Katselin Helsingissä tiiroja. Ne lentelivät ja kalastivat. Ne lentelivät ja pulahtelivat ahkerasti. Ympärillä oli lokkeja, jotka odottelivat pylväiden nokassa ja vain katsoivat laiskoina. Kun tiira sai saalista, lokit huomasivat tämän. Tästä seurasi se, että löytyi muutama lokki jotka lähtivät jahtaamaan tiiraa. Ne yrittivät napata tiiran saaliin väkivalloin.Tämä johti ajatukseni tietysti Nietzscheen. Mutta erikoisesta kulmasta. Nimittäin se, mikä useimmille voisi tulla mieleen on se, että tässä tapauskessa lokit olisivat Nietzschen omalakisia lokkeja ja tiira heikko orjamoraalin kannattaja. Mielikuva tähän on vahva. Tuossahan Vahvempi herra sortaa orjaa, ja "pistää paskaks kaiken mikä ei ole omaa". - Mutta kuitenkin Nietzsche taipuu vaivattomammin muotoon, jossa nimenomaan tiira edustaa herramoraalista yli-ihmisyyttä ja lokit ovat jotain joka yrittää ajaa tiiroja orjamoraaliin.
Ydin on tietysti ressentimentissä. Lokit edustavat mainiosti tätä Nietzschen käsitystä, jossa kateus, kaunaisuus ja ahneus ovat yhdessä. Lokit haluavat tiiran saaliin, jonka saalistamiseen ne itse eivät halua vaivautua. Tyylipuhtaampaa esitystä resssentimentistä on likimain mahdotonta hakea.
Tätä tulkintaa ei kuitenkaan tehdä usein, vaikka se sopiikin määritelmään harvinaisen kovasti. Syynä on tietysti se, että moni korostaa Nietzschen ahkeraa, jopa itseruoskivaa, ahkeruutta. Tämä yhdistyy helposti keinoja kaihtamattomuuteen. Ja jo mielikuvissa herra ja orja ovat voimallisesti tietynlaiset, ja tiira heikompana ei aja hyvin "mielikuvaa herrasta", joten herramoraaliin liittäminen on vaikeaa.
Ydistäminen onnistuu kuitenkin melko helposti, kun huomaa että Nietzsche ruoskii etupäässä kristinuskoa, eikä niinkään orjamoraalisia ihmisiä. Kristinusko on hänestä tuomittava. Kristinusko on instituutio joka ohjaa ihmisiä orjamoraaliin. Tätä kautta onkin huomattava, että Nietzschestä löytyykin voimakas poliittis-uskonnollis-yhteiskuntakriittinen puoli. Hän vastustaa instituutiota, koska se rakentaa ihmisiä joiden elämän Nietzsche katsoo einautittavaksi. (Nietzschehän määrittelee nautinnon olennaisesti kärsimyksen poissaoloa korostavasta varovaisen hedonistisesta elämäntavasta poikkeavaksi ; Hänelle yritys ja erehdys, tuotteliaisuus ja muu vaivalloinen tuottavat hänestä erityisiä onnistumiskokemuksia jotka ovat elämyksiä, joita ei voi muuten saada.) Eli karkeasti : orjamoraalia elävät elävät huonoa elämää, ja tähän osittainen syyllinen on yhteiskunta, joka rakentaa tietynlaisia ihmisiä todennäköisemmin kuin toisenlaisia.
Nietzschen opit ovat tietysti sovellettavissa oikeisiinkin orjiin. Tarkemmalla tarkastelulla juuri he elävät orjamoraalissa. Stereotyyppinen orja joka poimii puuvillaa pellolla, tuottaa muille, eikä saa tehdä oikein mitään luovaa. Yhteiskunta komentaa hänelle tietynlaisen tottelevaisuusroolin. Ja lopputuloksena on ihminen joka on liian tottelevainen ollakseen vapaa ja liian pelokas tappaakseen itsensä tai kapinoidakseen. Näin orjuus ei pääty. ~ Nietzschen uskonnollis-yhteiskunnallisessa kritiikissä (siihen aikaan näiden erottaminen toisistaan oli vaikeampaa, uskonto hallitsee nykyäänkin valtavasti ja näyttelee keskeistä auktoriteettiroolia arvokeskusteluissa, mutta tuohon aikaan määrä oli vielä nykyistäkin kovempi) kristinusko opetti orjat tottelemaan, koska se lupasi koston tuonpuoleisessa. Näin orjien kapinahenki kutistui. Kaunaa ei sublimoitu paremmiksi elinolosuhteiksi, kun vallankumouta ei tullut. Sen sijaan kappinahenki kuihdutettiin odotukseen ja lupaukseen tuonpuoleisessa tapahtuvasta tilien tasaamisesta. Tilien tasaamisesta "sitten joskus". Tämä tuo helpotuksen tarpeeseen korjaamatta ongelmaa joka sen aiheutti.
Jos Nietzschen muotoilee (sisältöä muuttamatta) ja kertoo että hänestä orjat elivät huonoa elämää johon heidät pakotettiin ja kannustettiin ideologisilla opeilla, ja näin estettiin heidän täysipainoinen elämänsä, jokainen myöntyy ja pitää ajatusta perin eettisenä. Kuitenkin Nietzschellä on julma maine, kenties siksi että hänet nähdään pelkästään uskonnon vihollisena ja individualistina ilman sen kummempaa yhteiskunnallista teemaa. Kun yhteiskunnallisuuden tajuaa, ainakaan minusta ei ollut ollenkaan kummastuttavaa, että juuri orjuusanalogia sai Nietzschen näkemään ongelmaksi tottelemiseen kannustamisen (orjamoraaliin ajamisen) sekä passivoivan nihilismin.
Nykyajan lokkeja on tietysti kenties hieman vaihdettava. Kaupallisuus ja teknologiset keksinnöt ovat tuottaneet uusia passivoivan laiskuuden ilmenemismuotoja. Ne ovat nykyään kenties paljonkin keskeisempiä kuin esimerkiksi uskonnon. Itse ongelma ei kuitenkaan ole muuttanut perusmuotoaan, ainoastaan vallankäyttäjätahojen puntteja on vaihdettu paikasta toiseen.
Ihmiskunnassa kun riittää lokkeja. Ties kenet ne orjuuttavat seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti