Sarjakuvien englanninkielinen nimitys "Comics" viittaa niiden alkuperään. Ensimmäiset sarjakuvat olivat luonteeltaan humoristisia, ja niiden hassuutta kuvattiinkin sanoilla funnies ja comics, joista jälkimmäinen on jäänyt elämään. Sittemmin sarjakuviin on lipsahtanut myös tragedioita.
Onkin mielenkiintoista huomata, että varhaiset sarjakuvat olivat siirtolaisten tekemiä. "Katzenjammer Kids", joka käännettiin suomeksi "Kissalan pojiksi" viittavat jopa nimeltään saksalaiseen peruun. Ensimmäiset sarjakuvat olivatkin hieman "kolttoshenkisiä", ja niissä oli raisua tyyliä. Sittemmin sarjakuvat muuttuivat massaviihteeksi, jolloin niistä hioutui provokatiivisia kulmia ja niiden henki muuttui yleisemmin loukkaamattomaksi. Ja sittemmin mukaan on livahtanut aina silloin tällöin myös ns. taidesarjakuvia.
Näin sarjakuvat näyttävätkin miten alakulttuurista on synnytetty valtava normaalikulttuuria mukaileva ilmiöä, josta pompahtaa esiin "ylätyylistä" kulttuuria, jota voidaan pitää kulttuurillisesti arvokkaana. - Ainakin jos on snobihenkinen.
Mielenkiintoista on kuitenkin miettiä, miksi alatyylinen liittyy helposti juuri farssimaiseen ja provokatiiviseen komiikkaan. Yleensä sivistymättömät ihmiset ovat nimittäin köyhiä ja heillä on ollut vaikeuksia. Jos he kuvaisivat omaa maailmaansa sellaisenaan, heiltä voisi odottaa tragiikkaa. Samoin snobihtavat ihmiset ovat tottuneempia huvituksiin, koska heillä on ollut niihin varaa ja aikaa. Tragediat otetaan kuitenkin mieluummin ylevinä.
Ehkä kysymys onkin tasapainosta. Vaikeuksien edessä elämää tasapainotetaan humoristisella mielikuvituksella. Ja riskittömän ja kevyen elämän tylsyyttä tasoitetaan tarinoiden kautta tulevalla jännityksellä ja kärsimyksen kokemuksina. Näin molemmille saadaan hieman laajempi elämänkirjo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti