torstai 11. kesäkuuta 2009

Kaikentyyppiset Totalitaariset Helvetit.

Aldous Huxley kirjoitti kirjan "Uljas uusi maailma". Siinä esiintyy perinteiseen tapaan maailma, joka on rakennettu tukemaan utopiaa, ja joka on sitten muuttunut käytännön tasolla jonkinlaiseksi dystopiaksi. Tie Helvettiin on jälleen kerran rakennettu hyvistä aikomuksista. tämä näkökanta on kirjallisuudessa tietysti kiva, koska pelkkä täydellisen maailman kuvaus on helposti propagandalta maistuvaa kiiltokuvaa. Tai sitten kiiltokuvia joita on rakennettu propagandan vuoksi. Kun ristiriitoja tuodaan esiin systeemistä, voidaan sanoa jotain kannanottoja jopa ihan oikeasta maailmasta. Mutta kun se tehdään kirjassa, on vastuu tietysti lukijalla.

Kirjassa satirisoidaan perinnöllisyystiedettä sekä kasvatusintoilijoita. Tämä tehdään kuvailemalla maailma, jossa ihmisiä ohjataan totalitaarisesti paremman nimissä kaikenlaisilla keinoilla.

Tätä voidaan katsoa, paitsi suppeasti menetelmien kritiikin kautta jolloin kirjan kritiikki kohdistuu siihen mitä siinä ilmenee, myös laajemmin esimerkiksi utilitarismin kritiikin kautta jolloin menetelmät edustavat jotain asiaa, tässä kohden järjestelmällistä yhteiskuntaa jossa työnjako toimii. Ehkä jos yleinen hyöty asetetaan yksilön hyödyn edelle, ei enää voida sanoa että kukaan ihminen saavuttaa edut. Edut ikään kuin lankeavat abstraktiolle, joka voi olla vaikka valtionkassan taseet ja matalat rikostilastot.

Kirjassa keskeisessä teemassa nimittäin on "bokanovskoidut" ihmiset, jotka ovat (1) kloonattuja sekä (2) ohjatusti kehittyneitä. Prosessissa alkiolle asetettiin valmis, synnynnäinen kasti, johon hänet kehitettiin säädellyillä ravinteilla, lääkeaineilla, kemikaaleilla ja hapen annostelulla. Tämä on sitä "perimäpuolta."

Kasvatuspuolen totalitarismia kirjassa edustaa hypnopedia, eli unen aikana tehty aivopesu, sekä ehdollistaminen. Tämän kombon seurauksena ihminen nauttii siitä kastista, johon hän on syntynyt. Tämä on kasvatuksellista, koska esimerkiksi tropiikkiin asetetut ehdollistetaan pitämään lämpimästä ja rakettilentäjät "oloutetaan" liikkeeseen. Kirjan sankari Leninakin on, ei geneettisesti lentämisestä nauttiva, vaan siitä nauttimiseen koulutettu.

Lisäksi on tietysti näiden yhdistelmä, huumausaine "soma", jonka nauttiminen on ympäristötekijä ja joka vaikuttaa fyysiseen rakenteeseemme koska meillä on tietynlainen perimä.

Kirjassa Lenina kohtaa systeemin satunnaisen virheen, Marxin, jonka mieli ei toimi "aivan kuten pitää", koska hänen alkioaikanseen verenkorvikkeeseensa oli erehdyksessä livahtanut alkoholia. Tämän vuoksi hän on hieman kapinallinen ja vie ihastuksensa kohteen Leninan reissuun Uuteen Meksikoon, jossa elelee kapinallisia ja systeemin ulkopuolisia. He tapaavat tälläisen perheen, Lindan ja Johnin. Palatessaan he vievät nämä Lontooseen mukanaan koska Johnille täytyy näyttää tämän isä, hautomis - olouttamiskeskuksen johtajaa. John kaipaa sivistystä, mutta pettyy uljaaseen yhteiskuntaan ja eristäytyy. Kun hänet jäljitetään ja töllistelijöitä alkaa löytymään liikaa, hän tekee itsemurhan.

"Uljaan Uuden Maailman" pahuus on totalitarismi, jossa yksilön vapaus on viety sekä perimän että kasvatuksen kautta. Se on perimähelvetti. Se on kasvatushelvetti. Mielestäni tämä on tärkeä huomio, koska sen kautta voidaan huomata, miten vaikka "nature/nurture" -kiistoissa usein esiintyy "lapsen paras" ja kumpikin puoli syyttää toista moraalittomuuksista ja niistä pahoista seurauksista (joita joskus jopa "implikaatioiksi" kutsutaan) joita niihin voidaan liittään. Tosiasiassa faktat sinällään ovat. Eri asia on se, miten niitä käytetään. Tärkeää on huomata, että olipa tilanne kummin tahansa, tai sitten jokin näiden yhdistelmä, tilannetta voidaan käyttää pahaan. Vain toteutus keinot vaihtelevat, ydin, totalitarismin mahdollisuus, säilyy. Tässä on hyvä huomata, että vaikka "toisen näkemyksen moraalittomuus" helposti tuntuu pahalta, se ei sinällään tarkoita että asia olisi väärä. Se tarkoittaa vain sitä että se on moraaliton. Tässä kohdassa huomio ei siksi olekaan luonnontieteellinen, vaan eettinen (kuten kaunokirjallisuuden kohdalla tietysti pitääkin). Kirjan ydin on tätä kautta tavallaan seuraava : Kummallakaan ei ole varaa leikkiä moraalipoliisia.

Ei kommentteja: