Olen keskustellut internetissä aika kauan ties minkälaisten hörhöjen kanssa. Aika usein keskustelu on ajanhukkaa. Siksi tarvitaankin jonkinlainen mittaristo, jonka avulla keskusteluista löytää mielenkiintoisia. Tähän tarkoitukseen liittyen tarkastelen tiettyjä piirteitä, jotka olen huomannut käytännöllisiksi ; Niiden kautta voidaan tunnistaa implisiittisetkin asennevammat ja paljastaa ihmsistä kaksinaamaista ideologiaboostausta jota tehdään käännytys, ei ajattelumielessä. Implisiittisten lausuntojen tunnistaminen on tietysti olennaista, koska yleensä ihminen ei tunnusta asiantilaa edes itselleen saati toisille.Yksillenapille tehdyn, mielipiteensä lukkoon lyöneen julistajan kohtaaminen on sen verran inhottavaa sosiaalisesti, emotionaalisesti ja muillakin tasoilla, että sellaisen välttäminen on usein ihan ymmärrettävää. Ellei peräti kannustettavaa.
Lopputuloksena on eräänlainen diskurssianalyysi psykologisilla kikoilla. On hyvä huomata, että jokaisella keskustelijalla on pakosti strategia. Luokitus ei ole sama kuin tuomio. Sen sijaan huonon luokituksen saaminen on sama kuin tuomio. Tässä on hyvä käyttää hieman omaa harkintaa, luulen että kun osaa keskittää huomiota olennaisiin piirteisiin, on helppo löytää mielenkiintoisia asioita. Ja normaalijärjelläkin pystyy erottamaan että onko henkilö - kenties mokaileva ja erehtyvä - keskustelemassa, vai onko hän - kenties fiinin oloisesti - asennevammainen käännyttäjä, jolla on ennakkokäsitys ja ego, ja halu levittää Sitä Yhtä Asiaa.
Itse asiassa tämä on hieman tarkempi kuin voisi luulla. Pelkkä innostus ja pakkomielle tietystä ideologiasta ei riitä "tuomitsemiseen". Ja itse asiassa on hyvä katsoa kokonaisuutta. Usein ihminen epäonnistuu yhdessä tai jopa parissa piirteessä. Kuitenkin kokonaisuutta katsoen on selvää että toiset epäonnistuvat paljon pahemmin kuin toiset. - Itse asiassa uskallan väittää että asiat kasaantuvat yksille ja samoille tyypeille. Osa manipulatiivisen puheen strategioista ovat itse asiassa näiden eri asennevammapiirteiden kombinaatiolla syntyneitä.
Olennaista on tajuta että pelkkien intressin sijasta kysymys on vastavuoroisuudesta, kohtaamisesta sekä siitä voiko tästä oikeasti jotain oppia. Pakkomielteinenkin crank voi olla ihan mukava debattikaveri. Vaikka hän olisi "foliopipoainesta". Sen sijaan tässä tarkkaillaan ns. asennevammaa, joka on luonteeltaan sellainen että se itse asiassa estää aidon keskustelun ja argumentoinnin aiheesta. Tässä katsotaan asennevammaa, jonka olemassaolosta syntyy vain inttämistä, tivaamista ja ivaamista.
On hyvä huomata, että tämä on eräällä tavalla "aitoa häijyyttä", ideologinen pakkomielle yhdistettynä vastapuolen dissaamiseen tunne ja argumenttitasolla, yhdistettynä manipulatiiviseen käytökseen jossa käytetään kaikkia mahdollsia keinoja päämäärään pääsemisessä. ; Usein ihmiset katsovat vain pintatasoa, sanavalintoja. Jolloin karkea, leikittelevä ja kiroileva, asiat suoraan sanova, näyttää häijyltä. Kuitenkin on mahdollista olla halveksiva myös sivistyssanoilla. Ilman kirosanan häivää voi tuomita vastapuolen julman ilkeästi, kunhan vaan muistaa että käyttää virallista sivistyssanakieltä jonka sisältö "muistuttaa sitä miten YK kirjoittaa kansanmurhaajista ja sotarikollisista". On katsottava sisältöä ja sen kertomaa asennetta sen sijaan että alkaisi tarkkailemaan pelkkää pintaa, eli pintatason sanavalintoja.
Ensinnäkin on hyvä katsoa, mihin ja miten argumentaatio kohdistuu.
1: Keskustelun keskiössä voivat olla asiat ja argumenteista vai keskustelijoista. Tässä ei katsota välttämättä argumenttien laatua. Virheargumenttien käyttö voi johtua siitä että keskustelija tekee virheitä. Sen sijaan jos keskustelukumppani haukkuu vastakeskustelijaa, liittää hänet ideologian kautta intressiin ja tuomitsee intressin olemassaolon pohjalta, tai moittii siitä että kirjoitus on väärän tyylinen sanavalinnoiltaan - syytöksessä on yleensä joko liian hienostelevan snobbaileva tyyli tai karkea ja röyhkeä sopivat likimain kaikkeen näin argumentin sijasta keskustellankin siitä miten keskustelija on korskea. Henkilö, hänen habituksensa, ideologiansa tai käyttämänsä retoriikka eivät ole tärkeitä argumentaation kannalta. Edes kiroilu, kielioppivirheet tai kirjoitusvirheet eivät ole argumentteja kirjoittajan typeryydestä. Kusipäinen ja dysleksinen natsikin voi olla oikeassa sanoessaan että 2+2=4. Vaikka tämä tyyppi kuinka ärsyttäisi.
2: Keskustelussa on vaihtoehtona aktiivinen tai reaktiivinen tyyli. tätä ei pidä sekoittaa keskustleun aloittajaan. Aktiivinen keskustelija ottaa esiin aiheen ja määrittelee keskustelun kontekstin. Reaktiivinen heijastelee tilannetta. Hän ei yleensä vaihda aihetta itse. Aktiivinen keskustelija vaihtaa aiheesta toiseen. Reaktiivinen voi vaihtaa mukana, mutta hän ei aktiivisesti siirrä keskustelua syrjään siitä mitä on aikaisemmin käsitelty. Aiheen vaihtaminen on tietysti vielä astetta tarkemman tarkastelun alla:
___2.1: Keskustelu voi olla tukevaa vai horjuttavaa. Tukeva keskustelu pyrkii kohti vastapuolen vahvuuksia ja osaamisalueita. Se on kannustava ominaisuus. Horjuttava keskustelu sen sijaan pyrkii vaihtamaan aihetta kohti toisen heikkouksia. Neutraalisti jollakulla voi olla yksi vahvuusalue, jota hän harjoittaa. Se on OK, mutta on kuitenkin hyvä varmistaa että asian siirtäminen aina yhteen ja samaan asiaan ei ole one trick pony -kikka. Tavallisesti crankeillä on yksi perusargumentti jota he jauhavat ka toistavat kaikkien muiden tylsistymiseen asti, vaikka se olisi kumottu jo jossain. On siis hyvä katsoa onko tähän tyypin perusargumenttiin vastattu vai ei. Jos ei, vastaa. Jos on vastattu, pyydä, että vaihtaa levyä.
3: Vaivannäkö. Linkfloodaava tyyppi voi tuottaa keskusteluun nopeasti materiaalia. Mutta hänellä ei ole siihen omaa panostusta. Näin keskustelu ei helposti etene, vaan toinen yksinkertaisesti tarjoaa uusia linkkejä kun käsittelet vanhat. Linkfloodin ongelmana on se, että copy-pastettava idiootti voi kiusata sinua kirjalla parissa minuutissa. Mutta siihen vastaaminen voikin vaatia sen toisen kirjan tuottamista teksitä. Ja tätä et pysty floodaamaan vaan on todennäköistä että joudut kirjoittamana vastauksen itse. Usein floodaajat ovatkin kyvyttömiä kommentoimaan kritiikkiin, koska jopa teksti jota he tuottavat ei ole heillä itselläänkään reflektoituna. He eivät edes muista mitä argumentteja linkin takana usein on, joten samat argumentit usein toistuvatkin, jolloin joudut turhauttavasti vastaamaan samoihin kysymyksiin kerran toisensa jälkeen. Siksi onkin hyvä siirtyä keskustelemaan sen linkin kirjoittajan kanssa ja jättää idiootti yksin harjoittelemaan ctrl+c - ctrl+p -näppäinrutiinin toistamista ihan yksinään. On hyvä huomata, että lyhyt ja väärinkin tehty referaatti linkistä on vaivannäköä ja ansaitsee jonkinasteista kunnioitusta. Ja se, että lyhennelmän takana on mahdollisesti se linkki on ikään kuin enemmän täsmennyskysymys kuin itse "lue miten fiksu joku on" -juttu.
4: Onko teksti argumentatiivista vai autoritääristä. Argumenteissa on perusteluja. Auktoriteettiin vedotaan taas enemmänkin kertomalla name droppingilla nimi, ja kertomalla mitä mieltä tämä on +että jätetään kertomatta miten kyseinen henkilö on tähän päätelmään päässyt. On hyvä huomata, että lähteistäminen ei ole name droppingia. Eikä edes se, että kertoo että Aristoteles tai Platon oli jotain mieltä. Auktoriteettiä rakentavassa jutussa nimen tehtävänä on olla argumentti itsessään ; Asia on uskottava koska noin viisas mies on siihen uskonut.
5: Miten hiljaisuus käsitellään. Tässä kohden on hyvä katsoa, jääkö kritiikki vastaamatta vai ei. On hyvä katsoa myös, miten vastaamattomuuteen reagoidaan. Jos joku vaikka kertoo että hän ei vastaa kun ei ole hänen osaamisaluettaan, tämä ei ole sama kuin että hän olisi oikeassa. Ymmärtämättömyys ei ole lupa olla jotain mieltä. Mutta toisaalta "suukapula -argumentti" kertoo enemmän keskustelijan osaamisesta kuin siitä kumpi on oikeasti oikeassa.
___5.1: Tässä on poikkeus. Jos käytetty argumentaatio on aiheen perusteita, eikä esimerkiksi aiheen peruskäsitteet ole hallinnassa eikä niitä referoimisen jälkeenkään ymmärretä, on kyseessä ns. "banaanit korviin" -ratkaisu. Silloin toinen kiertää onnistuneen ja tajuttavan kritiikin valittamalla siitä että toinen on vaikka käyttänyt liian akateemista kieltä. Jos ei ymmärrä, ei voi toki tajuta jos argumentti on perseestä. Mutta jos argumentti on muotoilultaan ja aiheeltaan riittävän helppo ja selitetty, ei liiasta vaikeudesta valittaja voi muuta kuin tunnustaa että hän ei osaa aihetta ollenkaan. Jolloin hänen lausuntonsa asiasta ovat pakosti osaamatonta MuTu -tuntumaa. Tämä ei tarkoita samaa kuin häviö. Tämä tarkoittaa sitä että tyypin kannattaisi kenties laittaa turpansa kiinni ja ottaa selvää asioitsa ennen kuin lähtee avautumaan mielipiteistään suuta suuremmalla. Mielipiteenvapaus ei tarkoita samaa kuin, että mikä tahansa olisi perusteltua. Se, että asian saa sanoa ei tarkoita että asia olisi oikeammassa tai järkevämpi näkemys. Se sanoo vain että ihmisillä saa olla typeriä, vääriä ja irrationaalisiakin näkemyksiä.
___5.2: Tässä on toinenkin poikkeus. Jos vastakeskustelukumppani vaatii opeteltavaksi valtavan osaamistason, vaikka yliopistotason osaamista huippumatikasta, ei keskustelu enää "tapahdu oikeissa ympyröissä". Jos on tottunut keskustelemaan huippueksperttien tasolla, ei kannata kinata putkimiesten kanssa, vaan keskustella niiden kanssa joiden kompetenssi on lähempänä omaa. Tosin huippuekspertti osaa yleensä jollain lailla käyttää suhteellisen peruskäsitteitä, joten ongelmana onkin usein tietonsa copy-pasteavat. Jos tyyppi on supersofistikoituneessaan oikeassa, hänen kannattaa vaihtaa foorumia järkevämpien pariin, sellaisten älyköiden. Poistuminen ei silloin tarkoita välttämättä sitä että tunnustaisi olevansa väärässä, vaan että ei kestä ympäristön yksinkertaista ja alkeellista tasoa. Keskustelun olisi hyvä toimia aina ns. "mukavuusalueella". Sen pitää olla vaikeaa ja haastavaa, mutta ei liian. On pakko riskeerata "itsekin".
6: Onko keskustelu kyseenalaistavaa vai onko mukana todellakin kaksi puolta. Denialismissa tyypillistä on se, että vain toisella puolella on näkemys jota kritisoidaan. Tämän näkemyksen puolustaja on "velvollinen vastaamaan". Ja vastauksen puutteet tai virheet ovat denialistin voitto. Tässä kylvetään epäilystä eikä denialisti koskaan esitä mitään omaa testattavaa näkemystä. Hänellä on korkeintaan jonkinlainen kritiikki-immunisoitu "voi olla" -saivartelu, joka on kenties koherentisoitu, mutta joka on rakenteeltaan sellainen, että sitä ei voisi osoittaa vääräksi vaikka se ei pitäisikään paikkaansa. Tätä kritiikki-immunisoitua näkemystä ei voi kumota eikä näyttää epätodennäköiseksi. Tällöin on selvää että vain se, jolla on jotain peliin laitettavaa voi tuottaa aitoa ja kunnollista kritiikkiä ja keskustelu on tätä kautta epätasapainossa.
7: Asenteissa oleva inbalanssi. Ihminen voi olla tiukka kaikille olematta epäreilu. Samoin ihminen voi olla joustava ja leppeä kaikille olematta epäreilu. Sen sijaan ihminen, joka huomaa vain yhden puolen käyttämän pilkan, joutuu perustelemaan ratkaisunsa jotenkin. Ja jos ei -intressipohjaista selitystä ei löydy, on syynä asennevamma. Jos henkilö väittää olevansa tasapuolinen, mutta hakee tukea toiselle puolelle ja ongelmia toiselle, eikä koskaan toisin päin, on selvää että hän ei ole aidosti tasapuolinen. Hän vain väittää olevansa. Näin paljastuu että hän onkin oikeasti kaksinaamainen. Ilkimystä pahempi olento on ilkimys joka on niin ilkeä että ei kykene edes ilkeyttään tunnustamaan. On hyvä katsoa vaikuttaako intressi siihen tuetaanko ihmistä vai torpataanko häntä. Asennevamma näkyy sekä ihmisiä että argumenttejä koskien ; Ihmisiä tuetaan, lohdutetaan ja puolustetaan - ja/tai vastustetaan ja moititaan siitä riippuen "kummalla puolella" hän on. Puoltavuudessa ja vastustuksesa tapahtuu sama tietysti argumentaation puolella. Toista näkemystä "ymmärretään" ja siihen vihjaavia argumentteja esitetään. Ja toinen puoli ei saa kehua "mahdollisesta" asiasta. Vaan moitetta. Tässä ei itse asiassa tarvita mitään ruudinkeksijää huomaamaan epäreiluus.
___7.1: On hyvä huomata, että se että pitää omaa näkemystä paremmin perusteltuna ei riitä. On suorastaan standardina, että hyvällä perustelijalla on näkemys jota hän ajaa koska se on yksinkertaisesti hyvin perusteltu. Tässä on hyvä katsoa yleisasennetta. Jos oman puolen huono argumentti jää kritisoimatta tai saa peräti kehuja, kun vastapuolen laadukas argumentti ohitetaan, tai sitä moititaan pikkusyistä. Se sitten kertookin olennaisesti erilaisesta tilanteesta.
On selvää että ihmiset jotka näkevät vaivaa siinä että kirjoittavat argumenttinsa itse ja tarjoavat kritiikissä ja väitteissään - mahdollisesti peräti lähteistetyn - perustelurakenteen esittelyn ovat kaikista parhaita keskustelukumppaneita. Sen sijaan huonoiten pärjää Gish gallop -strategialla. Siinähän toisen vastaus on irrelevantti ja vastaamatta jääminen on olennaista. Siinä keskustelussa toisen osaaminen tarkoittaa uutta kysymystä, joka on usein aivan eri aiheesta. Ja jos toinen ei osaa vastata, toistetaan siihen aiheeseen liittyviä asioita ja selitetään ja ilkutaan miten toinen ei osaa vastata niihin(kään). Tämä sitten katsotaan oman näkemyksen voitoksi - jännittävää tässä onkin se, miten toisen vastauskykyä ei katsota kuitenkaan omaksi tappioksi ja häviöksi, kuten sen tuolla "joko hän tai minä voittaa" -asentella pitäisi. Toinen hukutetaan työhön sillä että häneltä kysellään, eikä Gish gallopaajalta itseltään kysytä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti