Melkoisen usein keskusteluissa korostuvat erimielisyydet. Tämä on tavallaan hyvä asia, koska pelkkä toisen kanssa samanmielisyys ei ainakaan yleensä aikaansaa halua kehittää näkemyksiä. Toki laiskuus on monin paikoin ihan mukavakin asia.
Siksi keskusteluissa harvemmin nousee esiin se, että ollaan samanmielisiä.
1: Hiljaisuuteen ja sanottuun samanmielisyyteen liittyy huomaamattomuus. Samanmielisyyttä eri aatteiden välillä ei huomata kovin helposti, eikä sillä nähdä merkitystä. Toki saman aatteen sisällä "selkään taputtelu" ja "hyvävelikerhot" on helposti ja usein huomattuja. Tukiporukat voivat pahimmillaan tehdä tilanteesta järjestelmällistä manipulaatiota ja toisien tukemista tai sitten väsytystä jossa joku yksittäinen taho otetaan massakiusan kohteeksi. - Internetin foorumit ovat melkoisen sairaita paikkoja. - Toisaalta näistä liittoutumista voidaan vittuilla myös toiselta suunnalta ja kaveruuteen vedoten koko aate tai uskomusjärjestelmä tuomitaan helposti arvottomaksi, vaikka tosiasiassahan se on kuitenkin irrelevanttia itse asian kunnollisuuden kannalta. Mutta siirrytään "kahden leirin sisäpiirien kisasta" eri aatteiden väliseen samanmielisyyteen ja erimielisyyteen ja tähän liittyvään keskusteluun:
___1.1: Jos henkilö ei nosta esiin erimielisyyttään, on helppoa ajatella että muut ovat samaa mieltä. "Hiljaisuus on myöntymisen merkki" sanoo jo vanha sanontakin. Vaiettu erimielisyys ei ole havaittua erimielisyyttä. Keskustelun kannalta tämä tarkoittaa yleensä olematonta erimielisyyttä - ainakin niin kauan kuin ihmiset eivät ole ajatuksenlukijoita.
___1.2: Samanmielisyyteen joka lausutaan ääneen omiutuu helposti ; "Toinen ei kannata omia arvojaan vaan sinun arvojasi." Eli toisin sanoen jos keskustelussa on kristitty uskovainen ja sekulaari humanisti ja olette samaa mieltä asioista -tätä tapahtuu itse asiassa yllättävän usein- kristitty tietysti ajattelee että humanisti on samaa mieltä koska yhteiskuntamme on kristillisten arvojen sävyttämä: Kun kristityt ovat olleet kauan vallassa ja enemmistönä on yhteiskunnan laki, kasvatus ja muu järjestelmä rakentunut sen arvojen mukaiseksi. Humanisti taas tietysti muistuttaa itseään siitä miten humanismi itse asiassa muutti kirkon arvoja radikaalisti aikanaan. Kumpikaan ei siis helposti huomaa sitä että sillä mistä arvot ovat peräisin ei ole yhtä paljoa väliä kuin sillä, mitkä arvot ja miksi on esillä: Kristinusko ei ole ottanut kaikkia humanismin arvoja eikä toisin päin. Tässähän on kuitenkin kaksi oppia esillä, ja erittely olisi ylipäätään järkevä vain jos ne eivät ole identtisiä.
2: Erimielisyystilanteessa sen sijaan tilanteet kulminoituvat melko useinkin. Tässä kipinät lentelevät ja asioista väännetään runsaastikin. Tämän ongelmana on tietysti vääristyminen.
___2.1: Ensinnäkin vääristymä näkyy aktiivisuutena. Yleensä kun ihminen menee syvälle aateeseen, hänellä täytyy olla innostusta asiaan. Osa innostumisesta on tietysti hyvää ja he tekevät työtä ja miettivät asioita. Mutta se voi olla myös pakkomielle, jossa oma ideologia pumpataan ja yritetään keksiä ahkerasti manipuloimiskeinoja siihen miten se saadaan muidenkin päähän. Passiivisemmat taas eivät näy. Tällöin aatteesta syntyy helposti (silloin kun se ei ole "riittävän yleinen") sellainen kuva, mitä aktivistit ovat eivätkä sellaista mitä rivikannattajat ovat.
___2.2: Lisäksi aattestakin näkyvät vain tietyt asiat, kun taas toiset jäävät huomaamattomiksi. Otan tästä esimerkkinä yli -ihmisen seuraaman herramoraalin ja anarkismin. Ne kun ovat sellaisia että ne eivät välttämättä sodi mitään arvoja vastaan. Niitä ei ole määritelty vastarannankiiskeilyksi. Sen sijaan ne on määritelty sellaisiksi että ne eivät välitä siitä ovatko ne jonkun järjestelmän mukaisia. Niistä jos järjestelmä sotii heidän näkemyksiään vastaan, järjestelmä on väärässä. Tällöin jos joku seuraa konventioita hän voi olla herramoraalin tai anarkismin edustaja, mutta aina ei tarvitse seurata. Näin anarkismissa korostuu helposti huliganismi ja vain sen vastarannankiiskeilyluonne ilmenee ulospäin, eli suomeksi vain se näkyy. Samoin yli -ihmisyyttä tarvitsee korostaa vain jos puolustat poliittista korrektiutta vastaan taistelmista. Tällöin se näyttää erikoiselta kun sen nimissä puolustetaan vaikka pornografiaa. Tämä ei tarkoita sitä että yli -ihmisyyden ystävät tai anarkistit olisivat jotenkin tarkoitushakuisesti normaali -ihmisen kavahtamista asioista innostunut.
Tämä korostaa sitä miten tärkeää on tulkita aineistosta myös "se mistä ei puhuta". Eli jos kinaa ei ole jossain alueella, se kertoo että sen asiat ovat joko molemmille yhteisiä tai keskustelun kannalta muuten irrelevantteja. Näiden kahden erottaminen vaatiikin sitten jo melko paljon silmää asioille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti