Hyvin usein naturalismia lähestytään fysikalismin kautta. Eli jos jokin asia ilmenee luonnossa, se on naturalistisesti pätevä. Tällä hetkellä esimerkiksi ihmissudet eivät selvästi ole naturalistisesti todistettuja. Ne esiintyvät tarinoissa, mutta eivät empiirisen havainnoinnin maailmassa.
Kuitenkin voidaan tehdä oletus että ihmissusia havaitaan. Niillä on paino ja ne kykenevät tuottamaan selviä ruumiita. Niistä irtoaa sudenkarvaa. Löydetään ihmisiä joiden muutosprosessi alusta loppuun saadaan seurattua valvotuissa olosuhteissa. Evidenssi näyttää kenties aluksi kaukaa haetulta, jopa huijatuilta. Mutta sitten todistusaineisto vaan kasautuu ja kasautuu, ja jossain vaiheessa Duhemin-Quinen teesin mukaan ne on pakko hyväksyä empiirisesti havaituiksi. Moni olisi valmis hyväksymään tämän.
Samaa ajattelutapaa voitaisiin soveltaa myös taikuuden kohdalla ; Jos joku kykenee heittämään tulipalloja, levitoimaan, rikkomaan aikaa. Parantamaan sairaita. Nostamaan kuolleita henkiin. Muuttamaan veden koskenkorvaksi. .... Näitäkin ihmeinä pidettäviä voidaan periaatteessa havaita. Tämän jälkeen taikausko olisi empiirisesti todistettu. Evidenssi voisi keräytyä niin että olisi järkevää uskoa taikaan.
Tässä mielessä on itse asiassa täysin perusteltua sanoa että naturalismi ei suinkaan sulje ulos a priorisesti likimain mitään ilmiötä itsessään. Kysymys on enemmänkin ilmenemisen varmentamisesta. Siitä että tässä ei ole onnistuttu.
Kuitenkin voidaan katsoa todistamisen lisäksi toista asiaa. Se on
Siinä luonnollinen perustuu joko induktioon (peittävän lain mukaisiin syy-seurausyhteyksiin, korrelaatioihin tai analogiseen ajatteluun) ; Asiat ovat luonnollisia koska ne ovat samanlaisia kuin toiset luonnolliset asiat.
Tässä mielessä ihmissusista voidaan helposti löytää monia epäanalogioita ; Ihmissudet kestävät lyijyluoteja kuolematta, toisin kuin muut eliöt. Taikuudessa energia vaikuttaa hyvin poikkeuksellisella tavalla. Nämä ovat epänormaaleja mutta havaittavissa. Siksi niitä voidaan kutsua nimellä paranormaali ; Erottamaan yliluonnollisesta tai "tavallisen luonnollisesta".
Tämä määritelmä ei ole ollenkaan huono, sillä se pyydystää ison osan käytännön tutkimustyöstä ; Naturalistiset selitykset perustuvat "tavallisen luonnolliseen" siihen että asiat ovat samanlaisia kuin muut, jo havaitut, asiat ; Esimerkiksi planeetat liikkuvat juuri samalla tavalla kuin tiiliskivet - ja tämä yhteinen sääntö on gravitaatiolaissa. Samalla alkaa tietysti näkymään esimerkiksi reduktionistisia piirteitä ; Biologia toimii kemian säännöillä, eikä lainata jotain poikkeuksellista perusessenssiö, vitalistista elämänvoimaa jota on eläimillä mutta ei kemikaaleilla. Vitalisti voi katsoa että on henki, elämänvoima tai sielu, jotka eivät ole kivissä, mutta jotka ovat elävissä olennoissa. Vitalismi on siksi katsottavissa paranormaaliksi näkemykseksi.
Toki voidaan sanoa että selvästi paranormaalin todistamisessa olisi silti huomattavaa analogisuutta normaalien empiiristen käsitteiden kannalta. Tämä tietysti vaikeuttaa asiaa, koska analogia -argumenteissa on yleensä ottaen vaikeutta siinä, miten epäanalogia heikentää argumentaatiota. Olisi jotenkin erotettava olennaiset ja epäolennaiset piirteet. Onko tämä havaittu analogia "riittävän iso" muuttamaan paranormaalin "tavallisen normaaliksi" vai ei, on tavallaan irrelevanttia koska joka tapauksessa voidaan sanoa että paranormaalit ovat luonteeltaan samantapaisia kuin Goodmanin grue -ilmiö ;
Tämän Grue -huomion kautta voidaan esimerkiksi sanoa, että tällä Jeesuksen ylösnousemus on paranormaali. Havaintoaineisto näyttää että ihmiset kuolevat, eikä henkiin heräämisiä ole dokumentisoitu kovinkaan ilmiselvän vakuuttavalla aineistolla. Jeesuksen henkiinherääminen on siksi erilaista kuin kaikki se havaintoaineisto joka meillä on sekä ihmisten että eläinten kuolemasta. Grue -tasolla kuolema on vain erikoinen spesiaalitapaus, joka näyttää joltakin joskus ja muulta joskus toiste. Se, että olemme nähneet vain yhtä tilaa ei tarkoita toisen tilan olemattomuutta. Tässä ongelmana on tietysti se, että tämä vaihtoehtoinen tila tulisi todistaa jotenkin. Se on hieman kuin esittäisi että ihmissusiin voisi uskoa vaikka niistä ei ole havaintoa vain siksi että niitä ei ole kumottu.
Itseäni kuitenkin kiinnostaa ajatus siitä, että paranormaalit ilmiöt ; taikuudesta myyttisten petojen kautta Jeesuksen ylösnousemuksen ovat luonteeltaan sellaisia että ne ovat selvästi periaatteessa todistettavissa. Niitä ei ole todistettu, joten valtaosa niiden puolustamisesta ei itse asiassa esitäkään vakuuttavaa todistusaineistoa siihen miksi asiaan olisi järkevää uskoa. Vaan sen sijaan esittävät ahkerasti perusteluja sille miksi todistusaineiston ja perustelujen puute eivät merkitse mitään. Näin ollen asiaa ei itse asiassa muisteta perustella, koska jäädään pelkästään ohittamaan todisteiden puutetta.
Ja suoraan sanoen tämänlaista on hieman vaikeaa kutsua rationaaliseksi, älyllisesti rehelliseksi lähestymistavaksi ; Voidaan toki sanoa että ihmistieto on rajallista, ja että yllätyksiä tulee aivan varmasti tapahtumaan. Mutta olennaista onkin huomata, että tässä yllätyksen tietämisessä ei vätetä että tiedetään yllätyksen luonne ikään kuin ennalta.
Ja juuri tämä on se suurin ongelma aina kun paranormaalien ilmiöiden todistaminen nouse esille ; Tietämisen rajat hyväksyvä joutuukin hyppäämään siihen että tiedetään miten asiat ovat. Argumentti rakentaa ennalta tiedetyn yllätyksen, jossa tietämättömyys peitetään tuntemattomalla jonka luonne väitetään tunnetuksi jo ennen kuin yllätytään sen löytämisestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti