"Sitä kutsutaan provenienssiksi. Kertoo ihmisille, että kyseessä on alkuperäinen tuote. Tarkoitan, että jos munkit pitivät siitä ja vaalivat sitä, sen täytyy olla aitoa tavaraa. Mutta se on tietenkin myös esineen tarina."
(Jason Goodwin, "Käärmekivi")
Provenienssi, joka tulee ranskan "tulla jostakin" -verbistä provenir, on esineen alkuperä. Tosin tähän llittyen joskus "provenience" viittaa vain esineen tarkkaan sijaintiin kaivauspaikalla, kun taas "provenance" tarkoittaa esineen täydellistä dokumentoitua historiaa. Joskus "proveniencea" käytetään myös silloin kuin jälkimmäinen sopisi. Se on keräilijöille ja historioitsijoille tärkeä asia. Se sisältää kuvauksen siitä miten tuo esine on päätynyt paikalleen. ICOM pitää sitä tärkeänä etiikkaan ja hyvään työtapaan liittyvänä asiana: Se esittää että "Ennen minkään ostettavaksi, lainaksi, lahjaksi, testamentin perusteella tai vaihdossa tarjotun esineen tai näytteen hankkimista on pyrittävä kaikin tavoin varmistamaan, ettei sitä ole hankittu tai viety vastoin lakia alkuperämaastaan tai muusta maasta, jossa se mahdollisesti on omistettu laillisesti (mukaan luettuna maa, jossa museo sijaitsee). Asianmukaista huolellisuutta on noudatettava esineen koko historian selvittämiseksi siitä lähtien, kun se on löydetty tai valmistettu."
Se voidaan melko kätevästi liittää muihin kohtiin siten, että jos esimerkiksi jokin ostetaan sellaiselta, jolla ei ole pätevää omistusoikeutta, rikotaan suoraan sääntöjä, ja provenienssin tietämisvaatimus taas esittää että epäilyttäviä omistusoikeuksia ei jätetä kysymättä. Näin korostuu lakikielessä tunnettu vilpitön mieli "ei tiennyt eikä pitänyt tietää."
1: Tätä kautta esineen historian tuntemus tarkentuu, ja tätä voidaan käyttää apuna asioiden päättelystä. Jos tiedetään että jokin esine on peräisin tietyltä kaivauspaikalta, se kertoo enemmän kuin markkinoilla pyörivä sama esine. Sitä kun ei voida liittää kaivuupaikkaan ja muihin esineisiin ja tehdä muita vastaavia päätelmiä.
2: Toisaalta se liittyy samanaikaisesti etiikkaan, koska varastetut tai muuten epämääräiset ostokset jätetään tekemättä. Myös esineiden väärentäminen ja niiden myyminen museoihin ja vastaaviin paikkoihin vaikeutuu, kun pitää voida esittää mistä se esine on ilmestynyt. Se tuo vähintään yhden mutkan matkaan, vaikka ei sitä mahdottomaksi tekisikään.
Provenienssi toimii (1) esineen valmistamisen (2) käytön sekä sen (3) löytämiseen sekä (4) varastoinnin (1) aikaan, (2) paikkaan sekä (3) esineestä vastuussa olleeseen tahoon.
Provenienssin määrittely ei tietenkään ole vain pelkkä kerrottu historia, vaan apuna käytetään apuna erilaisia menetelmiä, kuten ajoitusta, asiantuntijoiden mielipiteitä, arkistoja ... Ne vähintään tarkistavat että historia oli mahdollinen. Joskus esimerkiksi signeeraus tai maalarin sormenjälki - ja joskus jopa jonkun vahingon johdosta esineeseen syntynyt vika, kuten maalaukselle sata vuotta aikaisemmin kuraattorin aivastuksesta roiskahtanut steariinitahra, paljastavat että esine "luultavasti on" tai "(melko) varmasti ei ole" juuri se, josta on puhuttu.
Mutta tietenkin siihen liittyy myös muuta. Jason Goodwinin romaanikirjassa "Käärmekivi" kerrotaan paljon siitä, miten aidoksi kokeminen vaikuttaa asioihin. Esimerkiksi löytö, jota ei ole vielä tehty, mutta "jonka jäljillä ollaan" aikaansaa kirjassa murhia. Sillä siinä provenienssi on ensisijaisesti tarina. Ja tätä kautta:
1: Esine on vain esine, mutta provenienssi joka liittää sen vaikka toimijaan tai uskontoon antaa sille voimaa. Siitä tulee symboli, jonka vuoksi ihmiset tappavat ja tulevat tapetuiksi, ja joiden pohjalta marttyyrejä nousee. Likimain niin että jos esineen provinienssi tunnetaan, sitä arvostetaan. Jos se on vain suolamalja, siihen ei kiinnitetä huomiota kovinkaan paljoa. Ja tietenkin jos se liitetään Jeesukseen ja kristinuskoon, siitä tulee erityinen "Graalin malja" , jota etsitään vuosisatoja vaikka mitään vankkoja vihjeitä sen sijainnista ei olisikaan.
2: Samoin, vaikka paikalliset tuntevat asian, sen "löytäjäksi" luetaan ulkopuolinen eurooppalainen historioitsija. Osittain siksi koska hän on se, joka luo sen tarinan ensimmäisen version, joka sitten levitetään eurooppalaisille. Se on se hänen tarinansa, jonka maine leviää esineen mukana ja sen edellä.
3: Se liitetään myös keräilyyn. Keräilijää kiinnostaa osittain myös sen tarina. Tämä on mukana etsimisessä. Ja tämän vuoksi esineen omistaminen ei ole yhtä suuri ilon asia, kuin etsiminen ja juuri löytäminen.
4: Myös huijarit, hurmosmiehet, poliittiset manipuloijat ja sen ajan pseudotieteilijät saavat kirjassa uskottavuutta provenienssin rakentamisella. Tästä esimerkkinä oli tutkimuksien ohessa törmätty Stefanizesin kirjoittama kirja. Idea tiivistyy siihen että idea joka oli niin villi että sen tuki oli laadukkaimmillaan vain "villisti yhteen nivottuja profetioita, ennakkoasenteita, virheellisiä lähtökohtia ja kehäpäätelmiä" oli kuitenkin sellainen että "joka halusi uskoa asiaan, kyseessä oli epäilyksettä pyhä teksti" koska sille rakennettiin provenienssi viittauksilla "muinaisen patriarkka Tarasioksen ja Leo Viisaan oraakkelilauseita, Methios Pataralaisen ennustuksia ja merkillisen profeetallisen hautakirjoituksen kaupungin tuhatviisisataa vuotta sitten perustaneen Konstantinus Suuren haudassa. Kaikkia näitä oli väännelty ja kuorrutettu jonkun Agathangeloksen näyillä," ...Niitä oli toki "käännelty ja väännelty", mutta ne antoivat harhaisille ennustuksille historian. Ja tätä kautta uskottavuuden ja voiman.
5: Tarinat liitetään myös stereotypioihin ja perinteisiin vetoamisiin. Esimerkiksi ammattikilta saa arvostusta paitsi sen kautta, mitä he tekevät koska se on vanha, jo mesopotamian ajoilta jatkunut. Toisaalta moni arvostaa kreikkalaisia, koska heidän provenienssissaan on filosofeja. Tästä saattaa seurata jopa pettymyksiä, kun kreikkalaiset eivät olekaan sellaisia kuin nämä tarinat esittävät. Asiat saavat arvoa koska niissä on perinnettä. Tämä taas on sen tarina, jossa tärkeänä osana on provenienssi. Se ikään kuin takaa että tarina on tosi. Ja ihminen "tekee tästä olemisesta/historiasta pitämisen/tulemisen"
6: Provenienssia käsitellään tältä pohjalta myös vertauksen kautta : "Kuka vain voisi hallita valtakuntaa - jopa minä. Mutta vain sulttaanilla on - provenienssi." Hallitsijasuvun jäsenellä on tarina siitä, miten se on siinä asemassa. Se sitoo hänet aikaan ja paikkaan. Tekee hänestä hallitsijan. Muilta tämä tarina puuttuu. Ja siksi he ovat esimerkiksi luottoeunukkeja tai rahanlainaajia. Hallitsijan auktoriteettiin vetoaminen on tätä kautta ikään kuin historiaan vetoamista mutkan kautta.
Kirjassa tapahtumat eivät muutu, olipa kyseessä valehtelu vai todellinen historia. Tämä korostuu varmasti etenkin keräilijöiden parissa. Sillä provenienssi tekee paitsi sen, että se todistaa että vaikkapa miekka on todella valmistettu keskiajalla - eikä viime viikolla pyörävarastossa, myös se, jos se "kuului rivisotilas X:älle" tai "löydettiin taistelun X jämiltä" vaikuttaa. Sillä siihen liittyy myös tarina. Tietenkin jos miekalla olikin ollut kuuluisa omistaja, se saa lisää sävyjä. Kuninkaan käyttömiekka voi olla samanlainen rautakappale kuin jonkun muunkin miekka. Mutta siihen liittyy "mielenkiintoisempi tarina". Keräilijälle miekka ei ole vain miekka. Se on myös tarina. (Psykoanalyysin ystävä tietysti sanoisi että se voisi olla myös fallossymboli.)
Historioitsijat ovat tätä kautta usein tarinankertojia. Parhaimmillaan nämä tarinat ovat vielä ihan totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti