torstai 19. toukokuuta 2011

Jaetut yhteiset ominaisuudet.

Eräs varsin kliseinen Jumalatodistuksien puolustustapa on "vedota neutriinoihin". Tässä ajattelussa korostetaan miten empiria näyttää massattomiakin kappaleita. Tässä on pohjalla yritys vaikuttaa intuitioon siitä mitä empiria on. Havaitsemista siinä mielessä mitä me arkielämässämme sitä teemme.

Kuitenkin empirian "synkkä salaisuus" on juuri se, että neutriinot ovat empiirisiä kappaleita. Se empiriakuva jota ne eivät vastaa on arkijärjen mukainen tiedekuva, joka ei itse asiassa ole kovinkaan lähellä sitä, mitä tieteenteossa ja tieteenfilosofiassa tunnetaan.
1: Eli toisin sanoen argumentti perustuu väärään tiedekuvaan, ja arkijärkipohjaisiin ennakkoluuloihin joita on luultavasti boostattu "oikeaoppisuudella" jossa on ryhmäänkuuluminen ja sielun pelastuskin mukana ; Jos et jaa näkemystä niin köpelisti käy. Tämä ei ole mikään hyvä lähtökohta.

Mutta katsotaan hieman neutriinoa ja sitä, miten siitä tuli tieteellinen teoria. Neutriino lähti lähinnä ad hoc -selityksenä, jota Pauli piti varsin epätyydyttävänä pelastuskikkana. Mutta kehittyivät tästä, neutriinojen ympärillä on tutkimusohjelmia jotka yrittävät havaita merkkejä neutriinoista. ; Eli esimerkin hiukkaset ovat massattomia, mutta niitä voidaan tutkia.

Samoin, vaikka tiede etsii gravitaation aikaansaavaa perushiukkasta eikä ole löytänyt sitä vielä. Mutta se ei ole pelkkä oletus, vaa takana on perusteltu teoria, joka haluttaan vahvistaa. Ja tämän teorian vuoksi rakennetaan hiukkaskiihdyttimiä, jonka avulla hiukkanen voidaan saada kiinni. Syynä on se, että sitä ei "vaan oleteta". Vaan gravitaation heikko luonne selittää sen, miksi Higgsin bosonia on vaikeaa havaita. Ja teoria sen toiminnasta taas vaatii että sillä on tietynlaiset ominaisuudet. Näin jos sitä ei löydy, niin fysiikan standardimallia joudutaan rukkaamaan.

Näin asia ei olekaan niin yksiniittinen kuin voisi luulla. Esimerkeistä löytyy epäanalogia. Ja koska epäanalogia osuu suoraan empirian metodologiaan ja ytimeen, ero on pakosti olennainen. Voidaan sanoa että neutriino täyttää empirian, mutta ei arkijärjen, mukaiset tiede -ehdot. Arkijärjestä tuntuu että neutriino on jotain "varsin kaukaa haettua" ja sillä on kummallisia ja epäuskottavia ominaisuuksia. Mutta näin ei olekaan, kun asiaa katsoo vähänkin tarkemmin.

Syy, miksi teologit viittaavat neutriinoihin eivätkä korosta miten Jumala tuottaa selviä ja havaittavia ihmeitä - joita esimerkiksi Vanha Testamentti on pullollaan - jotka nostasivat Jumalan maanjäristyksiä suuremmaksi ja havaittavammaksi voimaksi. Jumalan havaitsemiseksi ei ole keksitty mitään hiukkaskiihdyttimen kaltaista tavoittelukeinoa.

Siksi uskallankin sanoa varsin kohtuullisen väitteen. Jumalaa verrataan mielellään massattomaan kappaleeseen, koska olematon Jumala jakaa hyvin paljon ominaisuuksia massattoman tai näkymättömän tai ei vielä löydetyn ilmiön kanssa. Siksi vertausvalinnan huomaaminen on olennaista. Analogia rakennetaan juuri näihin kappaleisiin - eikä joihinkin muihin - syystä. Syy on se, että nämä perustelut eivät itse asiassa ole Jumalatodistuksia tai uskonnon rationaalisuuden osoituksia. Vaan yrityksiä selittää parhain päin se, että mitään vakuuttavia (tai edes surkeita) todisteita ei ole.

Ja jotta kyseessä ei ole vain pelkkä vinoilu, on tietysti ensin vain huomattava että se perustelutapa joka tekee neutriinosta rationaalisen uskomuksen ei päde Jumalaan. Tämän eron huomaamisen jälkeen lopputila on lähes päivänselvä. En kuitenkaan väitä että tämä tekisi Jumalasta olemattoman. Mutta perustelemattomaksi ja perusteettomaksi sitä kenties voi jo ihan hyvällä sydämellä ja tervein mielin tältä pohjin kutsua.

Ei kommentteja: