Maailmankuvan vaikutus seksuaalisuuteen on nostanut jonkin verran meteliä. Siinähän kerrotaan, että uskontojen välillä on syyllisyyseroja, ja että tämä vaikuttaa seksin laatuun. Uskovaiset eivät ole pitäneet tutkimuksesta, ja siksi sen arvo on pyritty nollaamaan.Otan hieman esille muutamia pääteemoja tämän parista.
Uskovaiset ovat kyseenalaistaneet tilastot, kun sosiologiassa on kysymys otannasta ja että ihmisissä on variaatiota. Korrelaatiota ei saa sekoittaa kausaatioon. Tämän vuoksi lausunnot ovat jopa sanonet "Kannattaako niillä ylipäänsä liikaa päätään vaivata tai perustaa näkemyksiään niiden varaan." Tämä tarkoittaa sitä että sosiologiassa tilastollinen lähestyminen tulisi kokonaan hylätä. Tässä on viitattu myös siihen että kun kaikkia ilmiöitä ei voida ottaa esille, saattaa esiin nousta Simpson's paradox. Ja että kun tutkimus on erehtyväisten ihmisten käsissä, kannattaa luottaa enemmän Jumalaan kuin sosiologiaan.
Olennainen asia huomata, on se että tilastolliset tutkimuksen pätevät keskimäärin, eikä enemmistöstä poikkeavien löytyminen tarkoita samaa kuin tutkimuksen pätemättömyys. Ilmiö ei väitä yhdistävänsä yleisestä yksityiseen, se löytää yhteyden joka on yleensä ottaen todellinen. Voidaankin sanoa että tutkimukset itsessään ovat neutraaleja, vika on tulkinnassa ja tulkinnan laajuudessa.
Esimerkiksi yllä oleva tutkimus saa monet ajattelemaan sitä, että kenties heidän kannattaisi ryhtyä ateisteiksi parantaakseen seksielämäänsä. Tutkimus kuitenkin kertoo että mormoneilla keskimääräinen syyllisyys seksissä on 8.19/10 ja ateisteilla keskiarvo on 4.71/10. Tämä näyttää että syyllisyyden aste on keskimäärin huomattavasti alhaisempi. Mutta silti varmasti löytyy mormoneja joiden syyllisyys on 1/10 ja ateisteja joiden syyllisyys on 10/10.
Sosiologian kieltäminen tässä kohden on uskovaisilla ymmärrettävää ; He katsovat että tutkimus antaa epämiellyttävän leiman uskonnoille. He kokevat tämän uskonnonvapauden loukkaamisena ja pilkkana. Kuitenkin tutkimus itsessään kertoovain että syyllisyys-yhteys uskonnon välillä on olemassaoleva. Näin ollen tutkimus kertoo uskonnon vaikutuksesta.
Olennaista on huomata, että tämänlaiset tilastolliset varovaisuudet unohtuvatkin uskovaisilta aina, kun esiin nousee jokin tutkimus jossa uskonto tekee jotain paremmin. Näin kävi esimerkiksi kun puhutaan uskonnon vaikutuksesta pitkäikäisyyteen. Tämän näytettiin osoittavan että uskonnot ovat hyvä asia. Kuitenkin tämäkin yhteys oli nimen omaan tilastollinen. Ja itse asiassa uskovaiset jättivät tutkimuksen käsittelyssään huomiotta monia oleellisia asioita. Uskontokeskustelun tuodessa jotain positiivista uskonnosta, käy niin että samojen tilastoihin liittyvien asioiden esiinnostaminen on häijyä pahuutta ja totuuden hyväksymättömyyttä.
1: Samoin varovaisuus unohtuu esimerkiksi siinä vaiheessa kun uskovainen alkaa puolustamaan uskontoa viitaten siihen että ateismi muuttaisi angtiseksi nihilistiksi, moraalittomiksi ja onnettomaksi ihmiseksi. Tälle ei ole edes tilastoa tukemaan asiaa, mutta yhteyteen luotetaan silti.
Se, miten pro-uskonto -tutkimukset otetaan eri tavalla kuin anti-uskonto -tutkimukset kertovat että taustalla ei ole mikään rationaalinen analyysi jossa on tilastomatematiikan vahvuudet ja heikkoudet käsitelyssä. Kyseessä on assimilaatio, jossa omaa maailmankuvaa tukevat asiat otetaan sellaisenaan ja vastustavia ei. Tällöin uskovaisten negatiivinen suhtautuminen esimerkiksi tähän seksuaalisuustutkimukseen tarkoittaakin itse asiassa sitä, että se tuottaa uskonnolle muutakin kuin puhtaasti hyviä asioita, siinä on myös negatiivisia seikkoja.
1: Tätä tietysti peitetään selittämällä että ollaan huolestuneita leimaamisesta, jossa koko uskonto muuttuu pahaksi. Mutta tosiasiassa tämä tutkimuskin käsittelee yhtä piirrettä. Joten tutkimuksen dikotominen luonne on itse asiassa olkiukkomainen kyhäelmä. Kyhäelmää tarvitaan, koska muuten paljastuisi se, mikä näkyvillä on. Tuohtumuksen syy on se, että uskonnosta sanotaan yhtään mitään negatiivista. Sillä tätähän ei saa sanoa. Uskonto on uskovaisille jotain jota saa vain kehua. Ja kehuva tilasto on "hard science", joka näyttää tosiasian, ja sen kiistäminen on tosiasiat kieltävää ateistista irrationaalisuutta. Vastustava taas on "irrelevanttia roskaa", joka kertoo ateistien epäkunnioittavasta ja pilkkaavast asenteesta. Molemmissa tapauksissa uskonnoton on typerä ja paha ~ moraaliton ääliö.
Tietysti on helppoa huomata, että minäkin olen huomannut puutteet uskovaisten tilastoissa. Ja että tässä itse asiassa puolustan seksuaalisuustutkimusta. On selvää että maailmankuvani tekee tästä ratkaisuta helpon. Mutta on hyvä huomata myös, että otan samat metodologiset puutteet mukaan tässä tutkimuksessa. Toisin sanoen yritän sentään hallita idioottimaisuuttani. Oma kannanottoni onkin, että tilastoihin kannattaa rakentaa maailmankuvansa. Sillä jos puhutaan vaikka yhteiskunnasta, seurakunnasta, uskonnoista tai muista missä on monta ihmistä, on siinä yleensä riittävästi ihmisiä jotta tilastollinen taso on perusteltua ottaa mukaan. Tulos ei ehkä ole täydellinen, mutta vajavainenkin tieto on parempi tapa rakentaa maailmankuva kuin rakentaa sitä puhtaasti ennakkoluuloille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti