lauantai 21. toukokuuta 2011

Luonnon Herra ja Herran Luonto.

Pentti Linkolan luontokuva on tiivistettävissä siihen, että luonnolla on kaksi uhkaa : Ihmisten väestönkasvu, sekä ihmisten luonnonvarojen tuhlaamisen kasvaminen. Tämän vuoksi hän kannattaa sitä, että luontoa voidaan periaatteessa puolustaa asein.

Tässä maailmankuvassa ihminen on tavallaan luonnon yläpuolella, ei osa luontoa, vaan luontoa vastaan. Siksi ihminen ei ole eläin, osa luontoa. Jotain jonka tuhoaminen olisi paha asia. Ihminen on luonnon ulkopuolisena kohtaa luonnon vain karsiutuessaan luonnollisesti. Takana voidaan nähdä biodiversiteetti keräilykohteenakin ; Linkola on hieman kuten suurin osa keräilijöistä ; Postimerkkeilijäkään ei yleensä kerää tiettyä merkkiä montaa, vaan haluaa mahdollisimman monta erilaista merkkiä.

Tämäntapainen ihmisen irrottaminen luonnosta on hyvin yleistä. Ihminen halutaan usein nähdä "einaturalistisena henkiolentona", tai jonain joka älynsä avulla kohoaa eläimellisyydestä. Näkemys on kristillisyydessä aika yleinen. Linkolan luontokuvassa tämä johtaa siihen että luonnon ja ihmisen keskinäinen kina korostuu. Linkolakin rakentaa uskontojen tapaan eräänlaisen synnintunnon ihmisille ; Kulutus ja saastutus ovat ikään kuin perisyntiä, jota vastaan on taisteltava.

Joku voisi ajatella että olisi mahdollista ajatella, että ihminen olisi yksi eläin, joka älylläänkin toteuttaa omaa eläimellisyyttään. Kulttuuri ja yhteiskunta on tällöin vain ihmiseläimen extended phenotype. Ja jos ihminen saastuttaa ja tuhoaa luontoa, hän tuhoaa itseään. Tässä sotiminen ei korostu.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tässä on mielestäni Linkolan ajattelun perusongelma. Hän karkottaa ihmisen luonnon valtakunnasta ja tulee näin vain vahvistaneeksi sen, minkä sivilisaatioprosessi aloitti, ihmisen vieraantuneisuuden luonnosta, eli viime kädessä maailmasta, todellisuudesta, omasta itsestään. Linkola onkin selkeästi kulttuurisuuntautunut ajattelija, hän ei halua niinkään yhdistää ihmistä ja luontoa kuin säilöä luontoa jonkinlaisena ihmiskulttuurista irrallisena erillistilana. Silti näitä Linkolan räikeitäkään ristiriitoja ei käsitellä kovin mielellään. On jotenkin epäkorrektia kajota niihin, koska Linkola on sellainen myyttinen kulttuuripersoona, hänen legendansa eheyttä halutaan varjella.