Michael Martinin "Ateismi" -kirjassa on kokonainen luku siitä, mitä sosiologiset tutkimukset liittävät ateismiin. Luku on nimellä "Ateistien psykologinen profiili". En referoi lukua, jokainen lukutaitoinen voi lukea sen. Mutta nostan esiin joitain sen esiin nostamia ajatuksia. Tämä on siis enemmänkin lyhyehkö kommentaari, joissa yritän laitella tilastoja johonkin kontekstiin.
Ensin jotain haja -ajatelmia:
1: Tutkimukset näyttävät että ateistiset ihmiset ovat esimerkiksi hieman taipuvaisempia auttamaan köyhiä. Tosin kirjasa mainitsematta jäävät tutkimukset joissa mukaan on otettu esimerkiksi käännytystyön kaltaiset elementit, sen jälkeen uskovaiset ovat suunnilleen yhtä paljon hyväntekeväisyyteen antavia, joku voisi sanoa että hyväntekeväisyyspainotukset muuttuvat. - Ja vähän häijympi, kuten minä, voisi sanoa että uskovaiset antavat hyväntekeväisyyden symbolille ja unohtavat näin tehdessään itse hyväntekeväisyyttä.
2: Sen lisäksi ateismi liitettiin liberalismiin ja yleiseen suvaitsevaisuuteen. Vieraiden ajatusten pelko sitoo vahvemmin omaan kulttuuriin, joka maissa yleisesti ottaen on uskonto. Tässä ideologian yleisyys varmasti vaikuttaa aika paljon, joten ateistit saavat etumatkaa ihan sillä että he ovat vähemmistö.
3: Toisaalta havaittiin että ateistiksi siirtymiseen vaikuttavat samanlaiset elementit kuin uskontoon kääntyminenkin. Esimerkiksi etäiset välit vanhempiin, elämässä koetut vaikeudet. Tässä kohden on hyvä huomata, että nämä samat asiat korreloivat myös mielenterveyden ongelmien ja toisessa päässä suurten saavutusten kanssa. Näin on vaikeaa sanoa miten ateismiin kääntyminen on verrattavissa. Asiassa on paljon sekä positivista että negatiivista, ja on vaikeaa sanoa mitkä realisoivat ateistiksi siirtymisen.
4: Toisaalta ateismi liittyy älyllisyyteen. Koulutus vähentää uskonnollisuutta. - Ja toisaalta uskovaiset yliopistot ovat hieman heikompia tieteellisessä tuotossaan, eivätkä ole yhtä hyvässä maineessa. Ja jostain syystä kirkossa käyminen haittaa tieteentekouraa. Mielenkiintoista on myös se, että jos tieteentekijän ala on kaukana uskonnollisista kysymyksistä, uskovaisia on tilastollisesti enemmän. Psykologit ja muut jotka käsittelevät mieltä ja ajatuksia ovat taas hyvin ateistisia.
5: Myös sukupuoli vaikuttaa. Uskonnottomuus on jostain syystä enemmän miesten asia. Syyksi katsotaan naisten hieman voimakkaampi turvallisuushakuisuus, joka liittyy uskonnollisuuteen. Näin biologia tai kulttuuri ajaa naisille toimintatapaa, joka ikään kuin tekee uskovaisuudesta heille luontevampaa.
6: Ateistit ovat jostain syystä tavallista lainkuuliaisempia. Rikollisuus korreloi uskonnollisuuden kanssa, sekä alueissa ja ihmisissä. Tosiasiassa tässä syynä voi olla se, että epätoivo lisää pelkoja ja rikollisuutta. Näin ollen tästä ei saisi vetää liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Kuitenkin tämä näyttää sen, että mikään ei näytä, että ateistien moraalittomuus, julmuus ja muut usein toistetut syytökset perustuisivat mihinkään havaittuun tosiasiaan. Uskovaisten osuus rikollis- jne. tilastoissa onkin lähinnä selittää miksi heille epämieluisa korrelaatio ei tarkoita sitä että uskonto aikaansaa moraalittomuutta tai rikollisuutta.
Juutalaisuus on sitten oma aivan erityinen osansa. Selviää että siinä ollaan "perinteen vuoksi". Ja juutalaisuus korreloi voimakkaasti uskonnottomuuden kanssa. Toisin sanoen juutalaisuus on yksi ateismin identiteetti. Moni seuraa juutalaisia perinteitä tavan ja perinteen voimalla, vaikka ovat de facto ateisteja. Tämä ajatus on hyvin yllättävä, ensinnäkin siksi että intuitiivisesti juutalaisuus liittyy uskonnollisuuteen, peräti siihen monoteismiin joka täällä Suomessakin on tuttu. "Juutalaisillahan on melkein sama Jumala kuin kristityillä!" Mielikuvissa juuri mikään uskonto ei tunnu yhtä kristilliseltä!
Toinen tämän tuoma yllätys on kuitenkin fundamentalisteissa. Heillähän on eräänlaisena teologis-poliittisena ohjenuorana että "Israel ei ole koskaan väärässä". Juutalaisten paluu liittyy kristillisessä fundamentalismissa lopun ajan tulemiseen. Ja ylöstempauksen jälkeen juutalaisilla on erikoisrooli ; He huomaavat että kyseessä on Heidän Uskontonsa tapahtuma. Ja he aloittavat tuskien aikoina uskonnollisen työn, joka takaa "vihonviimeisen" mahdollisuuden pelastua.
Siksi fundamentalistit ovatkin usein koonneet tilastoja joissa juutalaisuutta kehutaan. On esimerkiksi korrelaatioita Nobelin palkintoihin, ja muutenkin juutalaisten erityisestä kyvykkyydestä. Tätä on peräti tavallisesti pidetty todisteena ateistisen ajattelun huonoudesta ; "Miltei kristillinen monoteismi" näyttää tehokkalta. "Jumalan Valittu Kansa" vetää näissä teksteissä uskottavuutta oikeistokristillisyydelle, vaikka oikeistokristityt eivät itse ole niitä jotka tekisivät tilastoihin samansuuntaisia juttuja kuin juutalaiset, (vaan pikemmin päinvastoin).
Kun kaiken heidän kovan työnsä liittää "ateistien psykologiseen profiiliin", tulos on varsin mielet poksauttava. Harvoin on ihmisen "nähty kaivavan omaa hautaansa" yhtä innolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti