sille että maailmankaikkeus olisi juuri sellainen että se sopisi meidän elämällemme, joten takana täytyy olla Jumalan ohjaus." Tässä (1) Jos tieto muuttuu tai emme olekaan aivan oikeassa, laskelma vääristyy. (2) On otettava huomioon että koko syyseuraussuhde on otettava huomioon ensin: Kun normaalisti verrataan kahden tapahtuman todennäköisyyttä, on otettava kaksi numeroa vertailtavaksi. Antrooppisen periaatteen kohdalla vastakkain on "todennäköisyys että Jumala on olemassa+että hänellä on kyky tuottaa universumi + että hän myös tuottaa sen" ja "todennäköisyys sille että universumi syntyy ilman Jumalaa." Se, joka on todennäköisempi, on uskottavampi. Valitettavasti Jumalan todennäköisyyksiä ei ole laskettu vaan niitä vain arvaillaan, joten ne eivät ole mitään rationaalisia arvioita. Jos oletat Jumalan todennäköisyyden suureksi saat siitä todennäköisen. Ja jos oletat Jumalan epätodennäköiseksi, hän tuskin on. Tämä tarkoittaa sitä että kyse on aina tavallaan kehäpäättelystä. Itse katson tästä syin em. kysymyken ratkaisemattomaksi.

Plantingan arvioita vastaan ei kannata käydä havaintoja käyttäen. Tästä saa rakennettua helpohkon analogian, joka auttaa ymmärtämistä. Se on looginen heti kun argumentin sijoittaa oikealle paikalleen, eli siihen teologiseen ja muuhun kontekstiin jota olen rakennellut yllä. (Oli luultavasti blogaamishistoriani pisin alustus!) Jos henkilö sanoo että Plantingan argumentti ei ota tieteellistä prosessointia huomioon, hän on väärässä. Kuvitellaan että meillä on lehti. Joku sanoo että lehti ei ole luotettava. Tähän ei auta se, että tietoja ristiinverrataan saman lehden sisältä. Ongelmanahan on se, että jos meillä on väärä logiikka, se tekee aineistolle jotain, mutta jos se on epäluotettava, voi olla että se toimiikin väärin. Tällöin tietokone voi laskea 1+1 ja saada 2, mutta 2 loogisuuden tarkistamiseksi ei auta tarkistaa matemaatikoiden taulukoihin, koska molemmat ovat ihmisen loogista päättelyä. Voimme olla konsistentisti väärässä. Karkeasti sanoen Plantingan mukaan me joudumme olettamaan että olisi sattunut.
1: Toki tämä on siitä erikoinen, että taelasku saa saman tuloksen vaikka meille oletettaisiin kaikkitietävyys. Tieteellinen prosessointi ei muuta loppulosta, joten voitaisiin sanoa että sama laskelma voisi sanoa että me olisimme sellaisia että voisimme vain tietää kaiken ilman tieteellistä tutkimustakin. Toki erikoinen tulos ei välttämättä tarkoita sitä että laskelma on väärässä. Mutta tämä kuulostaa hieman erikoiselta.
2: Toisaalta on jännittävää huomata, että Plantingan argumentti joutuu joustamaan sen edessä jos joku esittää todistuksiin vedoten että meillä ei ole taetta. Jos tietomme ovat luotettavia, niin silloin ongelmia tulee esimerkiksi siitä että paperille piirretty illuusio, joka näyttää liikkuvan, tiedämme että kyseessä on ristiriita. Joko tietomme paperin luonteesta, kuvioiden toiminnasta ovat väärässä. Tai sitten logiikkakykymme on väärä. Tiedämme että "something is screwed" ja tätä kautta tiedämme varmasti että jollakin tavalla havaitsemme illuusion väärin, epätodella tavalla. Ja meillä ei ole kyseisen asian kohdalla taetta. Plantinga voi toki puolustautua että muuta kautta saamme tietoa havaintojärjestelmän toiminnasta, joten on ihan mahdollista että meillä kuitenkin olisi tae. Tämä kuitenkin iskee kiilaa joidenkin vaihtoehtojen väliin. Plantinga voisi toki sanoa että tämäkin olisi konkreettia tietoa ja kun se saadaan ihmisen logiikalla, sillä olisi tae siitä että tämä "havaintojärjestelmämme huijaa koska se toimii seuraavalla logiikalla" -näkemys olisi järkevä. Havainnot ja tieteellinen mekanismi ovat eri asioita ja riittää että jälkimmäisellä tai ensimmäisellä olisi tae, ja loput saataisiin selville sen kautta.

En kuitenkaan usko Plantingan arvioihin. Syykin on selvä. Se on väärässä sen omilla suhtautumistavoillaan : Hän on päättänyt että evoluutikot eivät ansaitse reilua käsittelyä. Hän nimittäin asettaa vastakkain naturalismin ja jättää kaikki paitsi yhdenlaisen teismin huomiotta. Itse asiassa voin rakentaa Plantingan omalla logiikalla kahtiajaon, joka tuottaa ateismin loogisemmaksi ja mahdollisimmaksi. Itse en pidä päättelyketjua kovin vakuuttavana, mutta koska käytän Plantingan omaa logiikkaa, hänen olisi syytä ottaa se vakavasti. Sillä logiikan olisi pidettävä aina. Muun hyväksyminen tarkoittaisi mm. sitä että meillä ei olekaan taetta.

Todennäköisyysargumentti supernaturalismia vastaan.

Oletetaan mahdollisuus sille että voi olla Jumala, joka olisikin pahantahtoinen tai kujeileva. Useilla uskonnoilla on ollut tälläisiä Jumalia. Jumala voi olla myös osittain hyväntahtoinen ja sallia meille vain pienen osan tietoa ja kieltää muut. Tällöin voidaan kuvitella että Jumala voisi tuottaa tilanteen, jossa mikä tahansa tapahtuma ja tulkinta on mahdollinen. Tätä kautta jos meillä on mielipidejoukko X, jossa on vaikka miljoona mielipidettä, voi olla että on Jumala joka kieltää juuri kyseisen kohdalla tiedon. Tätä kautta jokainen mielipide on väärä.

Itse asiassa supernaturalismi on vielä vaarallisempaa kuin naturalismi. Koska siinä missä evoluution olisi pakko tuottaa maailma, jossa tekomme ovat turvallisia. Plantinga näkeekin kirjoissaan paljon vaivaa tässä kohden. Ideanahan on se, että "Clearly there are any number of belief-cum-desire systems that equally fit a given bit of behaviour" (Alvin Plantinga, "Warrant and Proper Function", 225-226 ) Samoin esimerkki Paulista ja tiikeristä kertoo että evoluutio takaa sen että Paul pakenee petoa monesta eri syystä. "Paul very much likes the idea of being eaten, but when he sees a tiger, always runs off looking for a better prospect, because he thinks it unlikely the tiger he sees will eat him. This will get his body parts in the right place so far as survival is concerned, without involving much by way of true belief... Or perhaps he thinks the tiger is a large, friendly, cuddly pussycat and wants to pet it; but he also believes that the best way to pet it is to run away from it... Clearly there are any number of belief-cum-desire systems that equally fit a given bit of behaviour" (Plantinga, "Warrant and Proper Function", sivu 225-226) Toisin sanoen evoluutio takaa että olemme turvassa. Sen sijaan supernaturalistinen rakentaja voi tehdä vaikka minkälaisia maailmoja. Vaikka sellaisen, jossa maailma pyörii tuhat vuotta ja sitten kaikki tekevät itsemurhan. Tässä kohden ei ole mitään taetta siitä että muistiamme ei vääristeltäisi ja ihmisiä ei luotaisi kuolemaan tyhmillä tavoilla koko ajan. Voimme kuvitella filosofisesti mahdollisuuden ties mille turvattomille ratkaisuille. Järkeenkään ei ole mitään taetta jos oletetaan pelkkä supernaturalismi. Tästä voidaan päätellä että evolutiivinen naturalismi sentään takaa turvallisuutemme mutta ei järkeämme. Kun taas supernaturalismi ei tee kumpaakaan. Tämä on kiertämätön asia, koska jos maailmassa on X tapaa tulkita, on selvää että mahdollisuus evoluutio+ateistiseen tulee pienempi luku. Jos oletamme että meillä on tae ja turvallisuus -tilanne, olipa luku mikä hyvänsä, naturalismin tarvitsee saada osuma logiikkaan pelkän turvallisuusavaruuden sisältä, kun taas supernaturalismin pitäisi osua samaan maaliin suuremmasta vaihtoehtopaikasta: sekä turvallisen että epäturvallisten vaihtoehtojen joukosta.

Koska naturalisteja kielletään vaan arvaamasta että heillä on tae, että sellainen "sattuma vaan on käynyt", ja meillä kuitenkin olisi tae, tietynlaisen Jumalan valitseminen on epätodennäköinen arvaus. Tietenkin voidaan sanoa että ristiriitaa asioiden välille ei saada, jos havainto on tosi. Silloin kehä on itseään tukeva. Mutta tämä vaatii samalla tavalla oletuksen Jumalan luonteesta kuin naturalismin olettamisen sellaiseksi joka on vain sattumalta juuri sopivanlainen. Jos meillä ei ole taetta, varmistaminen sensus divinitatiksen tai muun Jumalakokemuksen kautta ei toimi, koska jos linkki valehtelee, on täysin mahdollista että valehtelija kertoo toisessa päässä puhuvansa totta. Ja tämä valehtelija voi olla jopa niin kiero että se johtaa uskovan päähän ajatuksen siitä että "ilkeä Jumala on ihan naurettava ajatus", ja johtaa tämän harjoittamaan asiatonta naureskelua muille vaihtoehdoille. Tässä ei ole mitään paradoksia. Tilanne on tässä kohden juuri sama, kuin mikä lehdenlukuesimerkissä on. Lehden luotettavuus tarkistetaan toisella kohdalla. Toki naturalisminkin kohdalla ei ole mitään tieto -ongelmaa jos se viittaus siinä lehdessä onkin oikeasti ihan oikein. Ongelma oli siinä että lehden sisältä ei saisi vain tehdä näin. Havainto tai kokemus jumalasta on tietysti ihan samanarvoinen uskomus minkä muun tahansa kanssa.

Edes minä en ole niin typerä että laskisin arvailutodennäköisyyksien pohjalta vain mahdollisuuden supernaturalismille ja päättelisin pienelle todennäköisyydelle sen syyn että "olisi pakko olla ateismi". Todennäköisyys juuri sopivasta supernaturalismista käyttäen mitä tahansa Plantingan käyttämistä laskutavoista on pieni. Tässä kohden olen sitä mieltä että molemmissa tapauksissa kyse on toiveajattelusta. Tosiasiassa Plangingan arviointia ei voida paeta. Ja laajennettuna supernaturalismiin se yksinkertaisesti sanoo, että kaikki ajatukset jotka nojaavat siihen, että ihmisen havainto ja ajattelukyky olisi erehtymätön. Tosin ainakin minä olen saanut sellaisen näkemyksen että nykyään filosofiassa harvemmin painotetaan muutenkaan "absoluuttiseen ja lopulliseen tietoon". Ihmettelenki, että kuka varsinaisesti uskoo että meillä olisi virheetön tieto? Mieleeni ei tule kuin skientistit, siis sellaiset jotka uskovat että tiede voi ratkaista joka ikisen kysymyksen. Uskovaisetkin harvoin uskovat olevansa erehtymättömiä. He luottavat että heidän näkemyksensä Jumalasta on oikein.

Toki sekä ateismi-evoluutio että teismi selviää ongelmista tekemällä alkuoletukset. Alkuoletukset siitä että joko Jumalaa ei ole ja tae on osunut tai että Jumala on ja on tietynlainen. Mutta valitettavasti tämä on juuri sitä mitä on lähdetty puolustamaan. Tällöin kyseessä on kehäpäättely. Karkeasti sanoen jos "ateisti_naturalistinen evoluutio ajattelu" olisi muotoa "oletetaan A joten B joten A", olisi teismi "oletetaan A joten B joten C joten A." Valitettavasti kehäpäätelmä ei muutu loogisemmaksi sillä että sitä hämmennetään lisäelementeillä. Kehäisyys ei poistu. Ei vaikka vaihtoehtoja kutsuisi miten typeriksi.

Näyttääkin siltä että naturalisteille (merkityksessä ateisti -evoluutikot) heitetään eteen "sucker bet". Heille ei anneta reilua ja tasapuolista kohtelua, koska he ovat suckereita, joille ei sellaista pidäkään antaa. Perhaps that's why I'm agnostic.