Sisällönsiirto.

"new stipulate definitions of familiar old words are hard to bear in mind. We can't help but slip back to their original meanings."
(Jamie Whyte, "Crimes against logic")

Equivocation on argumenttivirhe, jossa sanan merkitystä vaihdetaan homonyymien kautta. Tätä kautta esimerkiksi jos sanon että kaikilla aaseilla on pitkät korvat, esitän jutun eläimenä, joka on luonnossa. Ja jos taas sanon että "Pekka on aasi" ja puhun tässä kohden aasia merkityksessä "ärsyttävä paskiainen", en saisi päätellä että Pekalla on pitkät korvat. Jos kuitenkin tekisin näin, kyseessä olisi tämä argumenttivirhe. Kukaan ei tee tälläistä. Eri asia tässä on tietysti se, mitä helposti tapahtuu "luonnonlainsäätäjän" kohdalla: Siitä että on luonnonlakeja ei saisi päätellä että niillä olisi luonnonlakien säätäjä samaan tapaan kun ihmisten laeilla on säätäjät. Eikä ole järkevää olettaa luonnonlakimiestäkään.

Tämän vuoksi on oltava tarkkana. Toki "kovissa tieteissä" usein määritetään sanoja luomalla täysin uusia termejä, kuten "kvarkki" tai "positroni". Sosiaalitieteissä asia on sitten aivan toinen. Siellä sanojen "uusiokäyttö" on suurempaa. Ja tätä kautta syntyy myös syitä olla tarkkana. Määritelmät kun pitäisi voida ottaa sellaisenaan. Tämä taas ei läheskään aina onnistu: Ihmisen on luonnostaan vaikeaa ottaa vanhan termin uutta versiota käyttöön, kun vanha on jo käytössä. Tämän vuoksi määritelmien nimissä voi siirtyä erikoistakin tavaraa.

Otan esimerkiksi Karl Marxin kommunistiset näkemykset. Marx otti käyttöön englannin kielen sanan "exploitation" ja määritteli sen toiminnoksi, jossa tehtaanomistaja tai muu vastaava taho myy tuotetta kalliimmalla, kuin mitä hän antaa palkkaa työläisille. Kuitenkin peruskielessä sanalla on negatiivisia konnotaatioita, se tarkoittaa jopa "riistoa". Tätä kautta voiton tekeminen tuotteilla on ikään kuin "suoraan ja automaattisesti" työläisen riistämistä. Konnotaatiot siirtyvät. Ongelmana tässä on tietysti se, että voiton tekeminen ei välttämättä ole julmaa tai ilkeää. Se voi olla, mutta tätä ei voida päättää pelkällä nimeämisellä. Ja Marxin antama kuvaus sinällään on vain tekninen kuvaus, ja sitä voitaisiin käyttää tieteellisestikin. Ongelmana vain on se, että homma tarjoaa myös keinon tehdä mielenhallinnallinen temppu: Olisi vaikeaa kysyä että "Miten voit olla niin epäeettinen että haluat myydä työsi isommalla hinnalla kuin kulusi ovat?", mutta sitäkin helpompaa on kysyä "Kuinka voit tukea riistoa?" Tätä siirtoa käytetään hyväksi osassa poliittista puheenpartta, ja vaikka kommunismi olisi kuinka oikeassa ja hyvä, tämänkaltaisten temppujen käyttö on silti halpaa manipulaatiota.

Vastaavaa voidaan sanoa tietysti monesta muustakin ilmiöstä. Esimerkiksi pseudotieteissä usein "tietämättömyys" nimetään uusiksi, toki pitäen tietämättömyyden vanha määritelmä ennallaan. Se nimetään esimerkiksi kummitukseksi, paranormaaliksi, taikuudeksi, Jumalaksi, kosmiseksi älyksi tai miksi vain. "Ei luonnollisten ilmiöiden kautta, siis paranormaalisti" -kaavalla. Se, että selitystä ei löydy voidaan sanoa vaikka "perinteisten vaihtoehtojen eliminoimiseksi" jolloin jäljelle voi jäädä vain "mysteeri/ihme/kosminen väliintulo" Tätä kautta asiasta jota ei ymmärretä muuta kuin sen kautta mitä sen ei sanota olevan, muutetaan ikään kuin ymmärretyksi. Idea "ei tiedetä joten tiedetään", "yritetään todistaa että ei ymmärretä ja päätellään tästä että ymmärretään" on yleinen ja käytetty. Ja siksi esimerkiksi "Most Haunted" -TV -ohjelmassa jossa vieraillaan kuuluisissa kummituspaikoissa noudattaa käytännössä logiikkaa "en tiedä miten ovi liikkui - en keksi sille loogista selitystä, enkä fysikaalista ilmiötä joka sen aiheuttaa" muuttuukin epätiedosta "tiedän että se on kummitus".

Tämä ei johdu siitä että nämä virhepäätelmiä esittävät tai niihin uskovat ihmiset olisivat tyhmiä tai huijareita. Ainakaan aina. Joskus he tietysti voivat olla - ja ovatkin - vaikka molempia. Mutta tämä ei ole välttämättä. Meidän mielemme vain toimii niin että juttu menee läpi. Tämä jutun toimivuus johtuu usein vain ja ainoastaan siitä, että sanojen hallinta on mielen hallintaa. Tosiasiassa nimeäminen ei muuta asiaa, jona se esiintyy todellisuudessa. Mielemme onkin sitten aivan toinen luku.