Ylevän ja hyveellisen ihmisen luonne on vanha. Se on luultavasti yhtä vanha, kuin ihmisen yhteisöt. Tässä jutussa keskityn muutamaan. Ne ovat länsimaisia, koska se on se, mihin olen eniten keskittynyt.
Antiikin kreikassa jalon kansalaisen ideaan viitattiin sanonnalla kalos kagathos {vanh. kreik καλὸς κἀγαθός}. Se on hyvä eritellä, koska se tuo esiin sen, mitä asialla haluttiin tuoda esiin:
1: καλός on maskuliinissävyinen kuvaava sana, joka merkitsee kaunista, komeaa, hyvää,ylevää, jaloa, ylhäistä ja kunnianarvoisaa. Sanan feminiinimuoto on καλή. Sana kuvaa myös eläimiä ja elottomia kohteita, jos ne olivat käyttötarkoituksensa mukaisia.
2: ἀγαθός kuvaa moraalia ja rohkeutta. Tähän liitettiin myös valtion kansalaisen velvollisuudet ja hyveet.
Tämän kautta kreikkalainen ylhäisten aristokraattien ryhmä viittasi itseensä. Tässä korostui se, miten hyvän kansalaisen idean taustalla oli kansojen luokka. Yläluokassa oltiin vapaita ja rikkaita. Ja hyviä kansalaisia verrattuna muihin. Kalos kagathos oli yksinkertaisesti täydellinen mies, sellainen kuin piti olla. Herrasmies. Tähän liittyi muun muassa kestävyys, urheus ja muut asiat. Itse asiassa sotilas, joka tappoi vihollisia oli helposti hyveelliseksi katsottu.
Toinen tapa katsoa "hyviä herroja" on astua ritarin saappaisiin. Keskiajalla "Aateluus velvoitti".
Ritarillisuuteen liitettiin moni asioita. 900 - 1400 -lukujen välillä ritarit olivat ratsuväensotilaita. Ritaristo oli 1100-luvulta lähtien myös tarkasti määritelty korkea-arvoinen yhteiskuntaluokka. 1200-luvun kuluessa ritarin arvonimi alkoi vähitellen rajoittua tarkoittamaan tiettyä ylhäisaateliston joukkoa, ja tässä vaiheessa raskaan ratsuväen tehtäviä jaoteltiin myös muiden tehtäviksi: Tehtäviä hoitivat asemiehet, jotka olivat asevelvollisia rälssimiehiä. He olivat arvojärjestyksessä heti ritarin alapuolella. 1500 -luvulla ritari tarkoitti lähinnä aatelisarvoa eikä soturina toimimista. Syynä oli se, että sotilaallinen menestys johtui enemmän jousimiehistä ja myöhemmin tuliaseista. Miekkailuperinnekin jatkoi merkitystään enimmäkseen sen vuoksi että sitä käytettiin kaksintaisteluissa.
Ritarit olivat yleensä rikkaita, joten heillä oli usein raskaat haarniskat ja aseet. Keskiaikainen ritari oli aatelinen, jonka koulutus alkoi jo lapsena, paa
Ritareillakin oli käyttäytymissäännöt. "Dekalogin" mukaan ritarin velvollisuudet ovat likimain seuraavat: (1) Tuli uskoa kaikki mitä kirkko opetti ja totella sen käskyjä. (2) Ritarin tuli puolustaa kirkkoa. (3) Oli kunnioitettava heikkoja ja puolustaa heitä. (4) Tuli rakastaa maata johon oli syntynyt. (5) Vihollisen edessä ei pitänyt väistyä. (6) Vääräuskoisia vastaan tuli taistella säälimättä. (7) Linnanherran käskyjä oli noudatettava, jos ne eivät olleet kirkon lakeja vastaan. (8) Tuli pysyä sanassa ja pitää antamansa lupaukset. (9) Oli oltava antelias. (10) Oli taisteltava hyvän puolesta pahaa vastaan.
Kolmas onkin gentleman, herrasmies. Gentleman -sana juontuu sanoista gentility, säädyllisyys ja gentilesse, jalosukuisuus. Tässäkin korostuu syntyperä, ja sanalla on aluksi viitattu perheen miespuoliseen jäseneen jonka kontolle katsottiin suvun maineen suojelu. Myöhemmin se tarkoitti pelkkää aateluutta, jolloin gentleman=nobleman. Näihin sanoihin voidaan sanoa tiivistyvän herrasmiehen ydin, joka ilmeni ennen kaikkea seuraavien ominaisuuksien kautta. Niiden merkitykset ovat ajan mittaan hieman eläneet ajan mittaan, joten korostan niiden "vanhahtavia sävyjä":
1: Chivalry, ritarillisuus. Tässä ideana on korostaa urheutta, jaloutta ja eettistä käytöstä jossa tiedetään oma korkeampi asema ja sen vastuut.
2: Courtesy, joka on kohteliaisuutta ja pidättyväisyyttä.
3: Fashion, joka tarkoittaa yläluokkaista tyylikkyyttä. Tämä ei tarkoita pelkkää muodikkuutta, koska siinä korsostetaan sitä että juuri eliitin on jaettava sen. Rahvaan suosio on merkityksetön, toisin kuin muun muodin kanssa.
Näistä kaikista sitten syntyi eräänlainen Virtue, eli hyveellisyys. Gentlemannin idea näkyy vahvasti esimerkiksi Burroughsin Tarzankirjoissa, jossa barbaarin lannevaatteessa riehuu apinoiden kasvattama lordi Greystoke. Tässä hahmossa gentleman kohtasi toisen, sen kanssa hyvinkin erilaisen "jalon villin", joiden pinnallisesti ajatellen luulisi olevan yhteensovittamattomia, kun aateluuteen liitetään tavallisesti keinotekoinen omistaminen, teeskentely ja sievistely ja jalo villi taas oli luonnontilassa, jossa yhteiskunta ei ollut häntä turmellut. Tarzan teki tässä kohden yllättävän synteesin, jossa ikään kuin "ylevän verensä avulla" hän on ominaisuuksiltaan niin mainio että osaa toimia kuin luonnostaan niin että hän on puhdas virtue.
Myöhemmin aateluuden merkitys on pienentynyt. Valtaa, sotataitoja tai rahaa taas ei ole pitkään aikaan pidetty riittävänä "ihailtuna olemiseen". Kristinuskon seuraamistakaan ei vaadita. Toisaalta ritarillisuuttakaan ei kovin paljoa ole. Toisaalta sehän oli alun perinkin - ja pitkin matkaa - ennen kaikkea jotain, jolla yläluokka kehui itseään, tai joka annettiin palkkioksi sen vuoksi että täytti jalosukuisten tavoitteita esimerkiksi sodankäynnissä.
Ranskalainen sanonta "Comme il faut" oli hyvän yhteiskunnan määritelmä, joka tarkoitti likimain "niin kuin meidän pitää olla."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti