"Give an man the secure possession of bleak rock, and he will turn it into a garden; Give him nine years lease of garden, and he will turn it into a desert."
(Arthur Young, "Travels")
Ihmisen hyvyyteen on ollut karkeasti kahden ääripään esityksiä. Jännittävää kyllä, nämä näkemykset liittyvät etiikan lisäksi vahvasti myös ihmisen kuvaan luonnosta ja omistamisesta. Nämä näkemykset ovat tässä jutussa keskiössä.
1: Ensimmäisen mukaan ihminen on pohjimmiltaan paha. Tällöin hän tarvitsee hallintaa ja kontrollia ollakseen hyvä. Tämä näkemys on vahvasti läsnä euroopassa, koska kristinuskossa on Augustinuksen ajoista lähtien vakaassa asemassa ollut käsitys perisynnistä, joka on ihmisen luontainen syntitila, josta voidaan parantua uskonnolla, Jumalan avulla ja uskon normiston osaavien opastuksella. Kristinusko ei tietenkään ole yksin asian kanssa. Machiavellin mielestä oli otettava huomioon että ihminen on kiero ja ikävä olento: "it must needs be taken for granted that all man are wicked." Hän kannatti opportunismia ja yksinvaltaa. Myöhemmin Thomas Hobbes esitti että ihminen olisi luontaisessa tilassaan sotatilassa, jossa heikoinkin voi tappaa kaikista vahvimman. Hobbes oli tämän johdosta kuninkaanvallan kannattaja ja hänestä ihminen pysyi kurissa vain yhteiskuntajärjestyksen avulla.
___1.1: On hyvä huomata, että tähän liittyy muun muassa Erasmus Darwinin näkemykset siitä miten luonto, ei vain ihminen toimissaan, on taistelukenttä. Tämän sävyjä taas oli vahvasti Charles Darwinin evoluutioteoriassa. Karl Marx taas esimerkiksi otti Charles Darwinin luonnonvalinnan todisteena taistelusta ja sovelsi tätä teorioissaan yhteiskuntaluokista.
2: Toisen ääripään mukaan ihminen on pohjimmiltaan ja luonnostaan hyvä. Tällöin yhteiskunta vain turmelee hänet ja tuo mukanaan ahneutta. Tätä näkemystä edustaa Jean-Jaques Rousseau, jonka näkemyksen mukaan ihminen oli luonnostaan jalo villi, luonnostaan vapaaksi syntynyt ja jota hallinto kahlitsee ja orjuuttaa ja ohjaa kohti pahuuksia. Hänestä pahuutta ei siis hallittu yhteiskunnalla, vaan hallitus oli ongelman lähde. Hänen ajatuksiaan mukailevaksi voi katsoa esimerkiksi anarkisti Pierre-Joseph Proudhon, joka sanoi omistamisesta sellaisen asian, kuin "Property is theft", eli omistaminen on varkautta.
___2.1: Tässä mukaan astuu, yllättävää kyllä, sekä ne vasemmistolaiset ajatukset joiden mukaan luonnonkansat elivät rauhassa luonnon kanssa, että itsekäs markkinatalous, jossa valvonta ja vapaakauppa ovat keskiössä. Syynä on se, että vapaata kauppaa kannattavat vastustavat valvontaa, kun taas luonnollista elämää tavoittelevat ovat mystifioineet ja romantisoineet luonnon ja näkevät ihmisen tuotannot keinotekoisena ja vetävät tähän väliin yhtäläisyysmerkit. Toisaalta kun yhteistyön ja auttavan toiminnan tutkimus on otettu evoluutioonkin mukaan, se on saanut Adam Smithläisiä sävyjä: Nehän sanovat että ihminen on luonnostaan paitsi itsekäs, myös sosiaalinenkin eläin. Tätä kautta evoluutioteoriaa käytetään molemmin puolin "aseena". (Siis ne jotka sen hyväksyvät.)
Oma näkemykseni on tässä kohden erittäin vahvasti edellisten keskelle. Olen Matt Ridleyn "Jalouden alkuperän" kannalla. Tosin en sano että näkemykseni olisi etiikkaa sanan suuressa mielessä. Se perustuu vain alkuoletukseen siitä että tavoitellaan sitä että toiminta jatkuu tulevaisuudessakin. Tässä mukaan astuu yhteismaan tragedia, joka oikeastaan liittyy siihen miten ihminen tekee asioita. Ihminen joka eläisi ilman omistusoikeutta, tuhoaisi koska muuten joku muu tekisi homman. Kyseessä on klassinen yhteismaan tragedia -tilanne. Sitä voidaan korjata hieman mestästysmailla, eli sillä että maahan ja eläimiin on omistusoikeutta. Silloin se, että ihminen ampuu riistaemon on itseltä pois. Ridleyn kirjassa on esimerkiksi ravunkalastajien tilanne: kirjallisia lakeja tai ravustusalueita ei ole. Itse asiassa koska ravut liikkuvat, kiinteä alue johtaisi siihen että suuren osan vuodesta kalastajat näkisivät nälkää kun ravut olisivat muualla. Siinä tilanne hoidettiin rakentamalla ryhmiä, joilla oli lupa toimia tietyillä rajoilla ja ehdoilla. Kun tilanne muutettiin julkiseksi kalastukseksi lain puolesta, ryöstöravustus alkoi. Toisin sanoen sekä alueellinen omistus että "yleinen kaikkien omistus" eivät toimineet. Kolmas vaihtoehto, se ravustajien oma systeemi, sen sijaan toimi.
1: Omistamaton maa on kaikkien käytettävissä, ja sen jatkuvuuden varmistaminen tuottaa työtä josta joku toinen mahdollisesti kerää hedelmät. Kommunismin kohdalla selväksi on käynyt se, miten vaikeaa kommuunissa eläminen on : Jostain syystä "free riders", eli tyypit jotka kuluttavat mutta eivät halua tuottaa, tai jotka ahnehtivat muuten muiden kustannuksella, ilmestyvät ongelmaksi. Systeemi voisi siis toimia, jos ihmisen mieli olisi toisenlainen. Mutta ei ole. Pohjimmiltaan ihmisen luonnetta ei voida vääntää ja muokata ihan miten vain.
2: Tosin suurten eläimien sukupuuttokin on osoittanut että ihminen on ylimetsästänyt, eli joskus kyvyt ovat riittäneet. Tässä takana voi olla se, että riistan omistusoikeus on usein sama kuin sen kiinni saaminen. Tällöin se, että päätät säästää jonkun riistaeläimen koska sillä on poikasia voi tarkoittaa että joku toinen heimo ampuu sen.
Jos ajatellaan heimoja joilla ei ole omistusoikeutta ja ajatellaan että löydettäisiin luonnonkansa joka eläisi tämän mukaan, tämä ei välttämättä tarkoita että nämä eivät tuhoaisi kaikkea: He eivät yleensä tuhoa luontoa koska heillä ei ole teknologiaa tehdä sitä. Vaikeus tässä on tietysti siinä, että ilmakehä ja muu "yhteinen omistus" voidaan helposti saastuttaa. Pelkkä kaupan vapautus ei siksi ole toimiva eikä aina riittävä. Täytyisi kehittää jokin "ravustajien systeemi", jolla yhteismaan tragedia torjutaan. Vasta kun tästä päästään - ja/tai niiltä osin kuin päästään - voidaan systeemi "päästää vapaalle".
Ehkä se on se "vartijan työn tekijä", joka tässä puhuu omistusoikeuden ja vastuun päälle. Tai sitten se johtuu siitä että maailma on kauppakeskus, jossa on liikaa sekä omistajia jotka tuhlaavat yhteismaan saadakseen tuotteita että myymälävarkaita, jotka eivät välitä omistusoikeudesta. Ja kun asiakkaita on liian vähän suhteessa muuhin, tarvittaisiin tietysti paljon vartijoita..
Matt Ridley nakutti "the Origins of Virtue" -kirjan sivulla 262 seuraavasti: "We are not so nasty that we need to be tamed by intrusive government, nor so nice that too much government does not bring out worst in us, both as it's empoyees as it's clients." Itse sanoisin että olemme niin hyviä, että emme tarvitse ideologiaa tuomaan sitä meille. Mutta olemme myös niin pahoja että ideologiat, komentelu, kostonhimo sekä valta tuovat meistä pahan esiin. On muistettava myös se, että "Tilaisuus tekee varkaan" ja että "lukot ovat sitä varten että rehelliset ihmiset pidetään rehellisinä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti