Näyttö.

Moni ei pidä matkalipuntarkastajista. Eikä televisiolupatarkastajista. Niissä on jotain joka liittyy kyyläämiseen. Omalta kohdaltani en ole pitänyt heitä koskaan minään ongelmana. Yleensä ostan liput. Ja joskus unohtuu. Kun joku tökkää minulle sakon kun minulla ei ole lippua, maksan sakon. Eikä siitä sen enempää. Systeemin tuleekin toimia täten. Kaavani on hyvin yksinkertainen ; Jos minulla on lippu, en saa sakkoa ja jos minulla ei ole lippua, en venkoile ja maksan sen.

Tämä kaava ei näytä pätevän. Näin kävi tänään matkalla töihini Sörnäisiin. Maksoin kännykkälipun metroon ja pomppasin liukuportaisiin. Liukuportaiden alla oli matkalippujentarkastus ja näytin heille lippuni. Sain sakot suullisella perustelulla "liian vähän viivettä". Tässä muistutetaan vanhasta junapummijoiden kikasta, jossa he painavat itselleen kännykkälipputilauksen siinä vaiheessa kun "smurffi" astuu näköpiiriin. Itse olin lähettänyt sen jo paljon aiemmin.

Suullisesti minulle sanottiin että maksu pitää olla ennen kuin astuu sen keltaisen viivan yli. Tämä oli jo sinänsä kummallinen lausunto, koska olin tehnyt juuri niin. Viive olisi toki ollut liian pieni, jos olisin tullut metrosta. Mutta nämä pysäyttivät asemalaiturille tulijat. Joten kun on siellä ylhäällä lähettänyt sen viestin, niin on juuri sen verran viivettä.

Itse asiassa kännykkälippuani ja sakotusajankohtaa joka on minuutin tarkkuudella laitettu, voi käyttää kalibroimaan liukuportaiden kulkunopeuden estimointiin. Ja siinä on väliä sen verran, että siinä ajassa ehtii taatusti liukuportaiden puolelta aika pitkälle sen keltaisen viivan tuolle puolelle. (Katso kuva.)Viivettä on puolen minuutin verran. Se ei ole paljon metromatkustuksessa, mutta se on paljon jos sen aikana kuljetaan yhdet - ei edes kovin pitkät - liukuportaat. Ja jos minusta näkyy liikettä kameroissa, on selvää että näkyy missä vaiheessa käytän kännykkää - ja tämä ei ole liukuportaissa.

Hoidinkin asiaa tänään byrokraattisesti ja saan sakkoni takaisin ; Joudun siis aikuisten oikeasti ensin maksamaan sen sakon, ja sen jälkeen se maksetaan minulle takaisin! Näin sanoo jopa itse sakkolappu "Tarkastusmaksu on maksettava viitenumeroa käyttäen viikon kuluessa tämän tarkastusmääräyksen antamisesta. Mikäli tarkastusmaksua ei makseta viimeistään tilisiirtoon merkittynä eräpäivänä, se voidaan periä ulosottotoimin matkustajalta ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty, huolimatta matkustajan tekemästä oikaisuvaatimuksesta tai valituksesta." Maksuaikaa on viikko, valitusaikaa kaksi. Toisin sanoen raha kiertää maailmaa for nothing. Eli toisin sanoen ; Olosuhteisiin nähden on varsin perusteltua uskoa että olen rehellisesti maksanut lippuni. (Kuten btw. olenkin.)

Mutta tosiasiassa tässä ei ole kaikki. Sillä asialla on toinen puoli. Tähän vihjaa se, mikä sakkolappuun on laitettu sakotuksen syyksi. Siinä olisi tilaa "vanhentuneelle lipulle" tai "väärälle lipulle". Sen sijaan lausunto on "ei lippua". Se on rasti pirun kummallisessa paikassa, kun olen kuitenkin läiminyt näköelinten ulottuville kännykkälipun. Ja sen vääryyttä on suullisesti korostettu. Silloin luulisi raksin nasahtavan ihan eri kohtaan jossa se nyt on.

Tilanteesta jäi vähän sellainen olotila, että ulkoisesta habituksesta tai muusta minuun liitetystä mielikuvasta tai tiedetystä faktasta johtuen on haluttu hieman leikkiä "pomputa ääliötä" -leikkiä ; Näytän toki tyylitajuttomalta ja perin köyhältä ~ juuri sellaiselta elämäntapataiteilevalta postmodernilta viiksimieheltä, jonka tekotaidetta ei valtion varoin pidä tukea. Eli stereotyyppiseltä junapummaajalta. Tai sitten muu syy, esimerkiksi olisi mukavaa tietää tämän sakottajan nimi ja hieman kaivella onko hänellä jotain vakaumuksellisia tai sosiaalisia kytköksiä tiettyihin uskonnollisiin pikkuinstituutioihin..

Turhaan loikittamisleikkiin ryhtyminen on ainakin tätä kautta helppoa ymmärtää ; Joko en uskalla nostaa meteliä, jolloin tule 80 euroa kiusaa. Tai sitten käyn prosessin läpi, joka vaatii valituksen muotoilua, byrokraattien kanssa asiointia, nettipankin käyttöä ja muuta vastaavaa. Joka on suoraan sanoen kiusallisesti ja inhottavasti käytettyä turhaa aikaa ja murhetta. Sellaista jonka aikana voi tehdä likimain mitä muuta tahansa.

Eli että tämä temppu on tehty tahallaan, mutta sillä lailla että siitä ei tule juridisia seurauksia. Sillä intentio tulisi näyttää selvästi toteen, tai tekijä on syytön. Vihjailu on sen sijaan asia erikseen. Toiselle saa helpommin syntymään vaikutelman, kuin mitä tämän vaikutelman todistamiseksi vaaditaan.

Mielenkiintoinen tilanne olisi ollut tietysti siinä vaiheessa, jos minulla olisi ollut maksettu lippu mutta ei 80 euroa tilillä. (Ei. Tämä ei ole ollenkaan naurettava skenaario ; Olen elänyt aikaa jolloin tililläni oli jotain 3 euroa rahaa jota ei tietysti saanut ulos kun sitä oli niin vähän. Nyt satun olemaan "aika porhossa" tilanteessa.) Silloin olisin ollut pulassa. Ulosottoa olisi heilahtanut jostain jota en olisi tehnyt. Siitä mahdollisuudesta tuli mieleen ajatuksia, joita olen aiemmin liittänyt lähinnä työttömien naisten raiskaustapauksiin ; Saadut sakot kun joutuvat kovin helposti vähennetyksi valtiolta saaduista tuista. Että oujee.

Eniten ihmetyttää kutienkin se, että tälläiseen ryhtyy. Sillä jos uskoo että minulla on vaikkapa "teologisesti epämoraalisia antipatioita" ei siihen referoiva pomputus aikanaan lievennä näitä ennakkoluuloja. Ja jos minun pitäisi luopua laiskan taiteilijahipin ja loisen elämä ja alkaa luottamaan ja rakentamaan systeemiä, niin oikeusmurha ei liene paras keino tämän asenteen esiinkaivamiseen.