Tiedemaailma (scientist), filosofit (philosophers) ja rohkeat keskustelijat (conversationalists) esittelevät oletuksensa suoraan. Tätä kautta heidän oletuksensa ovat kerrottuja premissejä ja alkuehtoja ja esittämänsä yleistykset ovat julkisia induktioita. Tästä seuraa yksinkertaisesti se, että voidaan yksiselitteisesti sanoa milloin jokin asia tukee tai ei tue heidän näkemyksiään.
Tämänkaltainen on kuitenkin melko harvinaista muualla. Itse asiassa usein yleistykset ovat piilotettuja. Tällöin oletukset ja reunaehdot sekä yleistykset ovat implisiittisiä. Tällöin on vaikeaa sanoa milloin näkemykset ovat tuettuja ja milloin eivät. Tämän vuoksi usein käy niin että keskustelu on kommunikaatiota, ei argumentaatiota. Tosin tässä kommunikaatiossa ei tärkeää ole ajatusten vaihto, vaan läsnäolo.
Puhuminen puhumisen vuoksi on yleistä. Itse asiassa monesti se on ihan OK.
Mutta kun jälkimmäistä esitetään kuin se olisi ensimmäinen, tilanne muuttuu hankalaksi. Tästä helppo esimerkki on homoseksuaalisuuteen reagoiminen. Esimerkiksi fundamentalistien mukaan tätä ei tulisi sallia koska se kielletään Raamatussa. Tällöin hän esittää piilo -oletuksen siitä, että kaikki Raamatussa kielletty tulisi kieltää. Tätä kautta lain pitäisi kieltää muun muassa hummereiden syönti koska Raamatussa tämä kielletään (Leviticus 11:9). Erona on se, että jos kyseessä olisi oikea argumentaatio, tälläinen vastaesimerkki johtaisi siihen että tämä perustelu yksin ei riittäisi. Täytyisi vähintään keksiä eri syitä. Lisäksi voidaan ajatella että kyseessä on rajanveto, ja homoseksuaalisuuden salliminen olisi vain suurempi paha kuin vaikkapa eri kuitujen sekoittamisen samaan vaatteeseen, jonka Raamattu myös kieltää (Deuteronomy 22:11)
Toinen esimerkki on eläinsuojelun kautta. Briteissä ketunmetsästystä vastustetaan vahvemmin kuin muuta metsästystä ja vaikkapa kalastusta. Ketunmetsästyksen sanotaan olevan julma eläimille. Tietenkin myös muu metsästys ja kalastus on. Tietenkin voidaan ajatella että syynä on tietty "luokkaviha". Tämä ei ole mikään merkityksetön voima, kun muistetaan että eläinaktivismi on rypäytynyt, ja siihen liittyy mm. keinotekoisen vastustaminen ja tätä kautta esimerkiksi luontaislääkkeiden hyväksyminen apteekkitavaran rinnalla. Tähän taas liittyy suurempi tehtaiden ja muun vastaavan vastustaminen. Yleisesti tässä vastustetaan rikkaita. Ketunmetsästys on rikkaiden huvia. Tätä kautta osa kritiikistä voidaan selittää sitä kautta että tässä halutaan vastustaa rikkaita, mutta ei kehdata sanoa tätä suoraan. Tämä kun ei kuulosta oikein kenestäkään hyväksyttävältä syyltä tehdä asiasta laitonta. Tässähän hyökätään ihmisryhmää vastaan. Mutta tietenkin tässä ei välttämättä ole kaikki. Tässä välttämättä ole kaikki. Muistakaamme "+1 -sääntöä" : Se, että ryhmällä on poliittisia mieltymyksiä ei tarkoita että lisäksi ei olisi muuta asiaa. Ketunmetsästyksessä kun on eri tason julmuutta. Normaalissa metsästyksessä saalista ei jahdata samaan tapaan kauaa ja väsytetä tätä henkihieveriin. Tällöin kyseessä on aste -ero. Ja se erottaa ketunmetsästyksen esimerkiksi kalastuksesta.
Tietenkin tässä on ongelmana se, että joskus yleistyksen puutetta voidaan käyttää väärin. Yksi syy on tietysti esittää koko totuutena puutteellinen käsitys. Voi olla että induktio jota on esitetty ei ole ollenkaan se sääntö, jolla asiaa on ajettu. Siksi esimerkiksi ne henkilöt, jotka sanovat että ketunmetsästystä ei saa kieltää koska se rajoittaa etupäässä rikkaiden oikeuksia (mikä on totta) ja sen seuraus olisi se, että kaikki mitä rikkaat tekevät -kuten kultakellot ja timanttihiomot ja korusepät- pitäisi kieltää. Kuitenkaan tällä ei ole kovinkaan paljoa tekemistä sen perustelun kanssa, jolla asiaa on ajettu. Toki on teoriassa mahdollista harjoittaa "vielä vähän" -toimintaa, jossa tavoitellaan jotain sellaista mitä ei ikinä saataisi läpi suoraan, mutta ajetaan se läpi askel askeleelta, jolloin toinen puoli ikään kuin pistetään tekemään kompromissia, ja kompromissin kompromissia, ja asia sitten lopulta toteutuu askel kerrallaan ja vähittäin.
Ratkaisu näihin on osittain siinä, että politiikka ja etiikka eroaa tietyllä tavalla "säännöllisimmistä tieteistä". Nimittäin lakeja voidaan tehdä käytännön vuoksi, eikä sääntöjen tarvitse olla pysyviä. Esimerkiksi aikaisemmin homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena ja se luokiteltiin parafiliaksi, itse asiassa samaan luokkaan mihin pedofilia luokiteltiin. Silti poliitikot olisivat periaatteessa voineet kysyä että "pitääkö sen että homoseksuaaleille annetaan adoptio -oikeus, tarkoittaa että pedofiileille annetaan adoptio -oikeus." Koska politiikka on "käytännön asioiden hoitamista", ei sen tarvitse minkään vuoksi olla samanlaisiin muuttumattomiin ja joustamattomiin lakeihin sidottua. Niissä voi olla poikkeuksia.
Usea ihminen itse asiassa tietää tämän. Harva vastustaa sitä että murhasta voidaan antaa tietty tuomio, "paitsi jos takana sairaus, joka muuttaa sen pakkohoidoksi", "paitsi jos on ensikertalainen jolloin saa pienemmän"... Aina voi olla syitä laittaa poikkeuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti