"If letting go / Means letting be / And the truth beyond the mind is what I need / If letting go / Means letting be / And the truth beyond the mind is what I see. / I'm an evolutionary sleeper"
(Cynic, "Evolutionary sleeper")
Mystiikka eroaa tieteistä siten, että siinä ei koetella vaan koetaan. Siinä ei vaadita myöskään samanlaista logiikan kautta tapahtuvaa käsittelyä kuin logiikassa tai matematiikassa: Koherenttius, johdonmukaisuus tai järkevyys ei ole siinä tärkeää. Silti sen piirissä esitetään samaan tapaan kannanottoja todellisuudesta. Taikuudesta se eroaa siten että noidat pyrkivät vaikuttamaan maailmaan aktiivisesti. Mystikko taas pyrkii näkemään syvälle, passiivisesti, joskin tämä kokemus voi muuttaa hänet yksilönä, jolloin mystiikka on tämän lisäksi elämäntapaa ja ihmisen muutosta. Silloinkaan muutoksen kohteena ei ole maailman tapahtumat vaan mystikko itse.
Mystiikka on siitä erikoinen ala, että siihen suhtaudutaan monella eri tavalla. Mystikolle itselleen se on elämäntapa. Mutta hengellisyyden piirissä siihen voidaan suhtautua myös opillisena, jolloin mystikkojen kokemukset ovat lähde jollekin jota ei enää ilmaista mystiikalla vaan muutoin. Teologi tai uskovainen taas voi eritellä myös oikeaoppisuuden mukaan: Toiset mystikoiden kokemukset ovat saatanasta ja toiset eivät. Historioitsijaa taas voi kiinnostaa sen suhde yhteiskunnassa. Aatehistorijoitsiaa taas kiinnostaa ideologian muuttuminen ja sen vaikutukset toisiin oppeihin ja sen muualta saamat vaikutteet. Psykologia voi kiinnostaa sen suhde ihmisen ajatteluun. Filosofia taas vaikka mikä.
Lähestymistapoja ja asioiden korostamisia on hyvinkin erilaisia. Nostan esiin muutamia. Näitä on tietenkin paljon enemmänkin.
1: Esimerkiksi suosittu Evelyn Underhill kirjoitti jo 1911 vuonna tutkielman, jossa ei keskitytty mystikoiden oppijärjestelmään vaan keskittyi mystikoiden kokemukseen ja haluun saavuttaa tieto. Tämänkaltainen lähestymistapa tuo tietenkin suosiota ainakin mystikoiden itsensä taholta. Myös Carlos Castaneda edustaa tätä lähestymistapaa, joskin on vaikeaa erottaa missä määrin jutussa on hänen aitoa vierailuaan intiaanitietäjien kanssa, mikä on sieltä saatuja intiaanien uskomuksia ja mitkä ovat hänen omaa sepitettään. Hän kuitenkin keskittyy elämänkuvaukseen oppipoikana, ja suuri osa kirjasta sisältää myös mystiikan mekanismia "noitakävelyistä" huumeiden käyttämiseen. Tätä linjaa voidaan katsoa edustavan myös William James, joka loi yleisesityksen siitä mitä mystiikka tarjoaa: Hän teki vertailevaa uskontotutkimusta ja koosti sihen sen, mikä mystisessä kokemuksessa oli kaikille yhteistä, eli se että sitä ei voi ilmaista sanojen avulla eikä jakaa ja siirtää toiselle, vaan se voidaan vain kokea välittömästi. Ja vaikka kyseessä on tunne, siinä on kokijalle ymmärryksen tunne, joka tuntuu syvältä totuudelta. Lisäksi se kestää aina vain vähän aikaa. Lisäksi sitä ei voi aktiivisesti vain synnyttää vaan vaikka sitä voidaan valmistella, mystinen kokemus tulee silti omasta tahdosta riippumatta. Näitä näkemyksiä yhdistää se, että mystiikka nähdään yksilöllistä ja jopa luovaa voimaa, jossa uskonnosta vapaat toimijat toimivat. Tässä korostuu samanaikaisesti mystisen ilmiön kaikenkattavuus että sen tarjoama yksilöllisyys. Jokaisessa maailmanuskonnossa ollaan mystikkoja, mutta jokainen mystikko on kokemuksessaan yksin. Tämänkaltainen lähestymistapa on melko romanttinen, ja koska se ei sisällä testausta siitä onko mystikoiden kokemuksien suhde todellisuuteen mikä, se ei tarjoa kritiikkiä tai todisteita mystiikasta. Mutta se pitää sitä samanaikaisesti tärkeänä.
2: Toinen tapa taas korostaa sitä, miten mystiikka kuitenkin on uskontosidonnaista. Steven Katz esimerkiksi esitti että mystiikka toimii aina uskonnollisessa ideologiassa ja on luonteeltaan sen ajatuksia säilyttävää, ja se luo uutta korkeintaan totutussa ja sallitussa puitteessa, koskaan rikkomatta sitä. Kulttuurisidonnaista näkökulmaa edustaa esimerkiksi Kurt Ruhr, joka esitti mystiikasta ilmoitetut asiat kielipelinä jotka heijastavat traditioita äärimmäisen tiukasti. Mystiikassa ei siis luoda, vaan heijastetaan ja korkeintaan hieman varioidaan sitä uskontoa, jonka ideologian piirissä mystikko kosmista totuuttaan lähestyy.
3: Tasa -arvon kannaltakin mystiikkaa voidaan tutkia. Naistutkimuksen piirissä mystiikkaa on pidetty maskuliinisena. Graze Jantzen esimerkiksi kritisoi vielä 1995 sitä miten mieskeskeinen mystikoiden ilmiö on. Kuitenkin erimielisyyttä tässä kohden on paljon ja esimerkiksi Gabriella Zarrin esitti 1990 -luvulla että mystiikka tarjosi keskiajan naisille poliittista arvovaltaa, jota heille naisina ei muutoin olisi ollut. Mystiikkaa on lähestytty myös naisasian kautta, ja ehkä erikoisin on 1985 ilmestynyt "Holy anorexia", jossa Rudolph Bell lähestyy mystiikassa naisten käytössä ollutta paastoa "pyhänä anorexiana", eräänlaisena sairautena. Tässä on takana ajatusta siitä että nykyajan syömishäiriöitä on voinut olla muutoinkin. Ja kun nyt sillä tavoitellaan laihtumista, koska ulkonäköasioita on korostettu julkisena asiana, on sillä ennen tavoiteltu mystisiä kokemuksia koska niiden tärkeyttä on silloin korostettu julkisena asiana.1
4: Teologiassa ja aatehistoriassa voidaan tarkastella mystiikan vaikutuksia. Tarkastelu voi olla tässä kohden yhdessä uskonnossa tai useassa. Ilkka Pyysiäisen "Beyond Language and Reason" käsittelee intialaisten buddhalaisuuteen liittyvästä mystiikasta. Louis Dupré taas on tarkastellut sitä miten uskonto on monikulttuurista ja tuo esiin samalla myös sen, kuinka siinä on runsaasti kulttuurisidonnaisia eroja.
5: Filosofiassa fenomenologia, joka käsittelee yksilön aistimuksia, ja pitää subjektin elämyksiä keskiössä, on melko lähellä mystiikkaa. Kuitenkaan se ei ole samalla tavalla "syventävää" tai hurmoksellista. Husserlin fenomenologinen lajittelu kuitenkin kieltää kannanotot siihen mikä kokemuksen taustalla on: Sitä kautta se ei vastaa lainkaan siihen onko mystiikka "ylistä tietämystä" vai pelkkää yksilön hairahtunutta havaitsemisesta. Se on vain havaitsemisen muutosta. Tätä kautta se muistuttaa suuresti buddhalaisuutta, jossa ontologisten kysymysten tekoon ei rohkaista. Heidegger meni tässä astetta pidemmälle, hänestä vain oma olemassaolo oli varmaa, joten aito olemassaolo oli mahdollista vain itsen kautta. Tässä hän muistuttaa taolaisuutta, jossa olemassaolo tiedetään mutta sitä ei voida sanoa. Fenomenologia kuitenkin korostaa angstia ja ahdistusta, johon todellisuuden ja sen tyhjyyden kohtaaminen johtaa kun taas mystikot ovat tavallisesti korostaneet sen tuomaa rauhaa.
1 Käytän näinkin outoa ilmaisua kuin "julkinen asia" siksi että "julkisesta puheesta jättäminen" ei välttämättä tarkoita sitä että asia kiellettäisiin. Ennen seksuaalisuudesta puhuminen julkisuudessa oli paha asia. Silti kaikki tekivät sitä, eikä seksiä paheksuttu sen kaikissa muodoissaan. Nykyisin näin on käynyt uskonnolle: Siitä julkinen puhuminen on samanlainen joissakuissa paheksuntaa aikaansaava ilmiö kuin seksi muille. Toki myös kielletyt ja pahana pidetyt asiat kuuluvat niihin asioihin jotka eivät ole "julkisia asioita". Se ei siis tässä yhteydessä ole mikään puhtaasti positiivinen tai puhtaasti negatiivinen sanapari. Pitäydyn kommentoimasta ääneen. Sen verran sanon että julkinen seksi ja julkinen uskontoon käännyttäminen ovat minulle molemmat yhtä vaikeasti hyväksyttäviä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti