Kommunistinen kasvatusutopia.

Yksi luontoon ja kasvatukseen liittyvä jännittävä ominaisuus on ollut se, että ihmiset eivät ole tyytyneet vain tutkimaan ja selvittämään sitä, mitkä asiat ovat opetettavissa ja mitkä ovat geenien ohjaamia. Muutenkin ihmisen perusluonteen pysyvyys ja muuntuvaisuus ovat olleet paitsi tutkittava mielenkiintoinen ilmiö, se on ollut myös lähtökohta utopioille - jotka sitten ovat käytännössä muuntuneet dystopioiksi. Toisin sanoen kuvaus muutetaan ohjailuksi ja ihanteet hallinnaksi.

Tietenkin ohjailu vaatii usein sen, että ilmiötä ymmärretään, joten tämä ei tavallaan ole ihme. Surkeaa vain on se, miten usein näin on tapahtunut. Tietenkään nämä ikävät asiat eivät tarkoita että niiden näkökanta olisi väärä, vaikka tämänkaltaista argumentaatiota pidetäänkin yleisenä. Godwinin lain mukaan natsikorttia liitetään käytännössä kaikkeen. Monesti yhteyskin on olemassa, mutta ei saisi sekoittaa pahaa tekijää ja kaikkia hänen uskomuksiaan toisiinsa. Se, että dynamiitilla voidaan tappaa ihmisiä ei pitäisi väittää että dynamiitti ei olisi tieteellisesti toimiva juttu ja että "kemian kannattajat haluaa vain murhaata, eikä ne ole oikeassa". (Tämä ongelma on tietysti muiden kohdalla vaikeammin huomattavissa, ja juuri siellä yhteyksiä väärinkäytetään.)

Tämä muistutus on pakollinen. Sillä seuraavaksi esittelen kasvatusta.

Vladimir Lenin aloitti venäjällä kommunistisen projektin. Sen onnistuminen vaati sen, että suuri osa ihmisen käyttäytymisestä voitaisiin opetella uudestaan. Tai kuten Lenin itse sanoi: "Ihminen voidaan korjata. Ihminen voidaan tehdä sellaiseksi kuin me haluamme." Lev Trotski taas mainitsi samasta asiasta että "Kommunismin tuleva tehtävä on tuottaa ihmisestä uusi parannettu versio." Tämän takia he kannattivat kasvattamista ja Pavlovin koirilla tekemät kokeet olivat niin vahva asia, että Pavlov sai pitää arvostetun asemansa, vaikka hän olikin aluksi julkisesti vallankumousta vastaan. Tosin kun komissaarit suosivat häntä, Pavlovkin pehmensi suhtautumistaan vallankumouksellisiin.

Olennaista oli ymmärtää että kasvatuksen vaikutuksen olisi oltava vahva, koska muutoin uuden ihmisen luominen ei olisi ollut mahdollista. Jos ihmisluonto ei muokkaudu kovin hyvin, tavoite olisi ollut mahdoton ja kommunismi olisi ollut mahdoton toteuttaa. Tämä ei tietenkään ollut hyväksyttävä mahdollisuus ja projektin epäonnistuminen olisi voinut tuottaa ikäviä ajatuksia nopeammin kuin opit tavaamaan miten "Сибирь" lausutaan (Se lausutaan "Sibir".)

1920 -luvulla kommunistit yrittivät saavuttaa tavoitetta eugeniikan kautta. Tässä suhteessa se seurasi länsimaita. N.A. Semasko laati jopa neuvostoliitolle eugeniikkasuunnitelman. Hän perusteli tätä utilitaristisin periaattein, kuten suurin osa kommunistisesta muokkaustoiminnasta. Hän esitti että se "asettaa etusijalle koko yhteiskunnan kollektiivin edut yksittäisen kansalaisen etujen kustannuksella." Stalinin aikana eugeniikka oli kuitenkin täysin ristiriidassa "valtionpolitiikan kanssa": Muutokseen menisi liikaa aikaa, jos muutettavana olisivat geenit. Lisäksi valtionjohdon politiikka, johon kuului älymystön vainoaminen, ei tietenkään ollut kovin yhteensopiva. Jos eugeniikka olisi esitetty toimivaksi, olisi ikään kuin sanottu että Stalin olisi rappeuttanut kansaa typerämmäksi. Tämä ei ollut terveellistä. Lisäksi kun natsismi nousi saksassa ja sen piirissä eugeniikkaa kannatettiin, samanlainen arvomaailma olisi voitu katsoa veljeilyksi länsimaiden kanssa. Tätä kautta viralliseksi kannaksi tuli se, että eugeniikka oli fasismia.

1920 -luvulla kommunistien riesana oli myös nälänhätä.

Uusi aate saatiinkin maanviljelyksen kautta. Ivan Vladimir Mitsurin oli puolihullu omenankasvattaja, joka väitti että hän koulutti hedelmäpuita. Kun puuta kasteli sokerivedellä, sen hedelmien siemenistä kasvaneet hedelmäpuut olivat oppineet olemaan makeampia. Tässä kommunistinen ajatus muokkatuvasta ihmisestä sovellettiin kasvimaailmaan. Hänen oppiensa katsottiin murskaavan Mendelin näkemykset. Tätä perinnettä alkoikin sitten johamaan eteenpäin sellainen kaveri kuin Trofim Lysenko. Hän väitti että hän oli jalostanut syysvenhän opettamalla. Tämä petti ja usea kuoli nälkään. Lysenko ei välittänyt pienistä vastoinkäymisistä ja kävi uutterasti vernalisoinnin idean avulla toimeen ja esitti että kevätvehnä oppi vedessä liottamisesta kasvamaan nopeammin. Tämä ei toiminut sen paremmin, mutta Lysenko olikin parempi politiikassa kuin tieteessä. Siksi Lysenkon näkemys, jonka mukaan geenit olivat metafyysistä fiktiota, ja geeneihin perustuva evoluutio, "darwinismi" oli siksi satuilua joka oli korvattava. Hänestä länsimaiselta kapitalismilta kalskahtava luonnonvalintaan liittyvä "kilpailu" tuli korvata kommunistisemmalla "yhteistyöllä". Lysenkon mielestä reduktionismi oli huono asia, ja että hänen tieteensä oli orgaanista, holistista ja "hymni ihmisen ja hänen elävän ympäristönsä luonnolliselle liitolle." Siksi hän piti venäjän tarinaperinnettä ja kansanviisautta tärkeämpänä ja arvokkaampana todistelähteenä kuin empiirisiä testejä.

Kieroa kyllä, Lysenkon suosio oli yksi kommunismin romahtamisen syitä. Lysenko kaatui Hrustsevin mukana, ja tässä suuri syy oli se, että maaseututuotteiden tuotanto oli heikentynyt valtavasti. Puoluejohtajia tietenkin syytettiin tästä, koska niinhän kansalla on muutenkin ollut aina tapana syyttää johtajia jos asia on huonosti ja sääkin on huonoa. Tällä kertaa syytökset kuitenkin kohdistuivat aivan oikeaan tahoon.