"We may think we're being scientists, but we're actually being lawyers."(Jonathan Haidt)
Tuore tuttavuuteni, "Philosophical Disquisitions" -blogi kertoo historiallisesta ajattelutavasta. Siinä ajateltiin että Jumala on voittajien puolella. Eli käytännön onnistuminen kertoi oikeasta maailmankuvasta ja oikeasta metafysiikasta. Tämä on olennaisessa osassa esimerkiksi siinä, miten Konstantinus suuren uni muuttui merkittäväksi todisteeksi kristinuskon toimivuudesta. Kun hän näki unen joka kertoi että "Tässä merkissä olet voittava", ja kun hän totteli unta ja voitti taistelun, muuttui uni ikään kuin ennustukseksi joka oli toteutunut. Jos uni ei toteutunut ja voittoa ei tullut, se unohdettiin koska vain voittaneet unet olivat "Tosi Maailmankuvaa".
Sama logiikka toimi myös keskiaikaisessa kaksintaisteluperinteessä. Kaksintaistelujen oikeuttamisen takana oli kunnia ja kunniattomuus. Voittaja nähtiin joksikin jonka pyrintöjä Jumala komppasi. Voittaminen kertoi siis siitä että voittajalla oli Tosi Maailmankuva ja Tosi Pyrkimykset.
Nykyhistoriantulkitsija näkee tämän tietysti helposti tapana jolla oikeutetaan sitä että "historia on voittajien kirjoittamaa." Eli asia nähdään manipuloivana. "Philosophical Disquisition" muistuttaa tässä kuitenkin siitä, miten maailmankuvamme on itse asiassa muuttunut hyvinkin radikaalisti noista ajoista. Esimerkiksi Alvin Plantingan argumentaatio nojaa ajatukselle, että pärjääminen ei ole sama asia kuin oikeassaolo. Hänhän on esittänyt että naturalismilta puuttuu tae juuri siksi että "adaptatiivinen" ei tarkoita samaa kuin "olla oikeassa". Totuusarvon sijasta katsotaan oikeaa ulkoista reagointia. Sen sijaan Plantingan mukaan kristityillä on tae, jolloin he voivat luottaa että oikeassolo on mukana.
Huomio on minusta varsin mielenkiintoinen ja jopa tärkeä. Ja moni, kuten minä, pitää selviönä että ihminen ei ole luonnostaan totuudessa elävä rationaalinen olento. Ihmiset hankkivat kummallisia uskomuksia vain siksi että se vahvistaa henkiinjäämistä, kuten esimerkiksi vahvistaa ryhmää. Näin uskonnolle saadaan tilaa. Ei siksi että uskonto olisi Totta, vaan siksi että uskomiseen uskomisessa on takana jotain perää. "Philosophical Disquisitions" nostaakin täsä esiin David Sloan Wilsonin näkemyksen, jonka mukaan "the beliefs are selected for their social benefits, not for their ability to track the mind-independent truth. In the case of by-product theories, the beliefs are produced by a mechanism with a propensity for making type 1 (false positive) errors." Eli ihmiset ovat virittyneet tunnistamaan Jumalan kaltaisia olentoja vaikka niitä ei olisi olemassa, koska siitä on etua. Ihmisten järkevyys onkin enemmän sitä, että he vakuuttavat muita siihen näkemykseen jota he itse kannattavat ja vakuuttuvat muiden näkemyksistä myös sosiaaliset edut mielessä. Totuusarvo jää tässä etäälle.
Tämä selittääkin osaltaan pseudotieteiden menestystä. Sillä jos intuitiomme ovat erehdykelle alttiita, tiede voi varsin helposti tuottaa intuitionvastaisia tuloksia. "Philosophical Disquisitions" kertookin että "the content of scientific beliefs need not be consistent with commonsense, all that matters is that the method used to derive those beliefs is consistent with commonsense. Indeed, scientific beliefs are quite often counter-intuitive."
"The Science why we don't believe in science" -juttu miettii samaa kysymystä, jonka se tiivistää paradoksiin siitä "miten evoluutio kehittää ihmisiä jotka eivät usko evoluutioon". (Tämä on tietysti kysymys jonka skientistisen evolutionistin on selitettävä.) Sekin kertoo ryhmään kuulumisen merkitystä oman ennakkonäkemyksen tukemiselle, assimilaatiolle. Sen mukaan monessa tilanteessa päättely muistuttaakin enemmän sosiaalista oikeudenkäyntiä kuin totuusarvoa punnitsevaa perustelua. Tämä tarkoittaa sitä että meillä ihmisillä on mielessään ennaltapäätetty voittoasema, oma mielipide, jota puolustetaan agendalla joka pyrkii puolustamaan sitä mahdollisimman hyvin. Ja sitten sitä viedään läpi sillä tavalla että "tiettyjä virheitä ja puutteita" sallitaan omalle näkemykselle. "Our "reasoning" is a means to a predetermined end-winning our "case"-and is shot through with biases. They include "confirmation bias," in which we give greater heed to evidence and arguments that bolster our beliefs, and "disconfirmation bias," in which we expend disproportionate energy trying to debunk or refute views and arguments that we find uncongenial."
Kaksintaistelun lopputuloksen ratkaisevuuteen ei enää uskota tieteessä. Mutta oikeasti tila ei kuitenkaan ole paljon muutakaan. Kuitenkin tässä on huomattava, että intuition luotettavuuden romahduttaminen ei vielä tarkoita samaa kuin tieteen tukeminen.
Itse kannatan toki sitä että tieteelläkään ei ole lopullista varmuutta. Se on vain "ainut mitä meillä on". En usko että nousemme inhimillisen, puutteellisen, ajattelumme yläpuolelle. Voimme toimia vain parhaamme mukaan. Ja näin tiede latistuu "eilopullisestivarmaan" näkemykseen, jossa metodologia, jaettu perustelukenttä, on ainut vertailukohta joka on. (Minun puolestani jos et luota empiriaan, niin siitä vaan. Mutta en sen jälkeen välitä paskaakaan mitä sanot. Minua kiinnostaa vain argumentaatio jota käydään tällä tietyllä perustelukentällä.)
Mutta voidaan silti leikkiä mukana ja kokeilla mitä käy jos leikitään "sillä toisella puolella".
Moni lähestyykin tieteen tukemista Plantingan tapaan ; Annetaan intuitiolle warrant, eli pidetään sitä varmana ja luotettavana ja koska tieteellinen metodi sopii monin paikoin intuitioon, saa koko tieteellinen järjestelmä tätä kautta tukea. Ja koska tiedettä voidaan tukea, voidaan samalla systeemillä saada tukea myös Jumalalle ja yliluonnolliseen uskomiselle. Tämä perustelu rakentuu selkeästi analogiseen päättelyyn.
Tässä on hyvä huomata ero, joka on a priorisen mahdollisuuden ja käytännön välillä. Voidaan nimittäin sanoa että tiede on paljon vahvemmilla kuin uskonto; Taistelun voitto on vain valtaa ja mahdin antamaa oikeutusta, mutta esimerkiksi jos tehdään keksintö, siihen liittyy teoria toimintaperiaattesta. Näin esimerkiksi teorioita testataan eri tavalla kuin väitteitä Jeesuksen ylösnousemuksesta. Ja niin kauan kuin naturalistinen koe ei ole liittämässä uskonnollista väitettä todellisuuteen, on selvää että uskonnon samankaltaisuus tieteen kanssa vähenee ; Epäanalogisuus heikentää argumenttia.
Näin saadaan kohtuullisen helposti hyväksyttävissä oleva argumentti jossa selitetään että Teologis-hengelliset konseptit ovat hyvin erilaisia tieteellisten teorioiden kanssa; Ihmeet ja Jumalalliset interventiot ovat luonteeltaan ennustamattomia, inkoherentteja, eitoistuvia, niissä ei ole ennustusvoimaa, ne eivät ole kumottavissa... Ja niiden vastapainoksi tieteelliset uskomukset ovat kaavamaisia eli niillä on koherenttia ennustavuutta. Ne voidaan jopa kumota. Tieteellisistä teorioissa on mahdollista löytää aukkoja, koska ne asettavat itsensä alttiiksi kritiikille. Ja niiden käsitteistöön liittyy empiriaan. ~ Mutaatiot, mustat aukot ja jopa gravitonit ovat empiirisesti paljon varmennetumpia kuin Jeesus. Logiikka ja tieteen metodologia ovat sellaisia että niiden toimintarakenteesta voidaan debatoida ja ne voidaan ymmärtää. "yliluonnollisissa tieteissä" asiat taas ovat väitteenomaisempia - ja siksi siinä on niin valtavasti eri mielipiteitä ja innokkaita eksperttejä omine näkemyksineen.
Tilanne ei selvästi ole samanlainen molempiin suuntiin. Näin uskonnon varmuuden vahvistaminen vaatii aivan erilaisia painotuksia kuin tiede. Eli jos katsotaan että tiede on "kehitettyä intuitiota", joutuu väistämättä ottamaan etäisyyttä epäanalogiseen uskontoon. Hänen täytyy pitää tärkeänä asioita, jotka tekevät uskonnon maailmasta epäuskottavamman. Ja jos lähestyy uskontoa, etääntyy samasta syystä tieteeseen luottamisesta.
1: Tietysti tämänlainen analogiaan perustuva debunkkaus on eri asia kuin "lopullinen ja ehdoton kumoaminen". Mutta debunkkaus on debunkkausta. Jokin näkemys on paremmin perusteltu kuin toinen. Jolloin se toinen on huonommin perusteltu. Tästä erosta jokaisen pitäisi tietää kumpaa on hyvä kannattaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti