Yllä otettu graffiti on kuvattu Tikkurilassa. Siinä on kirjoitusvirheitä ja se on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen poliittinen julistus. - Jossa voi kenties olla kuitenkin siitä huolimatta tiettyä viisautta."Count-Up" -blogissa huomautetaan miten nyt on vallassa "jokotai" -keskustelu. Hän ajaa diplomaattisempaa "sekäettä" -linjaa. "Suomen kansasta ei saa pulinoita helposti pois. Jotain päättäjien on kuitenkin päätettävä pulinoiden keskelläkin." Moni voi pitää tämänlaista aktiivista politiikkasuhteena poliitikkojen työn häiritsemisenä. Kuitenkin itse pidän juuri aktiivista politiikkasuhdetta hyvänä ja tavoiteltavana asiana. Diktatuureissa ja harvainvallassa on eliitti joka päättää ja muut ovat hiljaa, jotta harmoniaa ei häirittäisi.
"City -lehti" päästi tässä irti artikkelin "Persun nuolenta" . Se löytää suvaitsemisen suvaitsemisesta vakavan puutteen ; Liberaalit ovat määrittyneet suvaitsemisen kaikkialle ; Esimerkiksi kun vastaan tulee jokin perussuomalaisen kaltainen suvaitsematon, olisi jotenkin kaksinaamaista olla suvaitsematon ja samalla vaatia suvaitsevaisuutta muilta. "Uuden suvaitsevaisuusimperatiivin mukaan persuja ei siis tule ainoastaan sietää, vaan heitä pitää suoranaisesti nuolla, ettei liberaalijoukkue vain kärähtäisi älyllisestä epärehellisyydestä. Eli: suvaitsemattomuus rasismia kohtaan on yhtä paha synti kuin suvaitsemattomuus ulkkiksia kohtaan. Tai persut saavat olla suvaitsematta ulkkiksia, mutta me taas emme saa olla suvaitsematta persuja? Vai persut eivät saa olla suvaitsematta ulkkiksia, emmekä mekään?" Näin liberaalia suvaitsevaisuuskenttää uhkaa mutkikkaat ongelmat ja se ilmenee helposti kaksoisstandardina, jossa suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuus on rike, toiselta vaaditaan mihin itse ei kyetä - kun se tuodaan esiin jo kriittisessä lausunnossa.
Tämä on huomattu ja tätä varotaan. Näin päädytään suvaitsemaan suvaitsemattomuutta. Mutta sen seurauksena suvaitsemattomat saavat olla suvaitsemattomia, jolloin ihanne ei täyty. Ydinkysymys on erittäin relevantti ; "miten liberaalit kykenevät generoimaan kuolaamaansa arvokeskustelua, jos se on torpattu omienkin joukossa, jopa mielikuvituksen tasolla?" Sillä juuri tämä seuraa suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta ; Arvokeskustelun kieltäminen. Suvaitsemattomuutta suvaitseva pakottautuu arvorelativismin maailmaan. Sen jälkeen ei enää ole mitään etiikkaa, on vain erilaisia ja yhtä hyväksyttyjä näkemyksiä. Maailma muuttuu nihilistiseksi - ei moraalittomaksi vaan amoraaliseksi.
Mitään keskustelua ja päätöksiä ei tapahdu, jos ei ole moraalista kontekstia. Pelkkä "erilainen - samanarvoinen" ja sen suvaitseminen ei johda muutokseen tai päätöksiin.
Tämä vihje on olennainen. Olen käyttänyt tätä aika paljon valtionkirkkomme kritisoimisessa. Suvaitsemattomuutta suvaitseva "leppoisto" toimii käytännössä suojakilpenä aggressiiviselle ja suvaitsemattomalle ; Tilanne on niin että on aggressiivinen ja suvaitsematon vähemmistö, ja enemmistönä massa leppoistoa joka haluaa työrauhan ja joka de facto toimii suvaitsemattomien suojana ; Jos suvaitsemattomuutta kritisoi, juoksee aggressiivinen lauma suvaitsevan uskonnon taakse ja muistuttaa että kaikki ei ole aggressiivisia. Ja vastaan juoksee leppoiston jäsen joka selittää että ei olekaan. Näin lopputilanne on se, että suvaitsemattomuutta suvaitseva enemmistö toimii suojana suvaitsemattomalle ytimelle joka toteuttaa intressejään.
Ja sitten ihmetellään kuinka ihmiset vieraantuvat kirkosta ja ovat kriittisiä sitä kohtaan. On selvää että jos keskustelu ei toimi, ja suvaitsemattomien suvaitsemisen nimissä suvaitsevaisuuden kritisoijat vaiennetaan, käy niin että suvaitsemattomuutta suvaitsevat (lienee enemmistö ihmisistä potentiaalisesti tämänlaisia) lähtevät.
Asialle ei oikein tunnu voivan mitää. Eikä auta vaikka vaatisi leppoistolta "suvaitsemattomuutta suvaitsemattomien suvaitsemista". Ja teen sen juuri niillä samoilla argumenteilla jolla suvaitsemattomuuden suvaitseminen on mahdollista. Sillä he eivät jaksa mennä näin syvälliseen ajatteluun. - Ja siinä joutuisi todentamaan oman toiminnan potentiaalisen halpamaisen pahuudenkin, eikä se ole mukava huomio joten ihminen sitä helposti väistelee.
Tosiasiassa politiikka ja uskonto joko ansaitsee meteliä. Tai sitten se on turha laitos joka ansaitsee vaipua unholaan ja ignoraatioon merkityksettömänä ; pohjimmiltaan nihilistinen laitos tunnustautuu joksikin johon ei ladata arvostusta, jolloin samalla katoaa motivaatio ajaa mitään asioita. Hitot mitään työrauhaa. Politiikka on yhteiskunnallista keskustelua. Ei jotain hommaa joka delegoidaan jollekulle ja sitten unohdetaan. Politiikasta kannattaa vaieta yhtä suurella voimalla kuin mikä vaaditan yhteiskunnasta irtautumiseen.
Siksi otsikko - koska asioilla on väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti