Maalitauluista.

"Enough research will tend to support your theory."
(Murphy's Law of Research)

Synti tulee sanana kreikan sanasta ἁμαρτία, "maalin ohi ampuminen". Tässä ajatellaan että synti on hairahtumista. Synnitön elämä on tätä kautta moraalista tarkka -ampujan elämää ja synnin tekijä joko ampuu vahingossa tai tahallaan ohi. Ohiampumista voi välttää tietämällä maalin ja osaamalla kohdistaa toimet oikein.

Muutenkin filosofiaa voisi kuvata ampumisprosessina. Hyvä argumentaatio on sitä että on maalitaulu, johon osuminen on tärkeää. Argumentaatiossa sitä parempi tulos, mitä pienempi ja kauempana maali on, eli mitä vaikeampia ehtoja käydään läpi. Tätä kautta filosofista "syntiä" voisi olla esimerkiksi:

Texas sharpshooter fallacy: Se on looginen virhe jossa kaksi erillistä asiaa joilla ei ole yhteyttä liitetään epämääräisillä analogioilla ja muilla tempuilla niin että niillä näyttää olevan yhteys. Erikoiselta kuulostava virheen nimi tulee tarinasta Texasilaisesta, joka ampui ladon seinään ja maalasi sitten maalitaulun luodin ympärille ja väitti että tämä todisti hänen olevan tarkka -ampuja. Kun normaalisti ensin on taustateoria, ja tästä nostetaan hypoteeseja joiden onnistumista ja epäonnistumista testataan aineistolla, kun joku ottaa aineiston, muokkaa sen tulkinnan ennakko -oletustensa mukaiseksi ja sen jälkeen sanoo että hänen näkemyksensä sopii havaintoihin täysin, kyseessä on juuri tämä päättelyvirhe. Samalla datalla ei voida sekä rakentaa että testata samaa teoriaa. Tämä on loogisesti uskomattoman selvää, mutta kun ihmisellä on tapana nähdä sääntöjä ja yhteyksiä sielläkin missä niitä ei ole, tämä on yllättävän toimiva ja käytetty manipuloimisstrategia. Toisaalta tämmöisen luomiseen ei tarvita edes pahaa tahtoa: confirmation bias on "lajinmukainen tapamme olla epäloogisia", me muokkaamme tulkintoja ja informaatiota siihen malliin että se sopii ennakko -oletuksiimme sen sijaan että hyväksyisimme sen että ne ovat ristiriidassa perususkomustemme kanssa. Muun muassa tämän vuoksi assimilaatio on yleistä.

Toinen suoraa maalimetaforaa käyttävä virhe on "Maalin siirtäminen" (engl. moving the goalpost). Se on looginen virheargumentti, jossa toiminnan reuna -ehtoja muutetaan niin että kritiikkiä väistetään sen sijaan että se otettaisiin vastaan. Kun "jalkapallomaali muokataan ampumatauluksi" saadaan vertaus jossa toinen ampuu siihen missä maali on laitettuna, niin tuomari sitten viekin maalin muualle ja sanoo sitten että on ammuttu huonosti koska maali on eri paikassa mihin osuttiin. Karkeasti tässä tarkoitetaan sitä että ikävä evidenssi joka vastustaa väitettä esitetään, siihen reagoidaan muuttamalla ehtoja, jolloin se kritiikki on "ei riittävän hyvä". Tämän jälkeen tietenkin vaaditaan vahvempaa todistetta. Tämän tekee virheelliseksi se, että se yleensä kuulostaa vakuuttavalta, ja sellaiselta että kritiikki on kuultu ja otettu huomioon, mutta tosiasiassa on vain sanottu että "ei riitä". Maalin siirtämisen tunnistaminen on kuitenkin erityisen hankalaa, koska:
1: Itsekriittisessä keskustelussa voi olla tilanne että todiste ei todella ole riittävän hyvä. Silloin on oikein sanoa että "ei riitä". Tosin tätäkin kannattaa tukea perusteluilla, jotta kaikille on selvää miksi se ei ole "riittävän hyvä". Tätä kautta ihmiset tietävät mikä on "riittävän hyvä".
2: Takana voi olla sekin, että taustalla on ollut oletuksia jotka toisesta ovat olleet niin itsestäänselviä että ne on voitu jättää implisiittiseksi. Tällöin on hyvä tarkentaa ja tuoda impisiittiset esitykset kaikkien kuultavaksi, jolloin ne muuttuvat tunnetuiksi. Tosiasiassahan aidot itsestäänselvyydet ovat harvinaisia, mutta me käytämme niitä koska muuten joutuisimme käyttämään tuhottomasti aikaa niiden kirjaamiseen. Ongelmatilanteessa ne on tietysti syytä nostaa esiin. On epäreilua syyttää toista siitä että tämä ei ole ajatuksenlukija ja osaa valita kaikkia samoja taustakäsityksiä automaattisesti. Sitäpaitsi ne kertomalla voi helposti osoittaa kunnioittavansa keskustelua, toista keskustelijaa sekä ennen kaikkea osoittaa että nämä implisiittiset säännöt ovat todella olemassa. Jos joku sanoo että "mieti itse", kuten helposti tietenkin tekee mieli, käyttää temppua johon voi turvautua silloin kun mitään argumenttia asian puolesta ei ole.
3: Lisäksi itsekorjautuvuus tarkoittaa juuri sitä että kun kohdataan ongelmia, sen alla korjataan näkemystä. Tällöin voi käydä niin että esimerkiksi määritelmää muutetaan niin, että se ottaa tästä lähtien huomioon tuon annetun kritiikin, joka vanhassa määritelmässä "oli riittävän hyvä", mutta ei toimi enää tähän nykyiseen. Kun käytössä on aina yksi määritelmä, eikä siihen hylättyyn enää palata muualla, homma on OK.

Tämän lisäksi voidaan kehittää uusia:
1: Epäselvät määritelmät, jolloin määritelmä on niin epämääräinen että "riittävän hyvä" ei ole joko lainkaan mahdollinen kenenkään mukaan tai sitten se on sellainen että kukaan ei oikein näytä tietävän minkälainen tämä on. Kun tämä ehto toteutuu, käy niin että tarjoutuu tilaa ikuiselle kikkailulle, jossa mikä tahansa ongelma voidaan lakaista maton alle. Tällöin kyseessä on "saippuoitu luikertelu, ei argumentaatio". Tällä tavalla luodaan iso maalitaulu, esimerkiksi kun koko ladonseinä on iso maalitaulun keskus, se on niin epämääräinen että siihen on helppo osua.
2: Määritelmiä on useita, ja niitä vaihdetaan tilanteen mukaan. Eli jos määritelmää korjataan, tämä uusi määritelmä ei hallitsekaan tämän jälkeen pelikenttää. Yleensä tämä tehdään väittämällä että kaksi määritelmää ovat yksi ja sama asia. Kuitenkin kun toista käytetään aina toisessa tilanteessa ja toista toisessa kontekstissa, se kertoo yksiselitteisesti sen, että näin ei ole. Tätä voisi kuvata sillä että piha ripotellaan täyteen maalitauluja niin että johonkin osutaan. .
3: Cherry picking, jossa sopivat aineistot valitaan ja epämiellyttävät hylätään. Tässä ikään kuin ammutaan pirusti ja ohiammutut unohdetaan ja vain osutut hyväksytään ja kun taulussa on räiminnän jälkeen reikiä, katsotaan että tilanne on itselle edullinen.
4: Lisäksi voidaan ottaa haasteiden esittäminen, Gish gallop, jossa sen sijaan että oma mestaruus osoitetaan ampumalla hyvin, asetetaankin toinen haasteiden eteen. Tässä kysytään kysymyksiä, ja "osutut hylätään merkityksettöminä" ja niihin reagoidaan antamalla uusi haaste, kun taas osumaton lasketaan heti "ratkaisemattomaksi ongelmaksi".

Ja tämän vuoksi meidän olisi tärkeintä aina miettiä sitä, että millä ehdoin olisimme aidosti valmiita hylkäämään jonkun meille rakkaan ja puolustamamme näkemyksen. Tässä ei ajeta takaa edes "falsifioinnin välttämättömyyttä" vaan enemmänkin "itsekriittisyyden välttämättömyyttä". Jos "mikään ei riitä", on selvää mikä keskustelun lopputulos itsen kannalta on. Valitettavasti objektiivinen todellisuus ei ole sitä miten me sen ajattelemme. Ainoastaan subjektiivinen tapamme kokea tosiasiat ovat riippuvaisia sitä miten me sen ajattelemme.