Oikeastaan voidaan sanoa että jos puhutaan puhtaasti kamppailumuodosta, veitsellä on useita eri "oikeita tapoja". Niillä on vahvuuksia ja heikkouksia. Esitän näistä yleiset ja karkeat edut ja haitat.
"Perus".
Näissä tikaria pidetään niin että terä tulee peukalon puolelta esiin nyrkistä. Peukalo joko on mukana tai sitten sitä pidetään tukemassa joko tikarin/veitsen terää tai sen helaa vasten. Tietenkin tässä on erilaisia versioita, joissa etusormi on peukalon paikalla tai sitten peukalo on latan puolella. Ne ovat kuitenkin kuriositeetteja: Peukalon tarkoitus näissä asennoissa on hieman tukea asennon vakautta.Tämän asennon etu on:
1: Suurin etu on etäisyydessä. Tämä etu tulee kahta kautta: Ensinnäkin rystypuolella veitsen maksimietäisyys on melko lähellä nyrkkiä, sitä ei saa taivutettua osoittamaan eteenpäin kovin paljoa. Toinen syy on siinä että "perusasento" sallii käden suoristua suoremmaksi. Tästäkin saadaan hieman etäisyyttä. Näin voidaan ulottua kauemmas.
2: Toinen etu on tietysti siinä että se tuntuu automaattiselta ja mukavalta monista ihmisistä. Se on itse asiassa se/sen kaltainen asento jossa veistä käytetään vaikka silloin kun voidellaan voileipiä.
3: Koska veitsen terä on hyvin näkyvissä se on helppo nähdä.
Tietenkin minun tulee miettiä tässä kohden myös haittoja:
1: Veitsi on kaukana ruumiista, joten käsi on helpommin vangittavissa. Tätä tehostaa se että rannetta yleensä käännetään osoittamaan eteenpäin. Tästä tulee jännitteitä ja lukkotilanteen pääsääntö on "otetaan nivel X ja käännetään sitä kunnes se ei käänny enempää. Tämän jälkeen väännetään sitä lisää siihen suuntaan mihin se ei käänny, ja tyyppi menee mukana".
2: Se sopii huonosti jos toinen on sivussa tai takana. Tämän vuoksi se on enemmän "kaksintaisteluasento" kuin muuhun sopiva.
3: Ja lisäksi tässä asennossa on inhottava piirre, että jos toinen ottaa ensimmäisellä kädellä ranteesta ja tekee toisella kädellä kyynärlukon, käsi kääntyy siten että sinua voidaan lyödä omalla veitsellä. Samoin jos ase torjutaan tai käsi saadaan kimpoamaan takaisin päin, on helposti seurauksena se, että oma veitsi tekee ikäviä.
"Rysty".
Toinen tapa on pitää veistä rystyasennossa. Silloin terä tulee esiin pikkusormen puolelta. Yleensä asentoa tuetaan siten että peukalo on perää vasten. Se antaa asennolle tukevuutta ja tätä kautta mahdollistaa voimakkaammat pistot.Tällä asennolla on useita etuja.
1: Asento sallii voimakkaammat pistot. Tässä on etuna sekä se, että peukalo asettuu tukemaan pistoa, ja myös sen vuoksi että heilautukseen saadaan helposti enemmän painoa ja voimaa taakse. Kun heilautus toisessa on viilto, ja tässä siitä saadaan helposti pisto, veitsellä saa tehtyä vakavampaa vahinkoa.
2: Tällä tavalla pidetty veitsi on ollut ninjaoperaatioissa tärkeä, koska se ei ole näkyvissä. Tätä kautta sitä ei helposti huomata.
3: Tässä asennossa normaali aseettoman taistelun torjunta voidaan soveltaa tehokkaasti. Se, mikä on normaali torjunta onkin nyt samanaikaisesti sitä että toinen tunkee kätensä tai jalkansa itse terää vasten.
4: Veitsen terä on yleensä itsestä poispäin, joten vahinkoja itselle käy vähemmän.
5: Asento sallii helposti taakse tai sivulle lyömisen.
Asennolla on haittoja.
1: Sillä on vähemmän etäisyyttä.
2: Kun terä ei ole näkyvissä sen kontrolli ei ole yhtä tarkkaa. Se vaatii enemmän harjoittelua.
3: Alhaalta ylös on paljon heikompi kuin ylhäältä alas. Ja jos veitsi/tikari on oikeassa kädessä ja pistetään, on veitsi alavasemmalta ylös -liikettä ennen vahvasti koukussa kun taas alaoikealta ylös se on jännittynyt suoraksi. Viiltotilanteessa tilanne tietysti kääntyy nurin. Molemmat tuovat mukanaan epäsymmetriaa, jota voi käyttää hyväkseen. Tosin veitsenkäyttäjä voi kompensoida tilannetta paljon jalkatyöllä. "Perusasennon" kanssa ei tarvitse sovittaa askelia ja ruumista muutekaan yhtä paljoa. Tosin tämä liike yleensä tukee toimintaa, ja tuo siihen lisää voimaa.
Tein tämän vain koska minulta kysyttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti