Pieni ajatus lihansyönnin pulmista.

Lihansyöntiä vastustetaan usein kombinoivalla argumentaatiolla ; Ensimmäinen osa perustuu eläinten oikeuksiin ja eläinten hyvinvointiin. Tässä eläintä huijataan ja välineellistetään. Näin eläinten pitäminen ruokana on epäeettistä, kylmää ja julmaa.

Tätä epäeettisyyttä tuetaan ekologisuudella. Tässä perustana on se, miten paljon ravintoa tarvitaan että se muuttuu kiloksi lihaa. Usein muuntosuhteet ovat aika huonoja. Pitää syöttää monta kiloa ravintoa jotta saadaan yksi kilo lihaa. Tämä tuo mukaan esimerkiksi ihmisten nälänhädän ; On epäeettistä tuottaa lihaa, kun ruualla voitaisiin ruokkia usempi ihminen jos kaikki olisivat vegetaristeja.

Näin luonnon säästäminen lyö kättä eläinten hyvinvoinnin kanssa. Eettinen ja rationaalinen eivät kilpaile, vaan lyövät kättä. Epäeettinen tuhlailu johtaa ihmisen tuhoksi. Lihansyöjän toiminta on rationaalista vain lyhytjänteisen ja nautinnonhakuisen logiikan pohjalta. Tämä tukee tietynlaista maailmankuvaa, jossa luonnontila nähdään hyvänä ja ihminen tähän häiriönä. Tästä poikkeama johtaa luonnon kostoon.

Kuitenkin ongelmana on se, että esimerkiksi nauta syö ruohoa jota ihminen ei syö. Sika on monissa maissa jokin joka muuttaa jätettä ihmisravinnoksi kelpaavaksi. Tämä tarkoittaa itse asiassa sitä, että inhimillisen nälänhädän käsittelyyn saadaan lisää ainesta. Guardianin artikkeli tekeekin tästä laskelman "the global average conversion ratio of useful plant food to useful meat is not the 5:1 or 10:1 cited by almost everyone, but less than 2:1. If we stopped feeding edible grain to animals, we could still produce around half the current global meat supply with no loss to human nutrition: in fact it's a significant net gain."

Tässäkin etiikka ja rationaalisuus kohtaavat, tosin eläinten sijasta korostetaan inhimillistä kärsimystä. Molemmat perustelevat toimintansa arvovalintaansa tukevalla sitä todennäköistävällä (eli perustellulla) strategialla. Kisa tiivistyy siihen onko ihminen tärkeämpi kuin pupu ja miten lukumäärät vaikuttavat tähän ~ Monenko pupun arvoinen ihminen on ja monenko ihmisen arvoinen pupu on.

Länsimaissa tämä ei itse ole näin yksioikoista, koska sioille syötetään ohraa, joka kelpaisi sellaisenaan ihmisten olutjuomaksi ravinnoksi. Tämä vie pohjaa ravintoperustelulta ja palaamme takaisin kohti tilannetta, jossa lihansyöntiä ei ole perusteltu ; Nykytilassa eläinten syöminen on ekologisesti tuhoisaa.

Mutta huomio siitä että tämä ei toteudu kaikkialla johtaa siihen, että keskustelu ei siirrykään lihansyönnin kieltämiseen, vaan enemmänkin eläintenpidon strategioihin. Eläinten vapauttamisen sijaan pitäisi keskustella hoidon ehdoista. Ja keskustelu siirtyy siitä että pngelmat johtuvat kaupallisuuden vaikutuksesta maatalouteen ja keinoista joita sen boostaamiseksi käytetään. Eivät maataloudesta itsestään.