"Tiesitkö, että toisten pukeutumisesta huomauttelu on hyvien tapojen sääntöjen mukaan epäkunnioittavaa?"
(Lukio, huomautus opettajalle joka käskee lakin päästä ruokalassa.)
Minusta oikein pukeutuminen tarkoittaa sitä että on suunnilleen puhtaat, suunnilleen ehjät ja suunnilleen säänmukaiset vaatteet. Eli nyrkkisääntö on sama kuin ruoan kanssa: "Riittävän terveellisellä ruokavaliolla fyysisesti riittävän normaali ihminen elää riittävän pitkään."
Kuitenkin tämä ei kaikista ole riittävää. Esimerkiksi minun äitini tässä viimeksi siellä kylässä käydessäni kertoi että vaatetus olisi tärkeä asia. Hän toi esiin että se on välittämistä, eikä tarkoituksena ollut loukata. Hän nosti esiin sen, että "mitä muut ihmiset ajattelevat". Tässähän on perinteisesti ollut vastakkain se, että teini ja äiti ovat nähneet "muut ihmiset" eri kontekstissa, ja molemmat hylkäävät jonkun ryhmän "irrelevanttina".
1: Teini pukeutuu helposti alakulttuurin mukaan. Esimerkiksi "Punkkarit" on ryhmä jossa musiikki ja pukeutuminen ja tietyt aatesysteemit ovat rypäytyneet. Toki näitä on muitakin. Näissä sisäpiirin kunnioitus on tärkeää, ja sitä saadaan aatteilla, asenteilla ja vaatteilla. Sen sijaan ulkopuolisten mielipiteistä ryhmä ei välitä. Kukkahattutädin kauhistelu nahkaniiteille ei lopeta pukeutumista.
2: Äiti taas katsoo helposti alakulttuurin ulkopuolelle, katsoo lastaan osana koko yhteiskuntaa. Hän ymmärtää kukkahattutätien kauhistelun ja miettii kenties sitä onko hyvä että lapsesta tehdään mummonjärkyttäjä. Ja mitä työnantajakin tykkää - ja tytöt ja muut. Sen sijaan sisäpiiri nähdään pienenä kaveriporukkana ja saatetaan jopa miettiä että mitä kavereita ne on, jos niille pitää kaveruus jotenkin todistaa vaatteilla.
Minulla ei ole ollut kavereita sellaisissa määrin että ongelma olisi ollut ihan tälläinen. Kuitenkin pukeutumiseni on jotain jota joku voisi ehkä kutsua "homssuiseksi". Tai ainakin sellaiseksi johon partiopoika ei pukeutuisi. Siksi äitini yritti nähdä huolta ulkonäöstäni. Äidilläni tässä oli taustalla kaksikin ideaa, joita voisi kutsua jonkinlaisiksi "sosiaalisen normiston argumenteiksi":
1: Ensimmäinen on kohteliaisuus -aspekti. Eli ideana on se, että on ikään kuin etiketti, joka sisältää ns. "hyvät tavat". Niiden seuraaminen osoittaa tietyllä tavalla kunnioitusta toisia kohtaan. Tämä osuu tavallaan minuun, koska olen tietyllä tavalla etiketin orja. Minulta kun puuttuu normaaleille ihmisille itsestäänselvä kontekstin taju, ja sen vuoksi helposti sanon sellaisia asioita joita ei siinä yhteydessä ehkä kannattaisi. Siksi paljo määrä kanssakäymisestä on kuin lasten leikeissä opettelemaa kaupassakäyntilorua. Että "Kiitos" - "Tervetuloa uudestaan". Toki olen sitä mieltä että etiketti voi olla vain epäaitoa teeskentelyäkin, ja jossain tilanteissa niiden täyttämisen vaatimus on vain nipottamista. Että tältä osin äitini argumentti ei mielestäni osunut "riittävän hyvin". Koska pukeutumiseni noudattaa yllä mainittua kaavaa.
2: Toinen ajatus taas oli itse asiassa hulluuden eräisiin määritelmiin vetoaminen. Pakko myöntää, että tämä oli sen verran "out of box" -ajattelua, että tästä ei voi tavallaan kuin olla ylpeä ja yllättynyt. Nimittäin hulluuden yksiä merkkejähän on haluttomuus ja kyvyttömyys pitää huolta omasta ulkonäöstä ja terveydestä. Tämä on tietenkin totta. Mielestäni tämä ei minun kohdallani täytä näitä ehtoja, koska. Enkä uskonut että näin tarkoitettiinkaan. Olen outo, mutta en "riittävän outo" ollakseni hullu. Enkä riittävän rikas ollakseni eksentrinen.
Toki äitini on siinä määrin oikeassa, että normaalisti murrosikään kuuluu Markus Kajon "Kettusen paluu - ihmisen käsikirja"a ja sen lukua "Pubertointi" lainaten "Murrosiästä toipumiseen auttaa musiikki, joka on niin hirveää, pukeutuminen, joka on niin karua ja seura joka on niin örvähtänyttä että ajan mittaan nuori valitsee kahdesta pahasta pienemmän ja suunnistaa kohti asuntolainaa, keski -ikäistymistä sohvaperunana ja hyvien aatteiden haihtumista päästä kuin eetteri kämmeneltä."
Vastaava pukeutumisargumentaatio on tietysti vellonut taidemaailman kiistoissa. Liian vähäpukeiset mallit ovat
1: Taiteilijoille joko oikeasti olleet tai he ovat antaneet sille tekosyyksi sen että kyseessä on anatomiset tutkielmat, ja taiteellinen hyvä maku.
2: Tälläisen vastustajista kyseessä on ollut pornografia ja arvojen turmeleminen. Kuvitus, joka ei siis ole taidetta vaan raapustelua, edustaa silloin kehittymättömiä arvoja ja tapoja. Ja että vaikka niitä perustellaan millä, tavoitteena on ollut esimerkiksi rahan hankkiminen.
Toisaalta jossain määrin taidekin rajoittaa pukeutumista : Esimerkiksi se, jos joku tulee näyttelemään kardinaali Richeliuta historiadraamaan eikä suostu näytellessään ottamaan merkkiaurinkolaseja ja merkkifarkkuja pois, se voi olla ihan perusteltu syy potkuihin kuvauksissa. Eli taiteessakin pukeutumisella on jossain määrin väliä. Tosin tässäkin juuri konteksti, ei itse asia, on keskiössä.
Äitien ja taidemaailman lisäksi uskonnotkin säätävät ahkerasti aiheen parissa.
Ehkä malliesimerkki on lakin ottaminen päästä. Itsekin, vaikka en Jumalaan aktiivisesti tai passiivisesti uskokaan, otan lakin päästä kirkossa, jos sinne menen. Se on etikettiä, eikä mikään kovin iso asia. Kunnioitusta siinä nyt on mukana saman verran kun siinä kun otan hatun pois päästä juodessani kahvia kahvilassa.
Kuitenkin asiaa voidaan lähestyä provosoivammallakin tavalla. Ja tietenkään minä en malta olla ottamatta tilaisuutta.
Tästä kenties leppoisimman kuvan saa lainaamalla kristillisiä arvoja aiheesta: Karjalohjalainen Heikki Linnavirta esimerkiksi kirjoittaa: "Siis naiset. Pukeutukaa mieluusti tummiin ja harmaisiin sarkavaatteisiin myös kevään tullen. Näin me miehet säästymme monilta houkutuksilta ja ajatuksemme pysyvät turvallisesti formula-ajoissa, jääkiekossa, poliitikkojen haukkumisessa ja oluessa. Me miehet pukeudumme aina asiallisesti. Verryttelypuvut ja Hankkijan retrohaalarit eivät aiheuta naisille minkäänlaisia väristyksiä."
Aivan samanlainen asenne ja samat perustelut ovat tietysti tuttuja myös muista pukeutumiskulttuureista. Islaminuskoisten naisten burka on tapaperinnettä, etikettiä, poliittisesti korrektia käytöstä. Monet kristityt vastustavat tätä naisten naaman ja muodot peittävää vaatetta, vaikka he hyväksyisivätkin Linnavirran tekstin vaikka tulkitsisivat sen ilman mitään sarkastisia sivumakuja. Tietenkin tapaperinteet ovat myös toiseen suuntaan: Useissa metsästäjä-keräilijäkulttuureissa miehillä on vain koteka tai horim eli suomeksi "peniskotelo" "pikkuveljensä peitteenä" ja naiset kulkevat rinnat paljaina. Tämä ei ole siellä mitään irstastelua. Mutta kun Kontulassa eräs humalainen minun siellä vartijana ollessa meni alastomana baariin, vartijoiden pikkupuhelin ilmoitti että siellä olisi tälläinen tapaus tarjolla. Harvassa alueelta poistamisessa olen nähnyt yhtä vähän fyysistä kontaktia suhteessa "poistoon" osallistuvien vartijoiden määrään.
1: Ehkä burkassakin on todella mukana tiettyä "hulluusaspektia". Esimerkiksi vaikka talebanhallinto on lakannut monissa maissa, naiset saattavat pitää burkaa turvallisuuden vuoksi päällä. Pahimmillaan käyttämättä jättämisestä kun seuraa kivitys. Suomessa Kontulassa sääntöjä rikkova taas kohtaa enemmänkin naureskelua, voiman ja jaksamisen toivotuksia seuraavan päivän krapulataisteluun, ei edes väkivaltaa. Jos tavat ovat nämä, osoittaa tiettyä hulluutta, kiinostuksen puutetta ulkonäköä ja terveyttä kohtaan, rikkoa näitä tapoja vastaan. Silti siinä burkan polttamisessa on jokin kunnioitettavuuden tuntu. Tosin horim, kuten burkakin kannattaa polttaa vasta kun se ei ole päällä, käytössä. Sama koskee tietysti myös rintaliivejä, joiden poistaminen on feministien emansipaation tunnus, ja jota paatuneinkaan sovinisti tuskin ihan hirveästi vastustaa, ainakaan jos saa katsoa tilannetta.
2: Toisaalta burkan käyttöä sinällään ei voi olla kovin hyvä kieltää. Suhtaudun tietyllä huvittuneisuudella esityksiin, joiden mielestä tarvitaan sensuuria jotta saataisiin lisää vapauksia. Sensuuri kun jo itsessään kieltää jonkun toimintatavan, joten olisi kornia sanoa että se lisäisi niitä. Tämän vuoksi burkan käytön kielto ei riitä. Mielestäni siihen saa pukeutua jos haluaa, kunhan siihen pukeutumiseen ei pakoteta. Valitettavasti tiedän että tämä on turhan idealistinen näkemys, jossa unohtuu käytäntö: Perheiden valvonta ei onnistu, eikä ulkopuolelta voi nähdä arvostaako tyttö kulttuuria vai totteleeko hän piiskan tai peräti kivityksen pelossa. Toinen käytetty esimerkki suhteessa pukeutumiseen on burkakiellon lisäksi pornografian sensuroinnin halut : Argumentit joiden mukaan "alastomana esiintyminen poistaa nakuilijan vapauden koska siinä näytetään henkilökohtaisia asioita" ja jotka tätä kautta rinnastavat pornografian tilaan jossa kaikkea vahditaan ja tirkistellään. Ja perustelevat tätä kautta sitä miten pornografia tulisi kieltää. Minä olen kuitenkin luullut että mahdollisuus ottaa palkkaa vasten vaatteet pois on vapaus, jonka salliminen ei ole mikään pakote siihen että kaikkia pitäisi salakuvata kaikkialla kaiken aikaa, joka taas veisi vapauden päättää sen, keille ja missä mitäkin näyttää. Kertovathan monet blogeissaankin henkilökohtaisia asioitaan esimerkiksi tunteistaan ulkopuolisille, eikä tämä tarkoita että kaikkien olisi, tai toisaalta että ketään tarvitsisi kiinnostaa ne kerrotut asiat. Ne jotka haluavat, lukekoot niitä. Muut tehkööt muuta.
Koska moni pitää burkaa pahana koska se liioittelee, ja samanaikaisesti liikaa nakuilua irstailuna koska sekin liioittelee, se korostaa tapaani kohdella lähes kaikkia eettisiä kysymyksiä: Asia on harmaasävyinen jatkumo, ei mikään yksiselitteinen ikuinen ja muuttumaton kaikkiin ja kaikkialla ja kaikissa tilanteissa siististi sovellettava mustavalkoinen moraalilaki.
1: Kysymys oikeasta pukeutumisesta on siitä onko "riittävän puhtaat" ja "riittävän ehjät" ja "riittävän tarkoituksenmukaiset" ja "riittävän tilaisuuden mukaiset" vaatteet, ja onko mukana lieventäviä asianhaaroja, kuten "pubertointi", kivityksen uhka tai hulluus. Jos näin on, ei ehkä tarvitse ihan koko etikettiä täyttää ja tilanne on OK. Tällöin tilanteeseen puuttuminen on sensuuria poliittisen korrektiuden nimissä. Muulloin se voi olla jotain muuta.
Kirjoittaja pahoittelee paikoin mauttomia sävyjä saanutta puujalkavitsejä tässä blogauksessa. Mielestäni niiden paikka tässä jutussa on juuri paikallaan. Ne tuonevat argumenttiin sävyjä joita muuten voisi olla vaikea selittää. Että vievät mietinnät asiaa sivuaville sivuraiteille. Osa voisi sanoa että "sovellus", mutta minä "sivuraide".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti