Kirkkovaltio (Korjatkaa talo!)

"Suurin hyvä on se, kun toinen ihminen uhrautuu toisen puolesta. Suurimman hyvän edustaja ei kavahda, vaikka kohde kursailisi."
(Hikipedia, "Moraali")

Lasten kastamattomuus kirkkoon on ajanut esiin mielenkiintoisia uusia uskontokeskustelun uomia. Perinteisesti uskonnolliset ovat esittäneet ylläpitävää argumentaatiota, jossa uskontoon kastaminen on vanhempien oikeus ja lapsen paras. Uskonto -opetusta puolustetaan sillä että lapsi kasvatetaan vanhempien arvoihin. On ollut jopa tavallista että uskonnottomia moititaan siitä, että he haluvat hallita koko rakennelmaa ja kieltää vanhempien oikeuden kasvattaa lapsia siten kuin haluavat (väkivallalta puolustavien lakien rajoitteissa tietysti).

Tässä on viitattu perinteeseen, hegemonisen järjestelmän ylläpitoon, jossa kritiikki on poikkeus. On korostettu sitä miten vähemmistön arvoista ei haluta enemmistön arvoja. Onhan se demokratiaa.

Nyt kuitenkin on nousemassa esiin ääniä, jossa vähemmistö haluaa vähemmistön arvoista enemmistön pakotteita. Tästä löytyy hyvä esimerkki. Siihen viittaaminen on kuin viittaisi valtavaan määrään uskovaisia. - Sillä keskimääräinen yhteiskuntatasoa käsittelevä pro-uskonnollinen kirjoitelma on lähinnä vihainen klisee. Kun on nähnyt yhden on nähnyt ainakin viisitoistamiljoonaa. Ja kun on nähnyt viisitoistamiljoonaa, huomaa että suunnilleen kaikki kliseet on toistuneet jokaisessa.

Sen esittää että yhteiskunta ei enää enemmistönä seuraakaan kunnon kristillisyyttä, sitä joka on perinteikästä. "Joko on niin, että lasten vanhemmat ovat vieraantuneet kirkon sanomasta, tai sitten vanhemmat yksinkertaisesti eivät enää välitä. Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut aikojen alusta se että lapset kastetaan valtionkirkon jäseneksi. Näin heidät otetaan tämän yhteiskunnan jäseneksi, eikä jätetä ulkopuolelle jo elämän alussa." Tämä tekee heistä huonoja vanhempia. He ovat jotain, jota on syytä kritisoida, eli heidän vanhemmuuttaan ja oikeutta kasvattaa lapsiaan on syytä kritisoida ja moittia ääneen. "Luultavasti suurin osa kirkon vastaista kapinaa johtuu nykyajan piittaamattomuudesta. Lasten vanhemmat näkevät että kirkon jäsenyydestä on vain kuluja. He pitävät rahaa niin tärkeänä että pieneltä lapselta jää tämän kirkkovastaisuuden takia esimerkiksi kummit pois elämästä, puhumattakaan sitten kaikista muista nuoren ihmisen elämän avainkohdista, kuten konfirmaatio oman kaupungin seurakunnan edessä."
1: Onkin jännittävää huomata, miten kommenteissa ei edes riitä se, että ateisti kastaisi lapsensa. Vaan mukaan vaaditaan myös sitä, että vanhemmat nykyistä enemmän ottaisivat kantaa siihen että lapsi myös saisi kristillisen kasvatuksen. Toisin sanoen tässä tunnustetaan että enemmistö ihmisistä ei enää aja niitä arvoja joita tässä kirjoituksessa puolustetaan. Tämä vahvistaa eroa perinteiseen "nykytilaa ylläpitävään argumentaatioon", jolla kristinuskoa on puolustettu aina aikaisemmin. Ennen demokratia ratkaisi, paitsi nyt kun "agnostikot, ateistit ja passiivisesti uskovat" jne. on liian yleinen ilmiö. Tästä näkyy kristillisyyden opportunismi. Demokratia käy jos se on itselle mieluisaa, muuten taivaalliset lait on maallisia lakeja tärkeämmät.

Toki minäkin olen sitä mieltä, että kirkkomme ei ole rakenteellisesti "kansankirkko" jona sitä myydään, vaan nimen omaan "valtionkirkko". Mutta en sentään pidä valtiotamme kirkkovaltiona. Tässä suhteessa eroan kristillisestä eivalinnanvapaudessa olevan lapsen kastamisperinteen puolustamisesta. "Ei varmaan ole kaukaa haettua jos arvioidaan, että monet tuollaiset kirkosta eroajien perheet ovat juuri noita pienituloisia sossuperheitä, missä pienen lapsen vanhemmat kittaavat kaljaa aamusta iltaan ja kaikki sossurahat menevät juuri tämän elämäntavan tukemiseen. Eipä siinä paljon ajatella perheen tulevaisuutta kun sitten murrosikäisenä nämä samat lapset keskeyttävät peruskoulun erilaisten oppimishäiriöiden takia, kirkosta erotettuna ja muutenkin jo kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle syrjäytyneenä." Kirkon kannattaja sanoo siis että "valtio olen minä". Asioiden yhteys selviää helposti "Erotaan kirkosta jo alaikäisenä lapsena, ei mennä kasteelle, ei mennä ripille, koulut jää kesken, ei hankita ammattia, ainoa uraputki on sosiaalipummin elämä jossa kirkollisverostakin säästyneet muutamat kympit laitetaan viinapulloon nurkan takana." On hyvä kun on rehelliset ja faktuaaliset kuvat, tilastollisesti osoitetut syy -yhteyde eikä ollenkaan "musta tuntuu että" -tasolla tehtyä demonisointia, ad hominem -argumentaatiota tai leimaavia oletuksia siitä minkälaisia mitkäkin kohderyhmät ovat, joita ei ole todistettu tilastollisesti.
1: Mielenkiintoistahan tuossa roskassa on vain se nopanheitto joka päättää ovatko ateistit hienostotyyppejä jotka kultalusikka suussa ja akateemisuudessaan näpertelevät todellisuuden ulkopuolella ilman rajuja elämänkokemuksia. Vai ovatko he niitä kurjia raukkoja joilla on elämänkokemusta liikaakin. Herjaavat osaavat demonisoida, ja on ilmiselvää että heiltä puuttuu hienotunteisuus, sydän ja etiikka olla herjaamatta. Joten mielenkiintoiseksi jää vain se, millä kliseisellä strategialla se tapahtuu tällä kertaa.

Toki tilastoihin viitataan. Mutta on mielenkiintoista huomata, että miten yleistymisiä käsitellään. "Juuri viime talvena julkaistiin laaja kotimainen tutkimus jossa todettiin, että lasten ja nuorten päihdeongelma ja siihen liittyvä syrjäytyminen on lisääntynyt rajusti." Yleensä ottaen jos ateismi vanhemmissa aiheuttaisi ongelmia, niin silloin lasten ja nuorten onnettomuudessa olisi 10-20 vuoden viive ateismin yleistymisestä. Se kun on se ikä jossa aletaan lisääntymään. Nyt piikit näkyvät kuitenkin samaan aikaan. Jolloin olisi järkevää olettaa että niiden takana olisi kenties yhteinen syy. Kenties yhteiskunnassamme on jotain joka saa samanaikaisesti syrjäytymään ja muuttumaan ateistisiksi?

Tämä ei ole uskonnolle kiva lähtökohta. Suomessa uskonto on nimittäin ilmenemiseltään tiukasti julmentunut 1980 -luvulta lähtien. Matti Leisola alkoi ratsastamaan silloin "uudella raikkaalla tuulosella" amerikoista ja kreationismin maahantoi. Leisolan viehtymys USA:n uskontoon oli kenties sattumaa. Mutta toisen maan perinteen siirto ja menestyminen suomessa ei onnistu sattumalla. Yleistymiseen on syy, se sopii ilmapiiriin. Ei ole myöskään yllätys että naurettavia (jos ei ole niitä itse omakohtaisesti kokenut) piirteitä saanut saatanapaniikki tuli melko pian perässä.

Itsellänikin on antipatioita uskontoa kohtaan osittain juuri tämän uskonnon julmentumisen vuoksi. Sitä kun jotkut alkaa soittelemaan ympärille ja "varoittelemaan" saatananpalvonnasta jota ei tapahdu, ja vaikeuttavat tätä kautta koko elämää koulunkäynnistä työntekoon ja puolisonhankintaan, niin siinä voi tulla vähän sellainen olo että toimijat ovat (1) moraalittomia (2) idiootteja ja (3) jotain jonka intressien rattaisiin kapuloitten laittaminen on (a) ylen huvittavaa (b) eettistä ja (c) suorastaan velvollisuus.

Valitettavasti vaihtoehtona on alistuminen, jolloin tukea ei oikein saa mistään. Kirkosta löytyy toki joku "leppoiston edustaja" joka auliisti kertoo että aggressiivinen uskovakin on uskova. Ja että tämä aggressiivinen uskovakin tulee uskossaan onnelliseksi. Joten tätä uskonnollisuuden ilmenemistapaa ei saa eikä voi kritisoida. Eli suomeksi : Pappi tulee kertomaan sinulle miten vainojärjestelmää on ylläpidettävä. Tämä johtaa helposti eriytymiseen, etenkin jos ajattelee että on sitoutnut uskontoon. Silloin kun valtionkirkko on kirkkovaltio : Yhteisö, jonka ulkopuolella ei ole elämää. Kenties tämä yksillenapeilletehtyys ja julmuus erimielisiä kohtaan selittääkin miksi uskonnolisuuden sosiaalisuus näyttäytyy sosiaalisuuden sijasta sosiaalisuuden vertauksina.

Sosiaalinen hyväksymättömyys ja ignoraatio liittyvät yhteen. Ja "oikeaoppisuuspuhe" rakentaa, vahvistaa ja ylläpitää hyväksymättömyyden ja ignoraation ilmapiiriä. Tilanne on yhteisössä olevalle sama kuin yrittäisi elää nyky-yhteiskunnassa ilman rahaa. On olennaista huomata että julmistetulle uskovaiselle armolle on vaatimus tottelemisesta, dogman seuraamisesta. Kuulut kun toimit oikein. Ei ole itse asiassa puhettakaan mistään "tutustumisesta ja valinnasta". Ne ovat jotain jolla asia yritetään oikeuttaa. Koska tosiasian kuvaaminen on ikävää, se kuvataan kiertoilmaisuilla ja naamioidaan sellaiseksi että se voi tehdä myyräntyötä ; Vaikka se edustaa vähemmistön arvoja, se kaupitellaan enemmistön arvoilla samalla kun enemmistön arvot yritetään muokata vähemmistön arvoiksi. Totuus ja ilmiselvyys on, että julmistetussa uskonnossa kyse on indoktrinaatiosta sekä ajattelun että toiminnan tasolla ; Tutustumisen takana onkin sen perverssi kaksoisolento, dogmatisoituminen, näkemysten tietynlaistaminen. Oppi siitä miten pitää ajatella asioista, miten arvottaa ne. Ja valinnan takana sen kieroutunut versio, alistuminen ja kuuliaisuus Jeesuksen auktoriteetille. Jotta arvoja myös seuraa elämässä valvottavalla tavalla.

Julmistettu Uskoto levittää pahaa oloa ja valittaa sitten sen seurauksista. Jos joku siitä suuttuu ja alkaa pistämään vastaan, niin se ei kerrokaan että julmistettujen uskovaisten kannattaisi parantaa tapojaan ja ruveta vaikkapa ns. inhimillisiksi. Sen sijaan he päättelevät että pitää laittaa myllyyn lisää vettä. Näitä ihmisiä ajatellessa tulee hyvä mieli siitä että uskonnolla menee huonosti. Seurauksena kun on jotain todella todella hyvääkin.

Rehellisesti sanoen. Jos olisin uskovainen, suuttuisin näille tyypeille ja huutaisin että "lakatkaa auttamasta!" Nyt sen sijaan kysyn, että missä hänen toiminnassaan ja kritiikeissään näkyy se kristittyjen mainio ymmärtäminen, sosiaalinen tukeminen, välittäminen ja muu rakentava. On nimittäin pirun vaikeaa tulla eiuskovaisena perustelluksi siitä että uskonto on mainio, rakentava ja ystävällinen laitos, jos uskonto ilmenee ensisijassa vallankäyttönä ja herjoina ja kaikkena muuna pahana, ärsyttävänä ja kiusallisena. Jos uskovaisuus ilmenee (a) siinä että joku aggressiivinen uskovainen lyö sinua henkisesti ja jopa sosiaalisesti maahan ja (b) uskovainen leppoisto irrelevantisoi ongelmalliset osa -alueet ja suvaitsee sitä tyyppiä aggressiivista uskovaista,niin ei ihme jos homma ei toimi..

Uskovaisten ja etenkin valtionkirkon tulisi huomata se, asia, että he ovat palveluntarjoajia. Siis vähän kuin vuokranantajia. Jos ihmiset eivät halua asua heidän taloissaan, niin ei pidä haukkua vuokraajia ; Jos he eivät asetu asumaan muutenkaan, niin eivät he muuta asumaan pilkkaamalla. Sen sijaan kannattaisi vaikkapa korjata se talo jota vuokralle tarjotaan. Poistaa omilla avaimilla sisääntulevat ja tuppautuvat toiset/entiset vuokralaiset. Antaa myös yksityisyyttä sen sijaan että tarjoaisi lukotonta sekakommuunia jossa kaikki voi tunkea nenäänsä kaikkiin toisten asujien elämään. Ja huoltaa se hemmetin pahalta haiseva viemäri kuntoon. Kenties laskea vuokraa. Mutta jos talo on huono, ei vuokranlasku auta. Koska kyse ei välttämättä ole hinnasta, vaan siitä että siinä talossa muka pitäisi asua ylipäätään.

"Kyllä minäkin siinä tilanteessa varmasti tuntisin oloni ylpeäksi, kun saisin noin hyvää asiaa tukea, ilman että minulta mitään kysytään asiasta."
(Hikipedia, "Moraali")