"But you should realize ; Even if you seal that book, you'll open it again. You can't refuce it. Once people being using magic, they can never again escape temptation." ... "Relax and enjoy the pleasure without reserve."
("Bible black", ep 2)
Nyky -yhteiskunnassa onnellisuus yhdistetään usein onnistumiseen. Onnellisuudesta tulee tällöin suorite, jota mitataan instrumentalistisesti sillä mitä on tehty ja missä on käyty. Onnistumiskeskeisyys kattaa hyvin suuren osan optimointipuheestakin ; Korostetaan miten yrittäminen johtaa onnistumiseen. Ja tämä onnistuminen, tavoitteiden saavutus, on tarkoituksen täyttäminen ja tuottaa onnellisuuden.
Ajatus ei sinällään ole uusi. Jo Aristoteles liitti ihmisen tavoitteet onnellisuuteen. Ja minäkin olen sitä mieltä että arvot syntyvät siitä että asioita arvostaa. Mutta toteutumiskeskeisyyttä en sen sijaan ymmärrä. Pieni sisareni esitti tähän näkemykseen vastaesimerkin, liittyen gradun valmistumiseen : "Lopputyön palautusta ei seurannutkaan riemua ja helpotusta, kuten odotin. Takapiruni poistui ilman metelöintiä." ... "Olen tehnyt tehtäväni, olen turha! Puhhh! On kamalaa olla turha. Mutta on se ihan kivaakin, ainakin vähän aikaa." Päämäärän saavuttaminen ei välttämättä olekaan se huipentuma, vaan paras aika on juuri sen päämäärän tavoittelussa. Päämäärän saavuttaminen tavallaan poistaa koko päämäärän arvostuksen, jolloin siitä katoaa arvo ja toimista mielekkyys.
Tämäntapaisen asian saa myös keräilemiseen. Muumikirjoissakin kävi niin, että hemuli keräsi aluksi postimerkkejä. Mutta siirtyi sitten keräämään kasveja. Syy oli se, että hän sai postimerkkikokoelmansa täydelliseksi. Nyt hänen täytyi kerätä jotain muuta. Sillä hamstraaminen on hauskaa, kokoelman täydellisyys ei. Ei ole enää mitään mitä haluta. Näin päästään tietysti - minun lapsuudessakin esiintyneisiin, sittemmin ilmeisesti kiellettyihin - tarrapurkkakokoelmiin. Jotta päästään sanomaan asioita. (Itse itseäni siteeraten) "Täyteen ei saanut koskaan, ei vaikka kaveripiirissä kuinka söi. Projektit kuitenkin aina myös eteni, pikkuhiljaa. Näin sitä oppi elämään väistämättömän epäonnistumisen pettymyksessä ja sen tavoittamisen/tavoittelemisen riemussa." tai sitten "mitä sitä sanotaankaan täydellisestä kokoelmasta? pitää aina jättää jotakin puuttumaan. jos ei jätä, sen viimeisen postimerkin/keräilykuvan/posliinisen elefantin jälkeen seuraa kuolema." Keräilyn idea on juuri siinä että kokoelma on vajaa, ja purkkatarrat takasivat että epäonnistuminen täyden kokoelman saamisesta on hirmuisen epätodennäköistä.
Ehkä vahviten tämä toteuttaminen näkyy kuitenkin seksuaalisuudessa. "Venäläisiä unelmia" -kirjassa onkin aluksi kuvattu seksikohtaus, jossa on mukana pianonsoittoa ja korkeita aatelisarvoja. Seksin hurmiossa nautinta huipentuu orgasmiin, jossa nautintoa kuvaa läsnäollessaan poistuminen. Orgasmin hetkellä on nautinnossa on kuvattu mukaan tunteen ja hetken katoavuus ; Orgasmin hetkellä orgasmin on antanut lyhyen tunteen ja nautinto on jo itse asiassa karkaamassa ja poistumassa kokemusmaailmasta.
Tämä itse asiassa kuvaa onnistumista, epäonnistumista ja aihettaan, seksiä, kohtuu hyvin. Tämä huippuhetken epätäydellinen perusluonne on ongelma jos päämääräkeskeinen lähestymistapa kattaa koko ilmiön. Jos päämäärän saavuttaminen ei olekaan huippuhetki vaan siinä on mukana tavoitteiden raukeaminen, ei tilanne tietysti sovi onnellisuuskuvaan. Ja suorituskeskeinen maailma yrittää ratkaista tätä parilla tavalla. Sillä vaihtoehtonahan olisi korjata suorituskeskeisyys:
1: Korostetaan seksin teknistä laatua. Pitää saada monia orgasmeja. Tilanteen korjaamiseksi ei siis hyväksytä orgasmin luonnetta vaan aletaankin tavoittelemaan multiorgasmeja. Tällöin seksin ominaisluonteeseen liittyvä ongelma yritetään korvata lukumäärällä.
2: Toinen tie on tietysti lähteä pidätellyn seksin maailmaan, jossa itse seksin toteutusta pidennetään. - Tämä on tietysti erittäin henkistä ja hienostuneen sofistikoitunutta jos kutsut toimitetta tantraseksiksi ja hirveää pervoilua jos kutsut sitä orgasm deniali ksi. Molemmissa on kuitenkin sama perusidea, orgasmin lähellä lillimisajan maksimointi. Siinä lähellä onnistumista olemista pitkitetään tarkoituksellisesti.
Molemmissa lähestymistavoissa tietysti yritetään ratkaista jotain, jota ei kenties kannata tai edes voi ratkaista. Luultavasti paras tulos myös laadullisesti syntyy muutoin. Tämä perusongelma ei tietysti ilmene pelkästään kilpailuyhteiskunnassa, kaupallisuudessa ja seksuaalisuudessa. Vaan sitä törmää myös uskonnossa - ja etenkin siellä.
Kukka on kaunis ja lyhytaikainen, ja tavallaan matkalla hedelmäksi. Preciate that. Älä haikaile ikuisuutta, sillä sitä ei ole. Ja jos haikailet, et saa mitä voisit muuten saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti