Kuriositeetti numeroiden muodosta.

Meillä nykyisin käytössä olevia numeroita kutsutaan arabialaisiksi numeroiksi. Siinä käytetään numeroita 1-9. Nolla otettiin käyttöön Aruabhatan vaikutuksesta.

Numerosymbolit 1–9 kehitettiin Intiassa 400-luvulla eaa., ja nollaa vastaava lukukin on intialaisen Aryabhatan käsialaa. Lukujärjestelmää kutsutaan arabialaisiksi, koska se välittyi eurooppalaisille arabiaksi kirjoittaneiden matemaatikkojen kautta. Arabian kielessä numeroita kutsutaan nimellä arqam hindiyyah joka viittaa siihen että ne olisivat peräisin intialaiset numerot. Nimeämisen kohdalla numerot ovat siis hieman kuten kuppa. Yleisesti sitä alettiin kutsua ranskantaudiksi. Mutta ranskalaiset kutsuivat sitä italiantaudiksi. Kuppa oli siis aina peräisin "jostain muualta". Sama näyttää pätevän arabialaisiin numeroihin. Joko ihmiset eivät pidä matematiikasta, tai kulttuurit ovat vaatimattomia ja siirtävät kunnian. (Sallittakoon kuiva kirjurinhuumori?)

Suomessakin käytetty mallisto on kehitetty pohjois-Afrikan maissa ja Andalusiassa (nykyinen Espanja) ja tunnetaan siten myös länsiarabialaisina numeroina. Muissa laskujärjestelmissä niiden muoto on erilainen. Numerot ovat saman sisältöisiä, mutta niillä on eri näköinen merkki. Nykyisen muotoiset numerot ovat peräisin matemaatikko al-Khwarizmin tekstistä vuodelta 825. Muoto ei ollut sattumaa, vaan numeroissa on alun perin ollut yhtä monta kulmaa, kuin mihin sen perusmuoto viittaa.

Kun muistetaan että roomalaisissakin numeroissa I on 1 ja II kahta ja numero V on lyhennelmä koko käden sormista. X taas syntyi kun kaksi V:tä laitettiin yhteen. Niissäkin oli takana konkretiaa. Sama konkretisoiminen näkyy myös babylonialaisissa numeroissa. Kulman kaatuminen ja kasautuminen noudattaa tiettyä kaavaa, joka sitoo ne "konkretiaan". Näin se, mitä lukua ne symbolisoivat konkretisoidaan jollakin tavalla. Näin ainakin niiden muistaminen voi helpottua.